| |
  |
 |
24.12.2006 Vi firade Jul på M/S Amorella i
Åbo.
"Barnen" med hundarna utanför Åbo slott. |
17.12.2006 I
skogen med Ida
Ida jagade hare och klarare två tapper men sen blev det
stop. Vi såg haren. Jag tog en bild och filmade lite drevet. Ida blev
glad när hon hittade haren men tyvärr den hoppar fortvarande på
byvägarna. Klicka bilden om du vill se filmen
22.11.2006
Ida uppskattar
inte semester resor till stora städer med utställningar.
Fixa med husse
en hare till julbordet var mycket roligare.
Utställnings
resa Zooekspo 2006 Riga, Lettland 19.11.2006
Lettlands sandstrand & Karoliina
|
|
< Domaren bedömer Ida
>>
Ilze & Zane "fotografer"
på hotellen
med Rut och Ida |
 |
|
|
"Rut"
tävlare i championklass. Resultat 1:1 CK , cert och cacib samt
bästa tik. Så nu är hon även internationell och Lettland
utställningchampion. Ida tävlade i öppen klass, resultat
1:1 CK samt bästa tik 5. Domaren vad Erwin Deutscher från
Österrike.
Vi körde
bil från Tallinn och bodde i Albert hotell bredvid
utställningen. Det var bra alternativ.
Vi
träffade på utställning Ilze och Zane som vad vänliga och tog
många bilder till oss.
Tack
förr det och samt stor tack till min "handler" Karoliina |
|
överst: Efter en annan hund vad argsint mot domaren vill han
testa vad Rut gör. Rut bara viftade svansen till han som hon
alltid gör mot människor .
>>
Internationell &
Lettland
utställningchampion
Freckle-Face Calibra "Rut"
vilar i hotellens säng |
|
18.11.2006
På bild Julia i gruppen( andra hund)
J-kullens valpar Julia, Maura, Jocke ja Onni. var på
valputställning i Kaarina. Julia var bäst valp i rasen samt i grupp 4
andra plats. Alla fick Hp med bra kritik. Så vi fick också ihop
uppfödare grupp. Jag tackar alla valpägare!!!!
Veli-Pekka Kumpumäki som bedömde taxar skrev: Fin
valpgrupp. Väldigt jämlika valpar med trevlig lynne och rör sig bra.
Alla har bra strävpäls åtminstone påkommande. Grattis och lycka till med
framtiden. Placering 1 och HP
Bilder under:: Jocke, Maura, Onni ja Julia
   
|
24.10.2006
Freckle-Face Calibra "Rut" blev Finsk grytchampion med poäng A
48 i Strömfors i Finland
Det var
hennes första tillfälle att få försöka i grad A och det fick
hon.
I sluten
av domarberättelse skriver domaren Reijo Pyyppönen:
Utmärkt helhet |
|
Bild av konstgrytet provet hölls i
 |
15.10. Rut har haft en aktiv helg.
Först i grytprov som gick jättebra, sen spårade hon upp en
rådjurbock.
På
grytprov resultat blev B 42. Nu har hon rätt att starta ett
A-prov.
I
sluten av domarberättelse står: Utmärkt hård grythund med
skall som hörs bra.
.
När
vi kom hem fick hon gå till skogs och spåra upp en bock. Det var
lätt, bocken log inte så långt från skotplatsen.
|
8.10.2006
Rolig jakt dag. Vi jagade på holmen och fick två rådjur. Till Ida sköt
Jonny en bock och Bertil till mitt "gudbarn" Bea en smaldjur. I bilden
Ida , bocken och Bea
24.9.2006
Vi bygger hundhus men man
måste hinna även till skogen. Titta här en kort film om
Idas
rådjursdrev. Tyvärr bilden är inte skärp men man kan ändå lyssna på
hunden. |
|
25.-27.8. I augusti månaden var vi tredje gången på resa
Vi har varit
hälsa på Jocke i Pargas, Maura i Lammi, "gudbarn" Bea i Kokemäki,
grytträning i Nakkila och INT utställning i Tavastehus.
J-valparna
mådde bra och fick färska rådjursben. Nya bilder på valpsidorna.
|
|
Mamma "Rut" skall
starta snart i grytprov , hon var "eld o lågor" i konstgryt.
Från utställning fick Rut reser-cacib och var 2. bästa tik, men
Ida bara 3. i bruksklass
I bild Bea, Tippa,
Ida ja "Rut" |
|
18.8.-20.8.2006 Stor tack till Pernilla för
all hjälp
|
Vi kom hem i helgen
från Sverige med en ny Svensk viltspårchampion Playadel Bergs
Iderika Ida.
På fredag Ida gick
sitt 3. viltspårprov med resultat ÖPKL 1 med 42 poäng med HP
(42 är max poäng)
Resan fortsätt på
lördag mot Norrtälje INT utställning Ida BRKL 2, Rut CHKKL
4.
Efter den hetta
utställningsdagen var det dags att gå till skogs igen.
Ida spårare en etta
igen med 32 poäng. Hon har aldrig träffat vildsvin så det störde
lite men poängen räckte till en etta, så hon blev en Svensk
spårchampion
Pernilla spårare på
skoj med Rut. (Rut har gjort det före men inte Pernilla nånsin)
Vi blev jätte glada
med resultat ÖPKL 1 med 37 poäng.
Helgen slutade med
Nyköping INT utställning: Ida BRKL 3, Rut CHKKL 3 |
 5.7.
Tom Tom på stranden med valpar
|
1.7.
Hundarna med sommargäster
20.6. Tre jägare på
båtens baksäte Tom Tom, Jouni ja Seppo |
|
|
|
|
3.6. Vi köpte en båt och Ida fick följa med till
sommarens första åktur
31.5.2006 Tomppa och Ida är nyfikna. Valparna är en vecka
gamla.
24.5.2006
Nu kom de valparna. Vi alla mår bra. Bilder och händelser
om valpar kan du läsa från Valparsdagbok
2006 . MVH: "Rut"
23.5. 2006
Vem påstår att havande kvinnor är vackra, frågar taxen
Rut
1.5.2006
Vi var i Kemitö över valborg och jagare möss.
Rut åt upp en stor "råtta"
  
 
Till begränsade Matte jakten och vi fick sitta fastbundna
allihopa.
Behöver ej mera potatisåker så hon.
24.-25.03.2005
"Rut" har varit hälsa på S VCH SJ(D)CH SU(V)CH Hahnängens Avec i
Skåne. Strävhåriga taxvalpar väntas efter Kristi himmelsfärdsdag slut i
Maj (vecka 21.)
25.02.2006
(Playadel Bergs Ilmar Ilar Iväg) "Topi" med sin första
hare
|
Både svenska och
finska, men bilderna är internationella ;-)
(Från Karoliina och Ville Lammi, "Maura"(Jålande
Johanna)
Playadel Bergs Jålande Johanna alias Maura Mäyräkoira
toivottaa
sukulaisilleen Hyvää Joulua ja Jänis/kauris/ketturikasta Uutta
Vuotta 2007.
Maurasta joulun odotus onkin varsin mukavaa. Sisään on tuotu
pala metsää
ja uunista leijailee nakkikoiran sieraimiin mitä ihanampia
tuoksuja=)
T: Maura ja taustajoukot Karoliina ja Ville
Upp
(från Paula ,"Onni"(Jycken
Jonny) Lappeenranta)
Moi,
kirjoittelen tässä pikaisesti hyvän joulun tervehdykset.
Meillä alkavat heti joulun jälkeen muuttokiireet, talo on
myyty ja uutta etsitään innolla. Onnikin joutuu sopeutumaan
väliaikaisesti kerrostaloelämään. Saas nähdä kuinka käy...
mörkökausi painaa pahasti päälle.
Marraskuun lumimyräkän jälkeen täälläkin on vain satanut,
satanut ja satanut. Ulkoilukeli ei siis ole ollut mitä parhain.
Siitä huolimatta poitsu on kasvanut ja kehittynyt hyvin.
Painoa mitattiin pari viikkoa sitten tasan 9 kiloa ja Onni
onkin mielestämme juuri passelin kokoinen pakkaus. Muuten on
pysynyt ihan omana ihanana itsenään, riemua (ja
raivareita :-D) riittää jokaiselle päivälle. Vilkas poika,
hitaammanpuoleinen omistaja.
oivotan siis oikein hyvää joulua ja menestystä tuleviin
koitoksiin. Kirjoittelen sitten kuulumisia ja seikkailuja
kerrostalomaailmasta kunhan pääsemme asettumaan väliaikaiseen
sijoituspaikkaamme... niin ja onhan tässä uusi vuosi ja
raketit. Suhtaudun kyllä luottavaisin mielin Onniin, eihän se
ampumistakaan kesällä pelännyt ja on muutenkin alkanut olla
sujut tämän maailman melskeen kanssa.
Lappeenrannasta
Paula, Juha, Hermanni ja Onni
Upp
|
(Från Sanna
Åland, Junglande Julia)
Heippa!
Tässä vähän
kuvia Rukalta, jossa oli aika kovat pakkaset juuri
ennen joulua. Julia kipitti innoissaan metsään uusi
takki päällä, mutta sitten tuli kylmä ja äkkistoppi.
Sitten tultiinkin hussen takin sisällä kannettuna
metsästä kotiin. Iltarientoihin kuului myös kissan
kanssa nahistelu, jossa Julia oli useimmiten innokas
aloitteen tekijä, mutta jäi aina loppupeleissä
alakynteen.
Lopuksi
vielä kuva väsyynestä joulujuhlijasta joka ei edes
jaksanut innostua paketeistaan loppuillasta. Pukkia
kun sai odottaa aivan liian kauan...
T: Sanna |
 |
Upp
(Från Karoliina och Ville Lammi, "Maura"(Jålande
Johanna) 17.12.2006 )
Hei!
Maura Myräkoirasta on tullut nyt iso tyttö.
Kovasti nimittäin näyttää siltä, että aloittelee ekaa
juoksuaan. Tämä tietää sitten Turrelle porttikieltoa meille
loppuvuodeksi...
Viimeisin punkki löytyi tänään, oli ovelasti asuttautunut
hännänjuureen. Joskohan ne jo nyt loppui.
Eilen kävimme juhlistamassa Itsenäisyyspäivää Helsingissä.
Maura oli mukana, joten ylioppilaiden soihtukulkueeseen
mentiin vaan yleisöksi, muuten tuloksena olisi voinut olla
kärähtänyt mäyris. Kuokkavieraita ei pressanlinnan edessä
näkynyt, mutta me jouduimme persoonallisen reittivalinnan
jäljiltä mellakka-aitojen sisäpuolelle. Mietittiin jo että on
vähän tukka huonosti mennä linnanjuhliin, mutta onneksi kiltit
poliisit päästivät aidan toiselle puolelle. Maura matkusti
bussilla ja metrolla, kohtasi paljon liehuvia lippuja, palavia
soihtuja ja laulavia ihmisiä eikä ollut milläskään
tapahtuneesta. Nyt ollankin sitten taas maaseudun rauhassa.
Saas nähdä kuinka ankarasti Mauran siveyttä tarvitsee
puolustaa lähiseudun uljailta uroilta.
Löysin
muuten netissä surffaillessani mielenkiintoisen tutkimuksen
koirien sairauksien perinnöllisyyden selvittämisestä. Tässä
linkki: <http://koirangeenit.fi/> Hyvän asian puolesta voisin
hyvinkin uhrata pisaran mäyräkoirani verta. Täytyy käydä
Messarissa tutustumassa lähemmin asiaan.
-Karoliina-
Upp
(Från
Saku Lieto," Siiri"( Jam Jam Jenni)14.12.2006)
Hei!
Tässä kuulumisia Siiriltä.
Syksy meni aika mukavasti. Siiri on kovasti kasvanut ja on jo
aika köllikkä. Ruokahalu on edelleen varsin kova ja kaikki
vähänkin ruoaksi kelpaava kyllä menee alas.
Siiri on kuitenkin saanut varsin mukavasti liikuntaa eikä
ainakaan minusta lihavalta vaikuta. (ehkä tanakka)
Siiri on jo
päässyt hivenen ajon makuun kun jäniksiä on tullut pöllytettyä
lähimetsistä. Ääni on ihan kuuluva. Hivenen tiukka hän
kuitenkin on ajonhaukun ylläpidossa. Jos tulee hukka, niin ajo
ei välttämättä ala ihan heti uudestaan. Loppiaisena on
tarkoitus mennä kaurisjahtiin täällä mantereella. Katsotaan
sitten kuinka se sujuu.
Kissan kanssa ovat edelleen hyviä kavereita. Riehuvat välillä
aika rajustikin, mutta ainakaan vielä ei ole vahinkoja
sattunut.
Ensimmäiset juoksut ovat myös juuri alkaneet ja nyt saakin
hieman vahtia perään maalla. Täytyy vältellä lenkkejä
kylänraitilla jotta hajut eivät kovin laajalle leviä.
Upp
(Från Sanna-Mari
Ylivieska ,"Lyyti", (Juvelen Jasmin) 05.11.2006)
Heips!
Talvi on viimein saapunut pakkasineen. Oli Lyytilläkin
ensilumessa ihmettelemistä. Hauskaa näyttää lumessa telmiminen
olevan.
Luolaharkoissakin kävimme ja Lyyti käyttäytyi siellä rohkeasti.
Haukkui häkissä olevaa kettua, haisteli kiinnostuneesti
rakennusta ja kaiken kukkuraksi kävi tekemässä
oma-alotteisesti tyhjän luolan tarkastuksen. Ahdinkokaan ei
tuottanut ongelmia ja tuore ketun haju näytti luolastossa
todellakin kiinnostavan. Yllättävän suuri muutos verrattuna
ensimmäiseen luolakokemukseen.
Näyttelyharjoitukset on jääneet todella vähälle, mutta eiköhän
me vielä keretä sitäkin harjoitella. Kajaanin
tamminäyttelyihin voisi Lyytin pentuluokkaan ilmoittaa...
Hampaat on vaihtuneet ja purenta tiivistynyt. Kulmahampaat
näyttäisi tulevan oikeisiin kohtiin ja hampaita on oikea määrä.
Vielä kun osaisi ajoittaa ja suorittaa trimmauksen näyttelyitä
ajatellen.
Sanna-Mari
från Paula ,"Onni"(Jycken Jonny)
Lappeenranta 4.11.2006
Moi,
olemme
vihdoin päässeet kaivautumaan ulos kinoksista.
Kahden vuorokauden aikana tullut lunta varmasti yli
50 cm. Tämän talven lumet saisivat puolestani olla
tässä. Onnilla on ollut IHANAA kun on tullut taivaan
täydeltä jotakin kummallista. Piti jo pelastaa se
hukkumasta kinokseen. Astui rappusilta syrjään ja
sinne hupsahti. Tällaisesta määrästä pehmeää
tuiskulunta ei tappijaloilla nousta. Nyt jo pääsee
pitkin aurausvalleja menemään, yllättävän hyvin
kantavat kevyttä Onnia. Nyt vaan joutuu vahtimaan
ettei karkuretki ala aidan yli, tavallisestihan
aidan alustat pitää tilkitä...
Paula
|
 |
|
(Från Tina
Pargas, Jagande Jocke
7.10.2006)
 |
Hei!
Tässä on pari uutta kuvaa Jockesta.
Jocke
voi ihan hyvin ,ja oppii uusia asioita!
Hampaat ei ole viellä lähteneet.
Nähdään koiranäytelyssä!
T: Marie |
|
 |
|
(från
Paula ,"Onni"(Jycken Jonny) Lappeenranta)6.10.2006)
Syksy on
siis saapunut ja sehän tietää tassupyykkiä. Kuivan
kesän pentu onkin jo moneen kertaan kesän mittaan käynyt
tutustumassa suihkukaappiin ja ihmetellyt mikä paikka
se oikein on. Suihkukaapin lattiakaivonkin on muuten
purkanut pariin kertaan jo ;-). Siis sateiden myötä
suihku on tullut tutuksi, eikä se mikään hullumpi
paikka olekaan. Vesisuihkusta saa puremalla muotoiltua
suihkulähteen, josta hampaiden välistä roiskuva vesi
kastelee tasan tarkkaan myös pesijän ja pesuhuoneen.
Tuleehan siinä Onnille tietysti vielä hammashuuhtelu
kylkiäisenä. Varsinainen palkinto on kuitenkin
tassupyyhe. Sitä on ihanaa riepottaa, olemmekin
siirtyneet ihan kylpypyyhekokoiseen kuivausvälineeseen.
Siinä jää aina joku kantti vapaaksi tassuja varten. On
muuten sen verran tiukka ote pyyhkeestä, että muutaman
kerran on meinannut Onnikin joutua narulle kuivumaan.
Luoksetuloharjoitukset sujuvat vaihtelevasti. Välillä
kutsu kuuluu ja välillä ei, johtuisikohan se nälän
asteesta eli viitsiikö niitä nappuloita tulla hakemaan
vai ei. Pimenevät illat ovat tuoneet toivottua
tottelevaisuuslisää, pimeässä saattaa vaania mörkö ja
naapuruston äänet voivat olla vaarallisia. Eipä ole
tarvinnut luokse silloin houkutella. Olemme myös
harjoitelleet toisarvoisia taitoja, joka on tosin
kätevää kunhan aurauskepit pian ilmestyvät. Eli
kierretään kaikki tolpat samalta puolelta kuin
taluttaja ja matka etenee. Hyvin on tämä oppi mennyt
perille.
Piipunrassi (=Onni) ja Parrunpätkä (=Hermanni) ovat
solmineet jonkinlaisen YYA sopimuksen. Hermanni antaa
Onnin auliisti nuolla silmät puhtaaksi aina
lääkitsemisen jälkeen. Kamalaa vahtimista, ettei ulkoinen
lääke toiselle annettuna päädy sisäisesti nautittuna
toisen vatsaan. Se ei ole vielä selvinnyt mitä Onni
asiasta hyötyy, ehkä lääke maistuu hyvältä...? |
|
 |
Puruluiden varastelusta toisen hallusta Onni on
kehittänyt taiteenlajin. Se kiihdyttää vauhdin
valonnopeuteen juosten toisen ympärillä ja räksyttää
villisti. Välillä tämä taktiikka on totta tosiaan
toiminut ja Onni on saanut napattua luun Hermannin
hallusta kun se taas on keskittynyt häätämään Onnin
kauemmaksi.
Mukavaa
syksyn jatkoa ja pitääkäähän hyvät tuparit uudessa
koiratalossa!
Paula |
Upp
(Från Sanna-Mari
Ylivieska ,"Lyyti", (Juvelen Jasmin)
Heippa
Vesa sai ammuttua ketun ja toi sen kotiin Lyytin
ihmeteltäväksi.
Kovasti kettu on
Lyytiä kiinnostanut. Ensin sitä piti haistella kaukaa ja
vähitellen lähempääkin. Ja sitten Lyyti hoksasi haukkumisen.
Innokkaasti se on ketun nahkaa useana päivänä haukkunutkin
eikä meinannut eka iltana lopettaa haukkumista sisälläkään
haistaessaan ketunnahan palo-oven takaa. Jännä huomata, että
Lyyti on koiristamme ainoa, joka on ketunnahasta kiinnostunut.
Toiset menee vain ohi ja Lyytin pitää käydä pikkasen sitä aina
haukkumassa...
Etuhampaat on vaihtuneet ja alakulmahampaat näyttää olevan
juuri puhkeamaisillaan.
Näyttelyseisomaharjoitukset on jääneet vähälle ja tässä
huonosti onnistuneita kuvia poseeraamisesta ja muutama kuva
ketusta ja Lyytistä.
Sanna-Mari
(kuulumisia "Lyytiltä"
Ylivieskasta 3.10.2006)
Heippa
Kävin tyttökaverin kanssa eilen katsomassa luolaharjoituksia.
Opettavainen reissu oli, nytten osaa paremmin hahmottaa mistä
koko hommassa on kyse. Minulla oli Lyyti mukana ja annoin
Lyytin haistella irtaallaan rakennusta, jossa keinoluolasto
oli. Rakennuksen keskellä oli rauhallisesti makaava kettu
häkissä. Lyyti haukkua poksahti rakennuksen ovella
huomatessaan ketun ja sitten se varovaisesti tarkasti nuuskien
kiersi rakennuksessa. Kävi Lyyti n. 30cm päässä häkkiä
ihmettelemässä, ei pelännyt eikä haukkunut, vaan jatkoi
rauhassa rakennuksen haistelua. Mielestäni Lyytille ei tullut
kammoa reissusta, vaan paremminkin se sai rauhassa tutustella
uutta hajua. Jospa se nytten alitajuntaisesti työstäisi
kokemustaan.
Kotiin tultua
Lyytiä odotti iso hirven sääriluu, jota se alkoi innolla
rouskuttamaan. Eikä taaskaan osannut omia tuorettakaan luuta.
Sanna-Mari
Upp
|
(Från Sanna-Mari Ylivieska ,"Lyyti",
(Juvelen Jasmin) a 11.9.)
Moro
Tässäpä Lyytistä kuvia koirakamujen
kanssa ja saaliin kanssa.
Tollerimme nouti pari lintua sorsanpyynnin
aloituspäivänä ja Lyyti ihmettelyjen jälkeen antoi
linnulle hieman kyytiä.
Lyyti
|
 |
|
 |
Upp
(Från Sanna-Mari Ylivieska ,"Lyyti", (Juvelen Jasmin)
6.9.)
Moi!
Jopa osattiin äsken säikähtää oikein kunnolla. Päästin Lyytin
iltapissalle ja laitoin sulle kuvia kaikessa rauhassa. Sitten
rupesimme
katselemaan koiria sisälle ja Lyytiä ei näkynyt missään. Ja
voi sitä
kauhun määrää. Ajelimme ympäriinsä ja katselimme kaikkialta
sisältä ja
Lyytiä ei löytynyt mistään. Ajattelimme, ettei se kauas
uskalla vielä
lähteä kun ei aina viitsi mennä pissallekkaan. Siispä
päättelimme, että
huuhkaja on sen napannut ja tulimme itkua vääntäen sisälle
vaatetta
lisäämään ja samalla Lyyti löytyi umpiunessa vaatekaapin
sisältä....
Kieltämättä silloin meinasi päästä muutama ärräpää...Olisi
edes
vaivaitunut ääntelemään jotenkin. Sitten huvittuneena
ajattelimme
omistavamme mäyräkoiran!
Luoksetulo taitaa kaivata vielä harjoittelua...
T: Sanna-Mari
 
Upp
från Paula ,"Onni"(Jycken
Jonny) Lappeenranta) 3.9.)
Moi,
liitteenä kuva (eilen otettu), jossa
Onni (5,7 kg) poseeraa. Eipä oikein onnistunut nuo
poseeraukset, täytynee jatkaa harjoituksia ;-) Kuten
kuvastakin näkyy niin pentukarva alkaa pörröttää jo, pitäisi
varmaan ainakin korvat jo nyppiä. Jos vaikka tuo luoksetulokin
sujuisi paremmin kun ainakaan korvakarvat eivät estäisi
kuulemista. Eilen paineltiin VIUUH vaan karkumatkalle aina kun
silmä vältti, saaliina oli ainakin yhden vesilinnun höyhenet (onneksi
ei mitään muuta puoliksipilaantunutta), yksi homeinen
lippalakki ja kuka tietää mitä muuta mielenkiintoista matkan
varrella, mistä minulla ei ole aavistustakaan.
Rannasta löytyviä mielenkiintoisia
saaliita helpommin myös kotipihalta voi suuri metsästäjä saada
ihan oman saaliin, josta voi rinta rottingilla ylpeillä.
Viikko sitten kahvikeitossa ihmettelin, että kenen pikku piski
räksyttää vimmatusti jossakin lähistöllä. Vähän aikaan
kuunneltuani tajusin, että sehän on meidän Onni, jonka ääni
kuului "vaimennettuna" ulkorakennuksen takaa. Mentiin Jussin
kanssa sitten katsastamaan mikä täällä oikein on hätänä, no
Onni vain kuulutti saaneensa saalista. Siellä oli ihan
HIRMUISEN iso kastemato, hyvää oli, suuri metsästäjä pisteli
paistin sitten poskeensa.
Suotavampia saaliita ovat viime aikoina
olleet syksyn sadosta luumut. Taitavasti ja hyvällä
ruokahalulla Onni niitä mutustelee puun alta. Taitavaksi
määrittelisin syömisen sillä perusteella, että kun toisesta
suupielestä menee luumu sisälle niin toisesta suupielestä
sitten sylkäistään luumunkivi pihalle. Näppärää (!).
Valkopippurin menekki viime aikoina on
ollut tässä taloudessa melko suurta, pitäisiköhän käydä
tukussa hankkimassa joku suurtalous kokoluokan pakkaus. Ne on
ne sähköjohdot näet... ja niitä on vaikea pippuroida ;-)
Päivät kotona Hermannin kanssa kahden
ovat onneksi sujuneet hyvin. Kämppä ei ole edes sen näköinen,
että täällä olisi mitään hirveää rallia pidetty. Ruokatunnin
aikaan aina jompi kumpi meistä on käynyt moikkaamassa
kojoottikaksikkoa ja laskenut pojat ulkoilemaan. Sisäsiisteys
on melko hyvin onnistunut tällä rytmittämisellä, ei ole
tarvinnut lattioita siivoilla ruokiksella.
Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja jatketaan
harjoituksia!
Paula
Upp
|
(Från
Saku Lieto," Siiri"( Jam Jam Jenni)1.9.2006)
Hei!
Tässä tulee taas lisäosaa Siirin kuulumisille
mantereella.
Siiri on kasvanut kokoa aikalailla ja puntarin viisari
heilati jo yli viiden kilon eläinlääkärin
vastaanotolla.
Viimeaikoina on myös alkanut näyttää siltä, että kuono
on myös ottanut mittaa. Alkavat jo hajutkin tarttumaan.
Siiri on edelleen varsin innokas syömäri. Kaikki ruoka
mikä esillä on häipyy kyllä hyvin nopeasti, niin omat
kuin Bertankin. Hän sai myös jo ensimmäisen saaliinsa!
Onneton västäräkki ei ollut pihanurmella tarpeeksi
nopealiikkeinen ja Siiri ehti käymään siihen käsiksi.
Pihamaalta löytyy myös monia muita pieniä aarteita,
kuten esim. oravan häntä joka suussa on varsin mukava
viipottaa menemään.
Purjeveneeseen on myös otettu ensikosketus. Ikävä
kyllä yhtään kuvia ei ole otettu silloin kun Siirillä
oli liivit päällä. Varsinainen näky! Hyvin hän
kuitenkin tottui keinutukseen. Siiri otti varsin
rauhallisesti vaikka välillä oli vähän meininkiäkin
merellä. Hän saattoi nukkua kannella ja mieluisin
paikka löytyikin spinaakkeripuomin päältä.
Siiri on selkeästi kovapäisempi koulutettava kuin
Bertta oli aikoinaan. Lahjonta on melkein toimivin
keino uusien asioiden oppimisessa. Rajoja kokeillaan
Bertan kanssa aina kun kohdalle sattuu. Vielä on
kuitenkin Bertta selkeästi ykkönen ja vahvempi, mutta
saa nähdä kuinkan käy kun Siiri saa Bertan painossa
kiinni. Väliä on enää vajaat kolme kiloa.
Semmoisia, kuullaan taas!
Saku, Suvi, Bertta ja Siiri
Upp |
   |
27.8.Kävimme tapaamassa Mauraa Lammilla. Maura jäljesti
tuoretta kauriinjalkaa Hyviä kuvien otto ei meidän
hitaalla kameralla onnistunut kovin hyvin vilkkaasta 13
viikoisesta Maurasta
 
Upp
25.8. Kävimme tapaamassa Jockea Paraisilla.
Otimme mukaan tuoreen kauriinjalan mikä Jocken mielestä oli
hyvin kiinostava.
 
Upp
 
Upp
|
(Från
Karoliina och Ville Lammi, "Maura"(Jålande
Johanna) 16.8.)
Pieni
maastonakki on kotiutunut mukavasti ja osoittautunut
käsittämättömän rohkeaksi ja reippaksi koiraksi.
Toiset koirat, vieraat ihmiset ja muut elämän ilmiöt
on tehty varmasti vain pientä mäyräkoiraa varten.
Kaikki käy, saksanpaimenkoirasta kaivinkoneeseen. Isän
kissat vaan ei vieläkään suostu leikkimään Mauran
kanssa ja sekös harmittaa Mauraa.
Yksi pieni
ikävä ilmiö mäyräkoiran elämään tuli viime tiistaina.
Se ei haitannut ollenkaan, että eläinlääkärisetä
nipisti piikillä niskasta, mutta kotiin päästyämme oli
ollut joku outo luonnonilmiö (sade=) ja sitä märkää
asiaa, jota normaalisti on vesikupissa ja kylppärin
lattialla oli evitelty pitkin pihaa ja nurmikkoa. Ei
siinä voi pieni mäyräkoira kulkea, tassut kastuu.
Puhumattakaan, että pitäisi mennä vielä pimeässä ja
märässä iltapisulle. Kuivan kesän kasvatti joutui
kuitenkin tyytymään kohtaloonsa ja nyt hupia tuokin
sisään tullessa tassujen kuivausoperaatio, kun se
pyyhe on niin kiva=)
Kauriinjalka on ollut kovassa käytössä, sitä on
riepotettu pitkin pihaa ja taloa. Nyt se kuitenkin
joutui jäähylle, kun ahkera natustelu laittoi mahan
sekaisin. Ilmeisesti vadelmanhimo on näillä pennuilla
sukuvika, sillä myös Maura syö niitä innolla suoraan
puskasta, myös karviaiset käy mutta viinimarjat on yök.
Ollaan käyty metsässä juoksentelemassa ja siellä onkin
kiva pöllyttää sammalia ja kiipeillä kallioilla. Ihme
vimma tuolla on kiivetä kaikille vastaantuleville
kiville ja kallioille, sellaisia ne taitaa olla
saaristolaiskoirat. Maura on myös käsittämättömän
taitava löytymään kaikki mahdolliset kakkakasat ja
hyvinmuhineet raadot metsästä ja pihamaalta. Ah, miten
ihanaa! Metsässä vaan tuntuu olevan nyt niin paljon
hirvikärpäsiä, ettei meinaa sekaan sopia, Mauraan ne
ei hyökkää, mutta minuun kyllä.
Maura on
varsinainen reissukoira, automatkailua on opeteltu
heti alusta asti ja Lammin ja Helsingin väliä kuljettu
jo monet kerrat. Neiti vetää sikeitä kopissaan ja
sopeutuu todella hyvin uusiinkin paikkoihin. Oli Maura
jo yökylässäkin kaverini luona kun me oltiin häissä ja
|
 |
maatalousnäyttelyssä.
Saksanpaimen-koira Nessi oli Mauran mielestä
tosikiva kaveri, jota piti seurata joka
paikkaan. Ojan yli ei vaan pääse samallalailla
töp-pöjaloilla kuin sakemannin koivilla, joten
Maura löysi itsensä ojan pohjalta. Onneksi oli
matala oja ja kuiva kesä=)Remmissä kulku sujuu
kohtuul-lisen hyvin ja asiatkin tehdään ulos,
jos sinne saakka vaan sattuu ehtimään. Yritys
on kyllä kova. Luoksetuloa ja istumista on
opeteltu myös.
Kotona tuntuu välillä, että korvat on vain
koristeena, mutta kotipihan |
|
ulkopuolella neiti
tulee yleensä kauniisti kutsusta luokse. Aika paljon se onkin
meillä kotona irti, pihassa on vielä toistaiseksi pysynyt.
Maura on ehtinyt myös puremaan Lammin poliisia korvasta,
osallistumaan jenkkiautotapahtumaan ja opetellut makaamaan
kaljamäyräkoiran pahvikuoren sisällä, mutta se onkin sitten jo
ihan toinen tarina.
T:
Maura Mäyräkoira ja taustajoukot
Upp
|
(Från Sanna-Mari Ylivieska ,"Lyyti",
(Juvelen Jasmin) 14.8.)
Moikka
Digikameramme saapui tänään korjauksilta, joten
yritimme heti ottaa
muutamia kuvia. En tiedä näkyykö kaikki kun Vesalle
lähetin niin kaks
näky ja kaks ei näkynyt.
Hyvin on sinänsä mennyt, ruoka maittaa toisinaan
paremmin; nyt kun on
ollut vilpoista ruokahalu on ollut hyvä. Ripulipäivä
oli yksi, kun
raaka kananmuna putosi lattialle ja Lyyti kerkesi sitä
maistelemaan,
niin iltapäivällä oltiinkin ruikulilla.
Lyyti painoi 3kg viikko sitten.
Työt haittaa pahasti tätä vapaa-aikaa...
Sanna-Mari
Upp |
 
från
Paula ,"Onni"(Jycken Jonny) Lappeenranta) 3.8.)
Moi,
terveisiä Onnilta savunhajuisesta Lappeenrannasta. Venäjällä
palaa taas jotakin päivittäin. Toivottavasti sekä Rutin että
sinun ikävä lapsukaisten perään on alkanut jo helpottaa. Onni
on kasvanut paljon ja onkin jo ISO poika, alkaa jo muistuttaa
koiranpentua eikä marsua. Viime sunnuntaina Onni painoi 3525
grammaa (mikäli tulkitsimme talousvaa´an lukeman oikein).
Kesäloma on kulunut siivillä koiruuksien kanssa puuhaillessa.
Sisäsiisteysharjoitukset ova sujuneet vaihtelevalla
menestyksellä, joskus osataan mennä eteiseen odottamaan josko
ulko-ovi aukeaisi ja joskus painutaan vauhdilla sisälle
pissille. Nyt Onni on keksinyt, että matolle on kivempi tehdä
kuin paperille... No kyllä se siitä vaikka nämä harjoitteet
ottavat väkisinkin takapakkia kun minäkin joudun palamaan
sorvin ääreen ensi viikolla.
Onni on aika herkkä vielä kaikenlaisille "kummallisille"
äänille (naapurin kasteluletkusta lähtien) ja olemmekin
kovasti käyneet ihmettelemässä maailman melua. Kodin äänet
eivät enää kummastuta lainkaan, pölynimurikin saatiin eilen
julistettua vaarattomaksi. Telkkarista tosin tulee joskus
jotain kummaa möykkää, jota täytyy ihmetellä ja toissapäivänä
Onni murisi aina kun herätyskelloni pirahti, mokomalla
kapistukselle joutaakin vähän murahdella. Sää on onneksi
suosinut sikäli, että olemme voineet olla paljon pihalla ja
liikenteen, ratapihan ja metsäpalovalvonnan helikopterin ääniä
ei enää tarvitse järkyttyä
Hihnassa kulkemista on myös ehditty harjoitella ja se sujuukin
yleensä ihan hyvin kunhan kotipihan seisontajarru saadaan pois
päältä. Jos matkalla pelottaa voi aina mennä Hermannin leveän
selän taakse äimistelemään. Myös viikottainen
kauneudenhoitopäivä on ollut ohjelmassa. Se onkin mukavaa
puuhaa kun vaikka käydä varastamassa kamman ja painella
karkuun minkä kintuista pääsee. Ja lujaa pääsee jo!
Metsän hajujakin on käyty katsastamassa. Hermanni meinasi kai
eksyttää kiusankappaleen metsikköön mutta hyvin Onni seuraili
Hermannin jälkeä. Olin tähystämässä tilannetta kiven päältä ja
ihan samaa reittiä tuli mistä Hermanni ilmestyi paikalle
aikaisemmin. Metsässä saatiin saaliiksi paljon vadelmia, sekä
muutama metsämansikka ja mustikka. Onni kyllä keksi pian, että
vadelmia olisi kätevämpi syödä minun keräysastiastani kuin
suoraan puskasta ;-) Oli muuten mielenkiintoista olla sankassa
vadelmapuskassa missä kasvoi vielä tiheästi (omia jalkojaan ei
nähnyt) saniaista kainaloihin asti. Aina kun joku hipaisi
jalkaa oli vain toivottava, että se oli jompikumpi koirista
Hermannin ja Onnin välit ovat lämmeneet ja muutaman kerran
Hermannin on jopa suostunut leikkimään (!) Onnin kanssa. Onnin
läsnäolo piinaa Hermannia ainoastaan silloin kun iskee "pirun
riivaama" kohtaus ja hyökkäykset ja pureminen alkavat.
Pitkämielisesti Hermanni on Onnia ojentanut. Ainoastaan
hillitön pureminen aiheuttaa "asento maahan" komennuksen.
Pojat menevät välillä pitkiä matkoja ympäriinsä kuin kaksi
pientä elefanttia, Hermanni tallustaa edellä ja Onni perässä
roikkuen tiukasti hampaillaan Hermannin hännässä. Onni
harjoittelee aina parhaat liikkeet eteisen peilin edessä ja
painuu sitten testaamaan toimivuutta Hermannilla. Vielä
Hermanni pääsee rauhaan hyppäämällä sohvalle mutta Onnin
otteet ovat olleet sellaisia ettei mene kauan kun pikkuvintiö
painuu perässä. Lisäksi Hermanni on keksinyt kuinka Onnin saa
pudotettu pois kimpusta esim. mökillä. Hermanni kiihdyttää
vauhtia jyrkkään alamäkeen ja tekee sitten äkkipysähdyksen. No
Onnilla ei vielä riitä potkua takajaloissa vauhdin
pysäyttämiseen ja se jatkaakin matkaa pitkin rinnettä yleensä persmäkeä
laskien. Hermanni sitten katselee sieltä ylempää nenäänsä
pitkin että "voi harmi". Onni ei kyllä mokomasta lannistu vaan
kunhan oma vauhti pysähtyy se säntää jälleen ylämäkeen
hirveällä asenteella ja murinan säestämänä. Mökillä myös
rantaviivan vetovoimaa ei saaristolaispoika voi vastustaa.
Rantsu täytyy joka kerta päästä heti paikalle tultua tutkimaan
perusteellisesti ja kaislojen kimpussa on kivaa puuhastella.
Tällaista koiranpennun elämää täällä on vietetty, aika on
mennyt nopeasti ja ensi viikolla pitäisi jo valmistella
rokotuksia matokuurilla. Tarinoita on ehtinyt kertyä vaikka
kuinka paljon mutta saavat jäädä toiseen kertaan. Et varmaan
jaksa romaania lukea. Liitteenä muutama kuva, myös se
lupaamani perhepotretti.
Terveisiä mammalle ja Idalle ja hyvää alkavaa syksyä!
Paula ja Onni
Upp
|
 |
(Från Sanna
Åland, Junglande Julia)
Morjens!
Tässä nyt niitä luvattuja kuvia turun reissulta.
Siellä olikin oikein eläintarha ja vauhtia riitti kun
Julia sai leikkiä siskon, Bertan ja kisu Miinan kanssa.
Julia matkusti muuten marimekon kassissa ja hyvin meni
;) Eikä pissattu kuin vasta satamassa.
Kuulumisiin!
Sanna
 |
Upp
(Från Sanna-Mari Ylivieska ,"Lyyti", (Juvelen Jasmin)
31.7.)
Moikka
Kyllä harmittaa se kameran rikkoontuminen. Nyt kun Lyyti
kasvaa
silmissä olisi kiva kuvata. Perinteisellä kameralla on niin
outo
kuvata. Kävimme kuitenkin yksillä synttäreillä, jossa oli
digikamera ja
tässä muutama kuva siellä otettuna.
Lyyti painoi viikonloppuna 2,5kg
Sanna-Mari
Upp
(Från Saku Lieto," Siiri"( Jam Jam Jenni) 28.7.)
Hei!
Täällä kotosalla Siiri on ollut varsin toimelias. Koko ajan
ollaan johonkin päin heilumassa pihamaalla.
Meillä on täällä myös kissanpentu ja erikoista kyllä, pennut
viihtyvät erinomaisesti keskenään!
Niillä on jatkuvaa seuraa toisistaan kun ne leikkivät pihalla.
Aluksi tilanne oli hieman varautunut, mutta kun Siiri pennun
rohkeudellaan vain meni tönimään kissaa, alkoivat ne tulla
pian hyvin toimeen.
Nyt ne välillä riehuvat sisätiloissa niin kovin että ne on
siirrettävä ulos aina välillä jatkamaan riehumista.
Erityisesti takaa-ajo leikit ovat kivoja, mutta myös sylipaini
on välillä aina paikallaan..
Bertta oli myös niin ikään alussa hieman vaisu, eikä
erityisesti kiinnittänyt pentuun huomiota, mutta nyt viihtyvät
jo kivasti pihalla keskenään. Olemme jo tehneet hieman
metsäkävelyitä ja on ollut hauska huomata kuinka reippaasti
Siiri jo jaksaa kävellä mukana. Kun yritin kantaa häntä
välillä aloitti hän hirveän riehumisen sylissä kun halusi itse
juoksemaan... Hänelle on varmasti hyötyä kissan kaveruudesta
sillä juoksevat päivän mittaan varsin paljon.
Hullunkurista on myös huomata kuinka kissa tulee selvästi
kateelliseksi jos mäykyt riehuvat vain keskenään. Silloin
kissa tunkee keskelle mukaan tai yrittää saada huomion
itseensä. Usein tästä seuraakin se, että Siiri lopettaa Bertan
kanssa riehumisen ja siirtyy jahtaamaan kissaa.
Että tämmöistä peliä täällä pelataan...
Sisäsiisteys etenee kohtuullisesti. Välillä on aamulla lätäkkö
tai kasa lattialla. Ihan ei vielä pidätyskyky aamuun riitä.
Ruokaa menee samalla tahdilla ja luulenkin hänen kasvavan aika
hyvää vauhtia.
Tänne-käsky toimii jo ihan kivasti. Bertan esimerkki tuntuu
hieman vaikuttavan.
Semmoisia, kuulumisiin taas!
Saku&Suvi
Upp
(från Paula ,"Onni"(Jycken Jonny) Lappeenranta)17.7.)
moi,
Onni on kotiutunut hyvin. Se on jo suvereenisti vallannut
itselleen elintilaa. Hermanni on suhtautunut aika
pitkämielisesti tulokkaaseen. Ainoastaan ruokakuppi ollut
ollut kunnollisen puolustuksen kohteena. Hermanni lähinnä
juoksee karkuun Onnin teräviä hampaita ja hyökkäyksiä. Tänään
on alkanut olla merkkejä ilmassa, että muutakin rajan vetoa on
tulossa. Hermanni onn esitellyt hammaskalustoaan jo pariin
otteeseen. Onni ei vain usko noin hienovaraisia merkkejä ja
ilmeisesti se tarvitsee pienen "kalautuksen" ennenkuin poika
uskoo, että toinen on tosissaan eikä pidä siitä, että sitä
purraan hännästä tai mahasta. No pojat selvittävät asiansa
varmasti piakkoin.
Pitkä kotimatkamme sujui mallikkaasti. Onni ei oksentanut ja
matkusti muutenkin rauhallisesti nukkuen lähes koko matkan.
Rauha loppui kun vihdoinkin (n. 02:00) olimme kotona. Onni
asettui taloksi rohkeasti ja aloitti hirveän rallin. Se ei
olisi millään hyväksynyt tylyä kohtaloaan jäädä yksin
alakertaan nukkumaan, eikä poika kyllä nukkunutkaan (eikä
kukaan muukaan) kiljunta olisi saattanut oopperalaulajankin
häpeään, poika osaa varmaan vetää korkean C:n. Ensimmäisenä
aamuna Onni osoitti myös omaavansa vahtikoiran kykyjä. Jussin
mennessä aamulla alakertaan vastassa oli hirveän murinan
saattelema haukkuminen jota seurasi pako portaiden alle. Taisi
poika säikähtää kun kiljunta tuotti tuntien jälkeen tulosta ja
talossa olikin joku. Ilmeisesti ensimmäisen yön valvomisen
jälkeen uni on alkanut maittaa ja nyt Onni nukkuukin ihan
hiljaa ja rauhallisesti yönsä. Hermanni tosin oli evakuoinut
itsensä kylpyhuoneeseen nukkumaan. Kai se poika sitten jotain
oli keksinyt...
Kotimatkalla pysähdyimme antamaan Onnille pienen lepo- ja
leikkihetken Jussin veljen, Eskon pihamaalla Veikkolassa (n.30
km Helsingistä länteen). Esko kertoi nähneensä pihallansa
paljonkin metsästyskoiran alkuja ja Eskon mielestä Onni on
siinä vertailuryhmässä todella rohkea ja lupaava pentu
luonteensa puolesta.
Onni on osoittautumassa kaikinpuolin kovemmaksi ja
itsepäisemmäksi koiraksi kuin Hermanni oli aikoinaan.
Merkillepantavaa on huomattava rohkeus ja uteliaisuus sekä
aimo annos peräänantamattomuutta. Kaikki oikein positiivisiä
ominaisuuksia. Ajattelin vain, että jos Onni olisi ihan
ensimmäinen koira jollekin niin siinäpä voisikin olla iso pala
purtavaksi. Poika on ilmeisesti saanut luonasi liikuskella
muuallakin kuin tasamaalla sillä kaikki raput ja muut esteet
se selvittää leikiten. Eipä tarvitse rakennella väliaikaisia
ramppeja ulkorappuihin. Kiitos kuuluu myös alkuopetuksesta
sanomalehden käytössä. Aika mallikkaasti osataan suunnistaa
lehdelle.
T:Paula ja pojat
Upp
(Från Karoliina och Ville Lammi, "Maura"(Jålande
Johanna) 16.7.)
Hei!
Johanna-koirasta on sitten kuitenkin tullut Maura. Se ei vaan
näyttänyt
yhtään Ingalta tai Bertalta... Nimenmuutos vähensi ilmeisesti
myös
suuresti jollottamista=) Epäilimme kylläkin vakavasti, että
Maura ei vain
halunnut tulla mantereelle, sillä huuto alkoi välittömästi
laivasta ulos
ajaessa. Mutta koska meteli helpotti heti Liedon rajalla,
syynä taisi
sittenkin olla se, ettei se vaan pidä Turusta, kuten puoliksi
helsinkiläisen koiran kuuluukin. Todellisuudessa syynä taisi
olla vain
vessatauon tarve, sillä loppumatka menikin sitten nukkuessa.
Uudessa kodissa Lammilla Maura kohtasi kaikenlaisia pienen
mäyräkoiran elämää hankaloittavia asioita kuten maalatun
puulattian, portaita ja kynnyksiä.
Nyttemmin tassut on jo saatu hallintaan ja eteneminen on
helpompaa.
Yö meni yllättävän hyvin, vähän itkeskeli, mutta hyvin saatiin
kaikki
nukuttua. Ennen nukkumaanmenoa Mauran tosin piti sisustaa
nukkumakoristaan vieraan hajuinen patja pois ja käydä
tappamassa sitä pari kertaa. Sen älkeen voitiinkin sitten
nukkua rauhassa, suuremmilta vahingoiltakin vältyttiin yön
aikana. Hyvin tuo näyttää ymmärtävän asioiden teon ulos,
päivällä ei tarvinnut sisältä siivoilla.
Tämä päivä onkin sitten ollut jännittävä. Matkustettiin taas
autolla,
isäni luokse käymään. Nyt ei tarvinnut enää jollottaa
ollenkaan.
Isän kissat olivat Mauran mielestä kivoja, mutta kissat eivät
välittäneet
koirasta. Kissoista yksinkertaisempi, Sulo-kolli kävi ensin
nuuskimassa
sylissä ollutta koiraa kiinnostuneena, mutta kun laskin Mauran
maahan Sulo
tajusi, että ei helv*&?**, sehän onkin koira! ja vielä
kauheampaa:
MÄYRÄKOIRA, joka on pahinta, mitä kyseinen kissa tietää.
Sitten
pidettiinkin kymmenen metrin turvaväli, eikä Maura päässyt
leikkimään
Sulon kanssa.
Kävimme myös lammikon rannassa ihmettelemässä vettä ja tassut
kasteltiin ihan silkasta kiinnostuksesta. Pentu on tosi reipas,
ei tunnu pelkäävän mitään ja on tosi kiinnostunut kaikesta
ympärillä tapahtuvasta. Ihan parhaita juttuja on pitkässä
ruohossa juokseminen ja siankorva, josta ei kyllä saa vielä
mitään irti. Nukkumaan pitäisi päästä aina jalan juureen,
mutta vähitellen aletaan kyllä opettelemaan yksinkin oloa.
Hauska yhteensattuma, että laivalla oli vastapäisessä hytissä
myös
kotimatkalla pieni karkeakarvaisen mäyräkoiran pentu
Ahvenenmaalta.
Se punkki tai mikä lienee olikin on kadonnut. Hyvällä
mielikuvituksella
kielessä on näkyvissä pieni jälki.
Ollanhan yhteyksissä taas!
T: Karoliina, Ville ja Maura Mayräkoira
|
|
|
