 |
24.12.2006 Vietimme joulun M/S Amorellalla
Turun satamassa.
Kuvassa "lapset" ja koirat Turun linnan ulkopuolella.. |
17.12.2006
Idan kanssa jänisjahdissa.
Sain kuvan pupusta puun juurella ja filmasin pienen
pätkän kun Ida riemastui sen löytäessään ja ajeli pupua selvittäen kaksi
hukkaa mutta sitten tuli tenä. Pupua ei enää löytynyt, pupu loikkii
kylätiellä vieläkin.
Klikkaa kuvaa jos haluat nähdä filmin
22.11.2006
Tämä on Idasta
paljon hauskempaa kuin mitkään kaupunkilomat näyttelyiden kera.
Hoitelivat
Isännän kanssa pupun joulupäytään.
Näyttelymatka
Zooekspo 2006 Riikaan Latviaan 19.11.2006
Karoliina Latvian santarannalla
|
|
< Karoliina ja Ida tuomarin tarkasteltavina
>>
Ilze & Zane "valokuuvajat"
Rutin ja Idan kanssa hotellissa |
 |
|
|
Rut
kilpaili valio luokassa sai 1:1 SA , sertin sekä cacibin ja oli
myös kaunein narttu. Joten nyt Rut on myös kansainvälinen ja
Latvian muotovalio. Ida kilpaili avoimessa luokassa ja sai 1:1
SA ja sijoit-tui parasnanrttu 5. Tuomarina oli Itävaltalainen
Erwin Deutscher.
Olimme
omalla autolla liikeellä (laivalla Tallinnaan) Asuimme Albert
hotellissa aivan näyttelyn vieres-sä. Voin suositella muillekkin.
Näyttelyssä tapasimme Ilzen ja Zanen jotka ystävällisesti
ottivat meille kuvia.
Kiitos
teille ja "handlerilleni" Karoliinalle |
|
yllä: Tuomari testaili luonnetta hieman tarkemmin toisen koiran
ärähdettyä. Rut vain heilutteli häntää niinkuin yleeensäkin
tekee kaikille ihmisille .
>>
Kansainvälinen & Latvian
muotovalio
Freckle-Face Calibra "Rut"
lepäilee hotellin sängyssä |
|
12.11.2006
Kuvassa yllä: Julia ryhmäkehässä toisena
Kaarinassa epävirallinen pentunäyttely.
Mukana oli J-pentueen Julia, Maura, Jocke ja Onni.
Lisäksi kasvattiryhmä. Tuomarina oli
Veli-Pekka Kumpumäki. Julia oli rotunsa paras pentu ja sijoittui
ryhmässä toiseksi.
Kaikki pennut saivat kunniapalkinnon ja
koko ryhmästä tuomari kirjoitti:
Hieno penturyhmä. Hyvin samankaltaisia,
hyväluontoisia ja mukavasti liikkuvia. Kaikilla hyvät karkeat
karvapeitteet ainakin tulossa. Onnea ja menestystä jatkossakin Sijoitus
1 ja KP
Kiitoksia teille kaikille aktiivisille
pennunomistajille!!!!
Kuvassa alla: Jocke, Maura, Onni ja Julia
 
 
|
24.10.2006
Saavutti
Freckle-Face Calibra "Rut" Suomen luolavalion arvon pisteillä A
48
Tämä oli
ensimmäinen kerta kun Rut sai tavoitella A tulosta
ja
saavutti sen kerralla.
Koe
pidettiin Ruotsinpyhtäälla ja tuomarina toimi Reijo Pyyppönen.
Tuomari
kirjoitti koepöytäkirjan loppuun:
Erinomainen kokonaisuus |
|
Kuva keinoluolasta jossa koe pidettiin
|
|
15.10. "Rut"lla on ollut aktiivinen viikonloppu.
Ensin luolakoirientaipumuskokeessa sitten kotiin
jäljestämään kauris-pukkia
Luolakokeesta tulos B 42 joten nyt voidaan
yrittää A-tulosta jonka saatuaan koira valioituu.
Kokeen tuomari Marianne Ikola kirjoitti
koepöytäkirjan loppuun: Erinomainen kova luolakoira jolla
kuuluva haukku.
Kotiin saavuttuamme tulikin puhelu. Metsään
etsimään ammuttua pukkia. Pukki ei ollut juossut kauaskaan
laukauspaikasta joten se löytyi helposti. |
8.10.2006 Saaressa kaurisjahdissa.
Jonny ampui Idalle pukin ja "kummilapselleni" Bealle
Bertil viimevuotisen.
Kuvassa Ida, pukki ja Bea
24.9.2006
Koiratalo valmistuu mutta
metsällekkin ehditään. Sain lyhen filmin Idan kauriinajosta.
Valitettavasti tarkkuus oli pielessä joten filmi on todella epäselvä.
Katso filmi tästä |
| 25.-27.08. 2006
Olimme
jälleen reissussa jo kolmannen kerran tässä kuussa.
Kävimme
tapaamassa Jockea Paraisilla, Mauraa Lammilla, luola harjoittelussa
Nakkilassa, Inttinäyttelyssä Hämeenlinnassa ja muuten vaan kylässä
tapaamassa"kummilasta" Beaa Kokemäellä.
Pennut
voivat mainiosti ja veimme tuliaisiksikauriinjalkoja. Uusia kuvia
on Jocen ja Mauran sivuilla.
|
|
Mamma "Rut" toimi
hyvin luolilla joten starttaamme kokeissa kohta-puolin.
Intti näyttelystä
tuli vara-cacib mammalle mutta Ida sai vain kolmosen.
Kuvassa Bea, Tippa,
Ida ja "Rut" |
|
18.8.-20.8.2006
Ruotsin
viikonloppumatka oli jälkikokeiden kohdalta antoisa. Nyt myös
Ida on Ruotsin jälkivalio.
Perjantaina Ida kävi
elämänsä 3:ssa jälkikokeesta josta tuli jälleen komeatuolos 42
pistettä ja kunnniapalkinto (Paras mahdollinen tulos).
Matka jatkui
lauantaina Norrtäljen Inttinäyytelyyn missä menestys ei ollut
yhtä loistava. Ida käyttöluokka 2 ja Rut valioluokan 4:s Ida
käyttöluokka 2 ja Rut valioluokan 4:s
Kuuman näyttelypäivän
päätteeksi menimme metsään uudestaan jälkikokeisiin jossa Ida
sai tuloksen 32 pistettä mikä riitti kuitenkin AVO 1:seen ja
valionarvoon. Idaa hieman häiritsi villisiat joita ei ollut
koskaan aikaisemmin haistellut.
"Rut" Pernilla
narunpäässä sai tuloksen AVO 1. 37 pisteellä. Koska Pernilla ei
ole aikaisemmin jäljestänyt edes kokeilumielessä, olimme kaikki
hyvin iloisia.
Sunnuntai päättyi
Nyköpening inttinäyttelyyn Ida sai elämänsä ensimmäisen
käyttöluokkan 3:sen ja Rut sijoittui valioluokassa 3:si |
 5.7.
Pennut rantalenkillä ja Tomppa laiturilla
|
1.7.
Kesävieraat ja me koirat majakalla.
20.6. Kolme
metsämiestä veneen takapenkillä,Tom Tom, Jouni ja Seppo |
|
|
|
|
3.6. Ostimme uuden veneen ja Ida oli mukana kesän
ensimmäisellä venereissulla
31.5.2006 Tomppa ja Ida ihmettelee mikä siellä vikisee.
Pennut ovat nyt viikon vanhoja
24.5.2006
Nyt ne sitten putkahti, ne pennut. Me kaikki voimme hyvin.
Kuvia ja tarinoita pennuistani voit lukea sivulta
2006 pentujen
päiväkirja T: "Rut"
23.5. 2006
Kuka on keksinyt sanoa että raskaana oleva "nainen" on
kaunis? Vai onko se kauneus katsojan silmissä?
1.5.2006
Kävimme vappuna Kemiössä "myyrä
jahdissa".
Rut sai saaliiksi komean ison vesimyyrän
joka myös söi saman tien.
  
 
Jahti oli rajoitettua joten me kaikki
jouduimme lopuksi liekaan koska koko pihasta ei ollut tarkoitus tehdä
uutta peltoa.
24.-25.03.2005
"Rut" kävi sulhasilla Skånessa.Odotellaan pentuja
toukokuussa helatorstain jälkeen. Tulevan pentueen isä on S KVA-A & S
JVA & S MVA Hahnängens Avec
25.02.2006
(Playadel Bergs Ilmar Ilar Iväg) "Topi" on saanut
saalista
|
Osa suomeksi, osa ruotsiksi,
mutta kuvat ovat kansainvälistä kieltä ;-)
Playadel Bergs Jålande Johanna alias Maura
Mäyräkoira toivottaa
sukulaisilleen Hyvää Joulua ja Jänis/kauris/ketturikasta Uutta
Vuotta 2007.
Maurasta joulun odotus onkin varsin mukavaa. Sisään on tuotu
pala metsää
ja uunista leijailee nakkikoiran sieraimiin mitä ihanampia
tuoksuja=)
T: Maura ja taustajoukot Karoliina ja Ville
Lisää kuulumisia "Onnilta"
Lappeerannasta
Moi,
kirjoittelen tässä pikaisesti
hyvän joulun tervehdykset. Meillä alkavat heti joulun jälkeen
muuttokiireet, talo on myyty ja uutta etsitään innolla.
Onnikin joutuu sopeutumaan väliaikaisesti kerrostaloelämään.
Saas nähdä kuinka käy... mörkökausi painaa pahasti päälle.
Marraskuun lumimyräkän jälkeen
täälläkin on vain satanut, satanut ja satanut. Ulkoilukeli ei
siis ole ollut mitä parhain. Siitä huolimatta poitsu on
kasvanut ja kehittynyt hyvin. Painoa mitattiin pari viikkoa
sitten tasan 9 kiloa ja Onni onkin mielestämme juuri passelin
kokoinen pakkaus. Muuten on pysynyt ihan omana ihanana
itsenään, riemua (ja raivareita :-D) riittää jokaiselle
päivälle. Vilkas poika, hitaammanpuoleinen omistaja.
oivotan siis oikein hyvää joulua
ja menestystä tuleviin koitoksiin. Kirjoittelen sitten
kuulumisia ja seikkailuja kerrostalomaailmasta kunhan pääsemme
asettumaan väliaikaiseen sijoituspaikkaamme... niin ja onhan
tässä uusi vuosi ja raketit. Suhtaudun kyllä luottavaisin
mielin Onniin, eihän se ampumistakaan kesällä pelännyt ja on
muutenkin alkanut olla sujut tämän maailman melskeen kanssa.
Lappeenrannasta
Paula, Juha, Hermanni ja Onni
Ylös
|
Heippa!
Tässä vähän
kuvia Rukalta, jossa oli aika kovat pakkaset juuri
ennen joulua. Julia kipitti innoissaan metsään uusi
takki päällä, mutta sitten tuli kylmä ja äkkistoppi.
Sitten tultiinkin hussen takin sisällä kannettuna
metsästä kotiin. Iltarientoihin kuului myös kissan
kanssa nahistelu, jossa Julia oli useimmiten innokas
aloitteen tekijä, mutta jäi aina loppupeleissä
alakynteen.
Lopuksi
vielä kuva väsyynestä joulujuhlijasta joka ei edes
jaksanut innostua paketeistaan loppuillasta. Pukkia
kun sai odottaa aivan liian kauan...
T: Sanna |
 |
Ylös
17.12.2006 (Mauran emäntä kirjoittelee)
Hei!
Maura Myräkoirasta on tullut nyt iso tyttö.
Kovasti nimittäin näyttää siltä, että
aloittelee ekaa juoksuaan. Tämä tietää sitten Turrelle
porttikieltoa meille loppuvuodeksi...
Viimeisin punkki löytyi tänään, oli ovelasti
asuttautunut hännänjuureen. Joskohan ne jo nyt loppui.
Eilen kävimme juhlistamassa Itsenäisyyspäivää
Helsingissä. Maura oli mukana, joten ylioppilaiden
soihtukulkueeseen mentiin vaan yleisöksi, muuten tuloksena
olisi voinut olla kärähtänyt mäyris. Kuokkavieraita ei
pressanlinnan edessä näkynyt, mutta me jouduimme
persoonallisen reittivalinnan jäljiltä mellakka-aitojen
sisäpuolelle. Mietittiin jo että on vähän tukka huonosti mennä
linnanjuhliin, mutta onneksi kiltit poliisit päästivät aidan
toiselle puolelle. Maura matkusti bussilla ja metrolla,
kohtasi paljon liehuvia lippuja, palavia soihtuja ja laulavia
ihmisiä eikä ollut milläskään tapahtuneesta. Nyt ollankin
sitten taas maaseudun rauhassa. Saas nähdä kuinka ankarasti
Mauran siveyttä tarvitsee puolustaa lähiseudun uljailta
uroilta.
Löysin muuten netissä surffaillessani
mielenkiintoisen tutkimuksen koirien sairauksien
perinnöllisyyden selvittämisestä. Tässä linkki: <http://koirangeenit.fi/>
Hyvän asian puolesta voisin hyvinkin uhrata pisaran
mäyräkoirani verta. Täytyy käydä Messarissa tutustumassa
lähemmin asiaan.
-Karoliina-
Ylös
kuulumisia "Siiriltä" Turusta 14.12.2006
Hei!
Tässä kuulumisia
Siiriltä.
Syksy meni aika
mukavasti. Siiri on kovasti kasvanut ja on jo aika köllikkä.
Ruokahalu on edelleen varsin kova ja kaikki vähänkin ruoaksi
kelpaava kyllä menee alas.
Siiri on kuitenkin
saanut varsin mukavasti liikuntaa eikä ainakaan minusta
lihavalta vaikuta. (ehkä tanakka)
Siiri on jo päässyt hivenen
ajon makuun kun jäniksiä on tullut pöllytettyä lähimetsistä.
Ääni on ihan kuuluva. Hivenen tiukka hän kuitenkin on
ajonhaukun ylläpidossa. Jos tulee hukka, niin ajo ei
välttämättä ala ihan heti uudestaan. Loppiaisena on tarkoitus
mennä kaurisjahtiin täällä mantereella. Katsotaan sitten
kuinka se sujuu.
Kissan kanssa ovat
edelleen hyviä kavereita. Riehuvat välillä aika rajustikin,
mutta ainakaan vielä ei ole vahinkoja sattunut.
Ensimmäiset juoksut
ovat myös juuri alkaneet ja nyt saakin hieman vahtia perään
maalla. Täytyy vältellä lenkkejä kylänraitilla jotta hajut
eivät kovin laajalle leviä.
Ylös
(kuulumisia
"Lyytiltä" Ylivieskasta 05.11.2006)
Heips!
Talvi on viimein saapunut pakkasineen. Oli Lyytilläkin
ensilumessa ihmettelemistä. Hauskaa näyttää lumessa telmiminen
olevan.
Luolaharkoissakin kävimme ja Lyyti käyttäytyi siellä rohkeasti.
Haukkui häkissä olevaa kettua, haisteli kiinnostuneesti
rakennusta ja kaiken kukkuraksi kävi tekemässä
oma-alotteisesti tyhjän luolan tarkastuksen. Ahdinkokaan ei
tuottanut ongelmia ja tuore ketun haju näytti luolastossa
todellakin kiinnostavan. Yllättävän suuri muutos verrattuna
ensimmäiseen luolakokemukseen.
Näyttelyharjoitukset on jääneet todella vähälle, mutta eiköhän
me vielä keretä sitäkin harjoitella. Kajaanin
tamminäyttelyihin voisi Lyytin pentuluokkaan ilmoittaa...
Hampaat on vaihtuneet ja purenta tiivistynyt. Kulmahampaat
näyttäisi tulevan oikeisiin kohtiin ja hampaita on oikea määrä.
Vielä kun osaisi ajoittaa ja suorittaa trimmauksen näyttelyitä
ajatellen.
Sanna-Mari
Lisää kuulumisia "Onnilta"
Lappeerannasta 4.11.2006
Moi,
olemme vihdoin
päässeet kaivautumaan ulos kinoksista. Kahden
vuorokauden aikana tullut lunta varmasti yli 50 cm.
Tämän talven lumet saisivat puolestani olla tässä.
Onnilla on ollut IHANAA kun on tullut taivaan
täydeltä jotakin kummallista. Piti jo pelastaa se
hukkumasta kinokseen. Astui rappusilta syrjään ja
sinne hupsahti. Tällaisesta määrästä pehmeää
tuiskulunta ei tappijaloilla nousta. Nyt jo pääsee
pitkin aurausvalleja menemään, yllättävän hyvin
kantavat kevyttä Onnia. Nyt vaan joutuu vahtimaan
ettei karkuretki ala aidan yli, tavallisestihan
aidan alustat pitää tilkitä...
Paula
|
 |
|
(kuulumisia Jockelta
Paraisilta 7.10.2006)
 |
Hei!
Tässä on pari uutta kuvaa Jockesta.
Jocke voi ihan hyvin ,ja oppii uusia
asioita!
Hampaat ei ole viellä lähteneet.
Nähdään koiranäytelyssä!
T: Marie |
|
 |
|
(Lisää kuulumisia "Onnilta"
Lappeerannasta 6.10.2006)
Syksy on siis saapunut
ja sehän tietää tassupyykkiä. Kuivan kesän pentu onkin
jo moneen kertaan kesän mittaan käynyt tutustumassa
suihkukaappiin ja ihmetellyt mikä paikka se oikein on.
Suihkukaapin lattiakaivonkin on muuten purkanut pariin
kertaan jo ;-). Siis sateiden myötä suihku on tullut
tutuksi, eikä se mikään hullumpi paikka olekaan.
Vesisuihkusta saa puremalla muotoiltua suihkulähteen,
josta hampaiden välistä roiskuva vesi kastelee tasan
tarkkaan myös pesijän ja pesuhuoneen. Tuleehan siinä
Onnille tietysti vielä hammashuuhtelu kylkiäisenä.
Varsinainen palkinto on kuitenkin tassupyyhe. Sitä on
ihanaa riepottaa, olemmekin siirtyneet ihan
kylpypyyhekokoiseen kuivausvälineeseen. Siinä jää aina
joku kantti vapaaksi tassuja varten. On muuten sen
verran tiukka ote pyyhkeestä, että muutaman kerran on
meinannut Onnikin joutua narulle kuivumaan.
Luoksetuloharjoitukset
sujuvat vaihtelevasti. Välillä kutsu kuuluu ja välillä
ei, johtuisikohan se nälän asteesta eli viitsiikö
niitä nappuloita tulla hakemaan vai ei. Pimenevät
illat ovat tuoneet toivottua tottelevaisuuslisää,
pimeässä saattaa vaania mörkö ja naapuruston äänet
voivat olla vaarallisia. Eipä ole tarvinnut luokse
silloin houkutella. Olemme myös harjoitelleet
toisarvoisia taitoja, joka on tosin kätevää kunhan
aurauskepit pian ilmestyvät. Eli kierretään kaikki
tolpat samalta puolelta kuin taluttaja ja matka etenee.
Hyvin on tämä oppi mennyt perille.
Piipunrassi (=Onni) ja
Parrunpätkä (=Hermanni) ovat solmineet jonkinlaisen
YYA sopimuksen. Hermanni antaa Onnin auliisti nuolla
silmät puhtaaksi aina lääkitsemisen jälkeen. Kamalaa
vahtimista, ettei ulkoinen lääke toiselle annettuna
päädy sisäisesti nautittuna toisen vatsaan. Se ei ole
vielä selvinnyt mitä Onni asiasta hyötyy, ehkä lääke
maistuu hyvältä...? |
|
 |
Puruluiden varastelusta
toisen hallusta Onni on kehittänyt taiteenlajin. Se
kiihdyttää vauhdin valonnopeuteen juosten toisen
ympärillä ja räksyttää villisti. Välillä tämä
taktiikka on totta tosiaan toiminut ja Onni on saanut
napattua luun Hermannin hallusta kun se taas on
keskittynyt häätämään Onnin kauemmaksi.
Mukavaa syksyn jatkoa ja
pitääkäähän hyvät tuparit uudessa koiratalossa!
Paula |
Ylös
Heippa
Vesa sai ammuttua ketun ja toi sen kotiin Lyytin
ihmeteltäväksi.
Kovasti kettu on Lyytiä kiinnostanut. Ensin
sitä piti haistella kaukaa ja vähitellen lähempääkin. Ja
sitten Lyyti hoksasi haukkumisen. Innokkaasti se on ketun
nahkaa useana päivänä haukkunutkin eikä meinannut eka iltana
lopettaa haukkumista sisälläkään haistaessaan ketunnahan
palo-oven takaa. Jännä huomata, että Lyyti on koiristamme
ainoa, joka on ketunnahasta kiinnostunut. Toiset menee vain
ohi ja Lyytin pitää käydä pikkasen sitä aina haukkumassa...
Etuhampaat on vaihtuneet ja alakulmahampaat näyttää olevan
juuri puhkeamaisillaan.
Näyttelyseisomaharjoitukset on jääneet vähälle ja tässä
huonosti onnistuneita kuvia poseeraamisesta ja muutama kuva
ketusta ja Lyytistä.
Sanna-Mari
(kuulumisia
"Lyytiltä" Ylivieskasta 3.10.2006)
Heippa
Kävin tyttökaverin kanssa eilen katsomassa luolaharjoituksia.
Opettavainen reissu oli, nytten osaa paremmin hahmottaa mistä
koko hommassa on kyse. Minulla oli Lyyti mukana ja annoin
Lyytin haistella irtaallaan rakennusta, jossa keinoluolasto
oli. Rakennuksen keskellä oli rauhallisesti makaava kettu
häkissä. Lyyti haukkua poksahti rakennuksen ovella
huomatessaan ketun ja sitten se varovaisesti tarkasti nuuskien
kiersi rakennuksessa. Kävi Lyyti n. 30cm päässä häkkiä
ihmettelemässä, ei pelännyt eikä haukkunut, vaan jatkoi
rauhassa rakennuksen haistelua. Mielestäni Lyytille ei tullut
kammoa reissusta, vaan paremminkin se sai rauhassa tutustella
uutta hajua. Jospa se nytten alitajuntaisesti työstäisi
kokemustaan.
Kotiin tultua Lyytiä odotti iso hirven
sääriluu, jota se alkoi innolla rouskuttamaan. Eikä taaskaan
osannut omia tuorettakaan luuta.
Sanna-Mari
Ylös
|
(Lisää kuulumisia "Lyytiltä"
Ylivieskasta 11.9.)
Moro
Tässäpä Lyytistä kuvia
koirakamujen kanssa ja saaliin kanssa.
Tollerimme nouti pari lintua sorsanpyynnin
aloituspäivänä ja Lyyti ihmettelyjen jälkeen antoi
linnulle hieman kyytiä.
Lyyti
|
 |
|
 |
Ylös
(Lisää kuulumisia "Lyytiltä" Ylivieskasta 6.9.)
Moi!
Jopa osattiin äsken säikähtää oikein kunnolla. Päästin Lyytin
iltapissalle ja laitoin sulle kuvia kaikessa rauhassa. Sitten
rupesimme
katselemaan koiria sisälle ja Lyytiä ei näkynyt missään. Ja
voi sitä
kauhun määrää. Ajelimme ympäriinsä ja katselimme kaikkialta
sisältä ja
Lyytiä ei löytynyt mistään. Ajattelimme, ettei se kauas
uskalla vielä
lähteä kun ei aina viitsi mennä pissallekkaan. Siispä
päättelimme, että
huuhkaja on sen napannut ja tulimme itkua vääntäen sisälle
vaatetta
lisäämään ja samalla Lyyti löytyi umpiunessa vaatekaapin
sisältä....
Kieltämättä silloin meinasi päästä muutama ärräpää...Olisi
edes
vaivaitunut ääntelemään jotenkin. Sitten huvittuneena
ajattelimme
omistavamme mäyräkoiran!
Luoksetulo taitaa kaivata vielä harjoittelua...
T: Sanna-Mari
 
Ylös
(Lisää kuulumisia "Onnilta" Lappeerannasta 3.9.)
Moi,
liitteenä kuva (eilen
otettu), jossa Onni (5,7 kg) poseeraa. Eipä oikein onnistunut
nuo poseeraukset, täytynee jatkaa harjoituksia ;-) Kuten
kuvastakin näkyy niin pentukarva alkaa pörröttää jo, pitäisi
varmaan ainakin korvat jo nyppiä. Jos vaikka tuo luoksetulokin
sujuisi paremmin kun ainakaan korvakarvat eivät estäisi
kuulemista. Eilen paineltiin VIUUH vaan karkumatkalle aina kun
silmä vältti, saaliina oli ainakin yhden vesilinnun höyhenet (onneksi
ei mitään muuta puoliksipilaantunutta), yksi homeinen
lippalakki ja kuka tietää mitä muuta mielenkiintoista matkan
varrella, mistä minulla ei ole aavistustakaan.
Rannasta
löytyviä mielenkiintoisia saaliita helpommin myös kotipihalta
voi suuri metsästäjä saada ihan oman saaliin, josta voi rinta
rottingilla ylpeillä. Viikko sitten kahvikeitossa ihmettelin,
että kenen pikku piski räksyttää vimmatusti jossakin
lähistöllä. Vähän aikaan kuunneltuani tajusin, että sehän on
meidän Onni, jonka ääni kuului "vaimennettuna" ulkorakennuksen
takaa. Mentiin Jussin kanssa sitten katsastamaan mikä täällä
oikein on hätänä, no Onni vain kuulutti saaneensa saalista.
Siellä oli ihan HIRMUISEN iso kastemato, hyvää oli, suuri
metsästäjä pisteli paistin sitten poskeensa.
Suotavampia
saaliita ovat viime aikoina olleet syksyn sadosta luumut.
Taitavasti ja hyvällä ruokahalulla Onni niitä mutustelee puun
alta. Taitavaksi määrittelisin syömisen sillä perusteella,
että kun toisesta suupielestä menee luumu sisälle niin
toisesta suupielestä sitten sylkäistään luumunkivi pihalle.
Näppärää (!).
Valkopippurin
menekki viime aikoina on ollut tässä taloudessa melko suurta,
pitäisiköhän käydä tukussa hankkimassa joku suurtalous
kokoluokan pakkaus. Ne on ne sähköjohdot näet... ja niitä on
vaikea pippuroida ;-)
Päivät kotona
Hermannin kanssa kahden ovat onneksi sujuneet hyvin. Kämppä ei
ole edes sen näköinen, että täällä olisi mitään hirveää rallia
pidetty. Ruokatunnin aikaan aina jompi kumpi meistä on käynyt
moikkaamassa kojoottikaksikkoa ja laskenut pojat ulkoilemaan.
Sisäsiisteys on melko hyvin onnistunut tällä rytmittämisellä,
ei ole tarvinnut lattioita siivoilla ruokiksella.
Hyvää
sunnuntaipäivän jatkoa ja jatketaan harjoituksia!
Paula
Ylös
|
1.9.2006
Hei!
Tässä tulee taas lisäosaa Siirin kuulumisille
mantereella.
Siiri on kasvanut kokoa aikalailla ja puntarin viisari
heilati jo yli viiden kilon eläinlääkärin
vastaanotolla.
Viimeaikoina on myös alkanut näyttää siltä, että kuono
on myös ottanut mittaa. Alkavat jo hajutkin tarttumaan.
Siiri on edelleen varsin innokas syömäri. Kaikki ruoka
mikä esillä on häipyy kyllä hyvin nopeasti, niin omat
kuin Bertankin. Hän sai myös jo ensimmäisen saaliinsa!
Onneton västäräkki ei ollut pihanurmella tarpeeksi
nopealiikkeinen ja Siiri ehti käymään siihen käsiksi.
Pihamaalta löytyy myös monia muita pieniä aarteita,
kuten esim. oravan häntä joka suussa on varsin mukava
viipottaa menemään.
Purjeveneeseen on myös otettu ensikosketus. Ikävä
kyllä yhtään kuvia ei ole otettu silloin kun Siirillä
oli liivit päällä. Varsinainen näky! Hyvin hän
kuitenkin tottui keinutukseen. Siiri otti varsin
rauhallisesti vaikka välillä oli vähän meininkiäkin
merellä. Hän saattoi nukkua kannella ja mieluisin
paikka löytyikin spinaakkeripuomin päältä.
Siiri on selkeästi kovapäisempi koulutettava kuin
Bertta oli aikoinaan. Lahjonta on melkein toimivin
keino uusien asioiden oppimisessa. Rajoja kokeillaan
Bertan kanssa aina kun kohdalle sattuu. Vielä on
kuitenkin Bertta selkeästi ykkönen ja vahvempi, mutta
saa nähdä kuinkan käy kun Siiri saa Bertan painossa
kiinni. Väliä on enää vajaat kolme kiloa.
Semmoisia, kuullaan taas!
Saku, Suvi, Bertta ja Siiri
Ylös |
   |
27.8.Kävimme tapaamassa Mauraa Lammilla. Maura jäljesti
tuoretta kauriinjalkaa Hyviä kuvien otto ei meidän
hitaalla kameralla onnistunut kovin hyvin vilkkaasta 13
viikoisesta Maurasta
 
Ylös
25.8. Kävimme tapaamassa Jockea Paraisilla.
Otimme mukaan tuoreen kauriinjalan mikä Jocken mielestä oli
hyvin kiinostava.
 
Ylös
 
Ylös
|
16.8.(Mauran emäntä kirjoittelee)
Pieni
maastonakki on kotiutunut mukavasti ja osoittautunut
käsittämättömän rohkeaksi ja reippaksi koiraksi.
Toiset koirat, vieraat ihmiset ja muut elämän ilmiöt
on tehty varmasti vain pientä mäyräkoiraa varten.
Kaikki käy, saksanpaimenkoirasta kaivinkoneeseen. Isän
kissat vaan ei vieläkään suostu leikkimään Mauran
kanssa ja sekös harmittaa Mauraa.
Yksi pieni
ikävä ilmiö mäyräkoiran elämään tuli viime tiistaina.
Se ei haitannut ollenkaan, että eläinlääkärisetä
nipisti piikillä niskasta, mutta kotiin päästyämme oli
ollut joku outo luonnonilmiö (sade=) ja sitä märkää
asiaa, jota normaalisti on vesikupissa ja kylppärin
lattialla oli evitelty pitkin pihaa ja nurmikkoa. Ei
siinä voi pieni mäyräkoira kulkea, tassut kastuu.
Puhumattakaan, että pitäisi mennä vielä pimeässä ja
märässä iltapisulle. Kuivan kesän kasvatti joutui
kuitenkin tyytymään kohtaloonsa ja nyt hupia tuokin
sisään tullessa tassujen kuivausoperaatio, kun se
pyyhe on niin kiva=)
Kauriinjalka on ollut kovassa käytössä, sitä on
riepotettu pitkin pihaa ja taloa. Nyt se kuitenkin
joutui jäähylle, kun ahkera natustelu laittoi mahan
sekaisin. Ilmeisesti vadelmanhimo on näillä pennuilla
sukuvika, sillä myös Maura syö niitä innolla suoraan
puskasta, myös karviaiset käy mutta viinimarjat on yök.
Ollaan käyty metsässä juoksentelemassa ja siellä onkin
kiva pöllyttää sammalia ja kiipeillä kallioilla. Ihme
vimma tuolla on kiivetä kaikille vastaantuleville
kiville ja kallioille, sellaisia ne taitaa olla
saaristolaiskoirat. Maura on myös käsittämättömän
taitava löytymään kaikki mahdolliset kakkakasat ja
hyvinmuhineet raadot metsästä ja pihamaalta. Ah, miten
ihanaa! Metsässä vaan tuntuu olevan nyt niin paljon
hirvikärpäsiä, ettei meinaa sekaan sopia, Mauraan ne
ei hyökkää, mutta minuun kyllä.
Maura on
varsinainen reissukoira, automatkailua on opeteltu
heti alusta asti ja Lammin ja Helsingin väliä kuljettu
jo monet kerrat. Neiti vetää sikeitä kopissaan ja
sopeutuu todella hyvin uusiinkin paikkoihin. Oli Maura
jo yökylässäkin kaverini luona kun me oltiin häissä ja
|
 |
maatalousnäyttelyssä.
Saksanpaimen-koira Nessi oli Mauran mielestä
tosikiva kaveri, jota piti seurata joka
paikkaan. Ojan yli ei vaan pääse samallalailla
töp-pöjaloilla kuin sakemannin koivilla, joten
Maura löysi itsensä ojan pohjalta. Onneksi oli
matala oja ja kuiva kesä=)Remmissä kulku sujuu
kohtuul-lisen hyvin ja asiatkin tehdään ulos,
jos sinne saakka vaan sattuu ehtimään. Yritys
on kyllä kova. Luoksetuloa ja istumista on
opeteltu myös.
Kotona tuntuu välillä, että korvat on vain
koristeena, mutta kotipihan |
|
ulkopuolella neiti
tulee yleensä kauniisti kutsusta luokse. Aika paljon se onkin
meillä kotona irti, pihassa on vielä toistaiseksi pysynyt.
Maura on ehtinyt myös puremaan Lammin poliisia korvasta,
osallistumaan jenkkiautotapahtumaan ja opetellut makaamaan
kaljamäyräkoiran pahvikuoren sisällä, mutta se onkin sitten jo
ihan toinen tarina.
T:
Maura Mäyräkoira ja taustajoukot
Ylös
|
(Lisää kuulumisia "Lyytiltä"
Ylivieskasta 14.8.)
Moikka
Digikameramme saapui tänään korjauksilta, joten
yritimme heti ottaa
muutamia kuvia. En tiedä näkyykö kaikki kun Vesalle
lähetin niin kaks
näky ja kaks ei näkynyt.
Hyvin on sinänsä mennyt, ruoka maittaa toisinaan
paremmin; nyt kun on
ollut vilpoista ruokahalu on ollut hyvä. Ripulipäivä
oli yksi, kun
raaka kananmuna putosi lattialle ja Lyyti kerkesi sitä
maistelemaan,
niin iltapäivällä oltiinkin ruikulilla.
Lyyti painoi 3kg viikko sitten.
Työt haittaa pahasti tätä vapaa-aikaa...
Sanna-Mari
Ylös |
 
(Lisää kuulumisia "Onnilta" Lappeerannasta
3.8.)
Moi,
terveisiä Onnilta
savunhajuisesta Lappeenrannasta. Venäjällä palaa taas jotakin
päivittäin. Toivottavasti sekä Rutin että sinun ikävä
lapsukaisten perään on alkanut jo helpottaa. Onni on kasvanut
paljon ja onkin jo ISO poika, alkaa jo muistuttaa koiranpentua
eikä marsua. Viime sunnuntaina Onni painoi 3525 grammaa (mikäli
tulkitsimme talousvaa´an lukeman oikein). Kesäloma on kulunut
siivillä koiruuksien kanssa puuhaillessa.
Sisäsiisteysharjoitukset ova sujuneet vaihtelevalla
menestyksellä, joskus osataan mennä eteiseen odottamaan josko
ulko-ovi aukeaisi ja joskus painutaan vauhdilla sisälle
pissille. Nyt Onni on keksinyt, että matolle on kivempi tehdä
kuin paperille... No kyllä se siitä vaikka nämä harjoitteet
ottavat väkisinkin takapakkia kun minäkin joudun palamaan
sorvin ääreen ensi viikolla.
Onni on aika herkkä vielä
kaikenlaisille "kummallisille" äänille (naapurin
kasteluletkusta lähtien) ja olemmekin kovasti käyneet
ihmettelemässä maailman melua. Kodin äänet eivät enää
kummastuta lainkaan, pölynimurikin saatiin eilen julistettua
vaarattomaksi. Telkkarista tosin tulee joskus jotain kummaa
möykkää, jota täytyy ihmetellä ja toissapäivänä Onni murisi
aina kun herätyskelloni pirahti, mokomalla kapistukselle
joutaakin vähän murahdella. Sää on onneksi suosinut sikäli,
että olemme voineet olla paljon pihalla ja liikenteen,
ratapihan ja metsäpalovalvonnan helikopterin ääniä ei enää
tarvitse järkyttyä
Hihnassa kulkemista on myös
ehditty harjoitella ja se sujuukin yleensä ihan hyvin kunhan
kotipihan seisontajarru saadaan pois päältä. Jos matkalla
pelottaa voi aina mennä Hermannin leveän selän taakse
äimistelemään. Myös viikottainen kauneudenhoitopäivä on ollut
ohjelmassa. Se onkin mukavaa puuhaa kun vaikka käydä
varastamassa kamman ja painella karkuun minkä kintuista pääsee.
Ja lujaa pääsee jo!
Metsän hajujakin on käyty
katsastamassa. Hermanni meinasi kai eksyttää kiusankappaleen
metsikköön mutta hyvin Onni seuraili Hermannin jälkeä. Olin
tähystämässä tilannetta kiven päältä ja ihan samaa reittiä
tuli mistä Hermanni ilmestyi paikalle aikaisemmin. Metsässä
saatiin saaliiksi paljon vadelmia, sekä muutama metsämansikka
ja mustikka. Onni kyllä keksi pian, että vadelmia olisi
kätevämpi syödä minun keräysastiastani kuin suoraan puskasta
;-) Oli muuten mielenkiintoista olla sankassa vadelmapuskassa
missä kasvoi vielä tiheästi (omia jalkojaan ei nähnyt) saniaista
kainaloihin asti. Aina kun joku hipaisi jalkaa oli vain
toivottava, että se oli jompikumpi koirista
Hermannin
ja Onnin välit ovat lämmeneet ja muutaman kerran Hermannin on
jopa suostunut leikkimään (!) Onnin kanssa. Onnin läsnäolo
piinaa Hermannia ainoastaan silloin kun iskee "pirun riivaama"
kohtaus ja hyökkäykset ja pureminen alkavat. Pitkämielisesti
Hermanni on Onnia ojentanut. Ainoastaan hillitön pureminen
aiheuttaa "asento maahan" komennuksen. Pojat menevät välillä
pitkiä matkoja ympäriinsä kuin kaksi pientä elefanttia,
Hermanni tallustaa edellä ja Onni perässä roikkuen tiukasti
hampaillaan Hermannin hännässä. Onni harjoittelee aina parhaat
liikkeet eteisen peilin edessä ja painuu sitten testaamaan
toimivuutta Hermannilla. Vielä Hermanni pääsee rauhaan
hyppäämällä sohvalle mutta Onnin otteet ovat olleet sellaisia
ettei mene kauan kun pikkuvintiö painuu perässä. Lisäksi
Hermanni on keksinyt kuinka Onnin saa pudotettu pois kimpusta
esim. mökillä. Hermanni kiihdyttää vauhtia jyrkkään alamäkeen
ja tekee sitten äkkipysähdyksen. No Onnilla ei vielä riitä
potkua takajaloissa vauhdin pysäyttämiseen ja se jatkaakin
matkaa pitkin rinnettä yleensä persmäkeä laskien. Hermanni
sitten katselee sieltä ylempää nenäänsä pitkin että "voi harmi".
Onni ei kyllä mokomasta lannistu vaan kunhan oma vauhti
pysähtyy se säntää jälleen ylämäkeen hirveällä asenteella ja
murinan säestämänä. Mökillä myös rantaviivan vetovoimaa ei
saaristolaispoika voi vastustaa. Rantsu täytyy joka kerta
päästä heti paikalle tultua tutkimaan perusteellisesti ja
kaislojen kimpussa on kivaa puuhastella.
Tällaista koiranpennun elämää
täällä on vietetty, aika on mennyt nopeasti ja ensi viikolla
pitäisi jo valmistella rokotuksia matokuurilla. Tarinoita on
ehtinyt kertyä vaikka kuinka paljon mutta saavat jäädä toiseen
kertaan. Et varmaan jaksa romaania lukea. Liitteenä muutama
kuva, myös se lupaamani perhepotretti.
Terveisiä mammalle ja Idalle ja
hyvää alkavaa syksyä!
Paula ja Onni
Ylös
|
 |
Morjens!
Tässä nyt niitä luvattuja kuvia turun reissulta.
Siellä olikin oikein eläintarha ja vauhtia riitti kun
Julia sai leikkiä siskon, Bertan ja kisu Miinan kanssa.
Julia matkusti muuten marimekon kassissa ja hyvin meni
;) Eikä pissattu kuin vasta satamassa.
Kuulumisiin!
Sanna
 |
Ylös
(Kuulumisia "Lyytiltä" Ylivieskasta 31.7.)
Moikka
Kyllä harmittaa se kameran rikkoontuminen. Nyt kun Lyyti
kasvaa
silmissä olisi kiva kuvata. Perinteisellä kameralla on niin
outo
kuvata. Kävimme kuitenkin yksillä synttäreillä, jossa oli
digikamera ja
tässä muutama kuva siellä otettuna.
Lyyti painoi viikonloppuna 2,5kg
Sanna-Mari
Ylös
(Alla ensimmäiset kuulumiset "Siiriltä"
Turusta 28.7.)
Hei!
Täällä kotosalla Siiri on ollut varsin
toimelias. Koko ajan ollaan johonkin päin heilumassa
pihamaalla.
Meillä on täällä myös kissanpentu ja erikoista
kyllä, pennut viihtyvät erinomaisesti keskenään!
Niillä on jatkuvaa seuraa toisistaan kun ne
leikkivät pihalla. Aluksi tilanne oli hieman varautunut, mutta
kun Siiri pennun rohkeudellaan vain meni tönimään kissaa,
alkoivat ne tulla pian hyvin toimeen.
Nyt ne välillä riehuvat sisätiloissa niin kovin
että ne on siirrettävä ulos aina välillä jatkamaan riehumista.
Erityisesti takaa-ajo leikit ovat kivoja, mutta myös sylipaini
on välillä aina paikallaan..
Bertta oli myös niin ikään alussa hieman vaisu,
eikä erityisesti kiinnittänyt pentuun huomiota, mutta nyt
viihtyvät jo kivasti pihalla keskenään. Olemme jo tehneet
hieman metsäkävelyitä ja on ollut hauska huomata kuinka
reippaasti Siiri jo jaksaa kävellä mukana. Kun yritin kantaa
häntä välillä aloitti hän hirveän riehumisen sylissä kun
halusi itse juoksemaan... Hänelle on varmasti hyötyä kissan
kaveruudesta sillä juoksevat päivän mittaan varsin paljon.
Hullunkurista on myös huomata kuinka kissa
tulee selvästi kateelliseksi jos mäykyt riehuvat vain
keskenään. Silloin kissa tunkee keskelle mukaan tai yrittää
saada huomion itseensä. Usein tästä seuraakin se, että Siiri
lopettaa Bertan kanssa riehumisen ja siirtyy jahtaamaan kissaa.
Että tämmöistä peliä täällä pelataan...
Sisäsiisteys etenee kohtuullisesti. Välillä on
aamulla lätäkkö tai kasa lattialla. Ihan ei vielä pidätyskyky
aamuun riitä. Ruokaa menee samalla tahdilla ja luulenkin hänen
kasvavan aika hyvää vauhtia.
Tänne-käsky toimii jo ihan kivasti. Bertan
esimerkki tuntuu hieman vaikuttavan.
Semmoisia, kuulumisiin taas!
Saku&Suvi
Ylös
(Alla ensimmäiset kuulumiset "Onnilta"
Lappeerannasta 17.7.)
moi,
Onni on kotiutunut hyvin. Se on
jo suvereenisti vallannut itselleen elintilaa. Hermanni on
suhtautunut aika pitkämielisesti tulokkaaseen. Ainoastaan
ruokakuppi ollut ollut kunnollisen puolustuksen kohteena.
Hermanni lähinnä juoksee karkuun Onnin teräviä hampaita ja
hyökkäyksiä. Tänään on alkanut olla merkkejä ilmassa, että
muutakin rajan vetoa on tulossa. Hermanni onn esitellyt
hammaskalustoaan jo pariin otteeseen. Onni ei vain usko noin
hienovaraisia merkkejä ja ilmeisesti se tarvitsee pienen "kalautuksen"
ennenkuin poika uskoo, että toinen on tosissaan eikä pidä
siitä, että sitä purraan hännästä tai mahasta. No pojat
selvittävät asiansa varmasti piakkoin.
Pitkä kotimatkamme sujui
mallikkaasti. Onni ei oksentanut ja matkusti muutenkin
rauhallisesti nukkuen lähes koko matkan. Rauha loppui kun
vihdoinkin (n. 02:00) olimme kotona. Onni asettui taloksi
rohkeasti ja aloitti hirveän rallin. Se ei olisi millään
hyväksynyt tylyä kohtaloaan jäädä yksin alakertaan nukkumaan,
eikä poika kyllä nukkunutkaan (eikä kukaan muukaan) kiljunta
olisi saattanut oopperalaulajankin häpeään, poika osaa varmaan
vetää korkean C:n. Ensimmäisenä aamuna Onni osoitti myös
omaavansa vahtikoiran kykyjä. Jussin mennessä aamulla
alakertaan vastassa oli hirveän murinan saattelema haukkuminen
jota seurasi pako portaiden alle. Taisi poika säikähtää kun
kiljunta tuotti tuntien jälkeen tulosta ja talossa olikin joku.
Ilmeisesti ensimmäisen yön valvomisen jälkeen uni on alkanut
maittaa ja nyt Onni nukkuukin ihan hiljaa ja rauhallisesti
yönsä. Hermanni tosin oli evakuoinut itsensä kylpyhuoneeseen
nukkumaan. Kai se poika sitten jotain oli keksinyt...
Kotimatkalla pysähdyimme
antamaan Onnille pienen lepo- ja leikkihetken Jussin veljen,
Eskon pihamaalla Veikkolassa (n.30 km Helsingistä länteen).
Esko kertoi nähneensä pihallansa paljonkin metsästyskoiran
alkuja ja Eskon mielestä Onni on siinä vertailuryhmässä
todella rohkea ja lupaava pentu luonteensa puolesta.
Onni on osoittautumassa
kaikinpuolin kovemmaksi ja itsepäisemmäksi koiraksi kuin
Hermanni oli aikoinaan. Merkillepantavaa on huomattava rohkeus
ja uteliaisuus sekä aimo annos peräänantamattomuutta. Kaikki
oikein positiivisiä ominaisuuksia. Ajattelin vain, että jos
Onni olisi ihan ensimmäinen koira jollekin niin siinäpä
voisikin olla iso pala purtavaksi. Poika on ilmeisesti saanut
luonasi liikuskella muuallakin kuin tasamaalla sillä kaikki
raput ja muut esteet se selvittää leikiten. Eipä tarvitse
rakennella väliaikaisia ramppeja ulkorappuihin. Kiitos kuuluu
myös alkuopetuksesta sanomalehden käytössä. Aika mallikkaasti
osataan suunnistaa lehdelle.
T:Paula ja pojat
Ylös
(Alla ensimmäiset kuulumiset "Mauralta"
Lammilta 16.7.)
Hei!
Johanna-koirasta on sitten kuitenkin tullut Maura. Se ei vaan
näyttänyt
yhtään Ingalta tai Bertalta... Nimenmuutos vähensi ilmeisesti
myös
suuresti jollottamista=) Epäilimme kylläkin vakavasti, että
Maura ei vain
halunnut tulla mantereelle, sillä huuto alkoi välittömästi
laivasta ulos
ajaessa. Mutta koska meteli helpotti heti Liedon rajalla,
syynä taisi
sittenkin olla se, ettei se vaan pidä Turusta, kuten puoliksi
helsinkiläisen koiran kuuluukin. Todellisuudessa syynä taisi
olla vain
vessatauon tarve, sillä loppumatka menikin sitten nukkuessa.
Uudessa kodissa Lammilla Maura kohtasi
kaikenlaisia pienen mäyräkoiran elämää hankaloittavia asioita
kuten maalatun puulattian, portaita ja kynnyksiä.
Nyttemmin tassut on jo saatu hallintaan ja eteneminen on
helpompaa.
Yö meni yllättävän hyvin, vähän itkeskeli, mutta hyvin saatiin
kaikki
nukuttua. Ennen nukkumaanmenoa Mauran tosin piti sisustaa
nukkumakoristaan vieraan hajuinen patja pois ja käydä
tappamassa sitä pari kertaa. Sen älkeen voitiinkin sitten
nukkua rauhassa, suuremmilta vahingoiltakin vältyttiin yön
aikana. Hyvin tuo näyttää ymmärtävän asioiden teon ulos,
päivällä ei tarvinnut sisältä siivoilla.
Tämä päivä onkin sitten ollut jännittävä. Matkustettiin taas
autolla,
isäni luokse käymään. Nyt ei tarvinnut enää jollottaa
ollenkaan.
Isän kissat olivat Mauran mielestä kivoja,
mutta kissat eivät välittäneet
koirasta. Kissoista yksinkertaisempi, Sulo-kolli kävi ensin
nuuskimassa
sylissä ollutta koiraa kiinnostuneena, mutta kun laskin Mauran
maahan Sulo
tajusi, että ei helv*&?**, sehän onkin koira! ja vielä
kauheampaa:
MÄYRÄKOIRA, joka on pahinta, mitä kyseinen kissa tietää.
Sitten
pidettiinkin kymmenen metrin turvaväli, eikä Maura päässyt
leikkimään
Sulon kanssa.
Kävimme myös lammikon rannassa ihmettelemässä
vettä ja tassut kasteltiin ihan silkasta kiinnostuksesta.
Pentu on tosi reipas, ei tunnu pelkäävän mitään ja on tosi
kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Ihan parhaita
juttuja on pitkässä ruohossa juokseminen ja siankorva, josta
ei kyllä saa vielä mitään irti. Nukkumaan pitäisi päästä aina
jalan juureen, mutta vähitellen aletaan kyllä opettelemaan
yksinkin oloa.
Hauska yhteensattuma, että laivalla oli vastapäisessä hytissä
myös
kotimatkalla pieni karkeakarvaisen mäyräkoiran pentu
Ahvenenmaalta.
Se punkki tai mikä lienee olikin on kadonnut. Hyvällä
mielikuvituksella
kielessä on näkyvissä pieni jälki.
Ollanhan yhteyksissä taas!
T: Karoliina, Ville ja Maura Mayräkoira
|
|
|
