Kävin
Helsingissä hakemassa Vuolasvirta palkinnon jonka Kennelliito
myöntää korkeimpana huomionosoituksena
ansioituneille koirankasvattajille.
Joten
suuri kiitos teille aktiivisille Playadels Bergs
mäykkyomistajille jotka olette hakeneet koirillenne tuloksia
kokeista ja näyttelyistä.
Kun nyt
matkustin mantereelle niin samalla reissulla käväisimme
Sallyn kanssa luolakokeessa. Sally ei ole ennen edes nähnyt
saatikka kokeillut keinoluolaa joten olen tyytyväinen tulokseen.
LUT C. Joten nyt Sallyllä on käyttötulokset kolmesta eri
muodosta: Ajo, jälki ja luola.
<
minä & Ludvig Lurifax
alla
Sally & minä
07.12.2012
Meille on
tullut talvi. Liian aikaisin sillä tällä lumumäärällä ei mäykyn kanssa
voi enää ajometsästää.
Sijoitusnartut
Xani ja Sally pöllyttivät lunta ja se näytti olevan hauskaa.
Xani metsästys
opettelussa
Playadel Bergs
Vidar Vid Villebråd sai ensimmäisestä ajokokeesta MÄAJ 1:n &
kerhon mestaruuskokeen toinen sija.
Järjestämme
yleensä kerran vuodessa tapaamisen Playadel Bergs mäyräkoira omistajien
kanssa. Tänä vuonna PB mäyräkoiria on kokoontunut pienemmissä ryhmissä
kolmeen eri tapahtumaan eri puolelle Suomea. Keväällä Iittiin
jälkikokeisiin, elokuussa Mäyräkoiraliiton monitoimipäiville Tuorlaan ja
syyskuussa retkeilyyn Kuusamoon.
PB-mäykkyjä & omistajia Kuusamossa 7.-8.09.2012
PB mäykkyjä
asustelee ympäri Suomea ja tasapuolisuuden vuoksi järjestimme tapaamisen
nyt Pohjois-Suomessa Kuusamossa. Saimme lainaksi Leenan
veljen 2 mökkiä.
Olin ilmoittanut
kokoontuville yöpymisen tapahtuvan primitiivisissä oloissa ja
järjestettyä ohjelmaa vain pikku metsälenkki. Kumpikaan ei pitänyt
paikkaansa. Käytössämme oli kaikille oli omat huoneet, kaksi saunaa isot
keittiötilat ja upea luonto. Mökit sijaitsivat niemessä järven rannalla.
Pikku lenkki oli todellisuudessa 16,2 kilometriä pitkä
Leena, Harri ja minä pystytimme torstaina
koirille ison komposti-aita tarhan. Lämmittelimme mökkejä ja
suunnittelimme viikonlopun ohjelmaa.
Osa porukasta saapui perjantaina, osa tulisi
lauantaina lenkkeilemään.
Perjantain ohjelmaan kuului turinaa &
saunominen. Rohkeammat kävivät myös uimassa, minä en.
Pelkästään vesipullon täyttäminen järvestä
riitti kertomaan miten kylmää vesi oli.
Illalla paistoi kuu tyyneen järvenpintaan usvan
noustessa rannoille.
Lauantaina puoleen päivään mennessä saapuivat viimeiset
osallistujat. Vuorossa oli koiralenkki Iivaaran huipulle.
Ensin
lämmiteltiin 5 km santatietä pitkin jonka jälkeen alkoi 2 km
jyrkkä nousu Iivaaran huipulle. Yks ja toinen puuskutti huipulle
päästyämme. Mutta kiipeily kannatti.
Maisemat olivat upeat samoin sää.
Juomatauon jälkeen jatkoimme alamäkeä kauniiseen "aarnio
metsään" ja pidemmälle tauolle autiotuvalle. Lounaaksi makkaraa
kahvia sekä pullaa.
Loppu-osuus oli helppokulkuista leveää metsäpolkua.
.
Tapaamiseen osallistuneita vasemmalta oikealle:
Kari ja Profsiga Patrik & Turbo Tobbe, Vesa ja Vidar Vid
Villebråd, Janne, Sari ja Oolannin Oscar, Leena ja Linda Lyxlott
& Salli (setteri) & Söta Sexiga Sussi, Juho, Riitta &
Halla, minä ja Listiga Linnea & Näsvisa Noora & Freckle-Face
Calibra "Rut" & Magnifika Miika, Taina ja Kloka Kristian, Janne
ja Ylilääkäri Ylppö & Iderika Ida.
Kuvasta puutuu Harri, pentuvahdiksi jäänyt Merja sekä
penukat Ylivoimainen Ykkönen & Yhteistyökyvykäs Ykä
Oscarin omistajalla, Jannella, oli lenkillä mukana GPS.
Mökille saavuttuamme matka lukema oli 16,2 km.Lenkki olikin siis reilut
4 km pidempi mitä olin kertonut sen olevan. No, kuten yleensä, ei
tälläkään kertaa suunnittelemani aikataulu tai lenkkin pituus pitänyt
paikkaansa.
Hyvää teki ulkoilu sekä meille
ihmisille kuten koirillekin.
Harri oli savustanut meille
alkupaloiksi kalaa ja saunat olivat lämpenemässä. Ensin saunaan,
sitten pekoni wokkia ja jälkkäriksi lättyjä. Seurueen nuorin
osallistuja, Juho, jaksoi sitkeästi odotella melkein puoli-yöhön
luvattua jälkiruokaa.
Vatsat täynnä porukka hiipi peiton
alle jo keskiyön aikaan. Sari, Janne ja minä teimme ulos tulet.
Mahtaakohan ikä alkaa painaa kun ei enää jaksa bilettää. Ennen
kello yhtä olimme mekin peiton alla.
Sunnuntaiksi ei ollut suunniteltu
muuta ohjelmaa kuin siivous ja kotiin lähtö. Monella oli monta
ajo kilometriä edessä
Äiti Linnea & väsyneet lapset ykä ja Ykkönen
Oli kiva viikonloppu.
Kiitoksia kaikille osallistuneille.
Erityisesti kiitoksia Leenalle joka järjesti
meille näin mahtavan majapaikan,
sekä Merjalle (pentuvahti) jonka ansiosta pääsin
minäkin reippailemaan.
Mäyräkoiraliitto järjesti monitoimipäivät Turun seudulla
Tuorlassa. Ohjelmistossa oli leikkimielisiä ei virallisia "open show
näyttelyitä" ja virallisia kokeita.
Päiville osallistui 10 PB mäykkyä omistajineen,
valitettavasti en pystynyt itse osallistumaan.
Koepuolella osallistui koiria kolmeen eri koemuotoon ja
kaikki saivat tuloksen! Krut Gubben Kurt sai ajokokeesta MÄAJ
ykköstuloksen, Saris Sparsamma Sara sai jälkikoeesta MEJÄ ykköstuloksen,
Jålande Johanna "Maura" sai luolakokeesta LUT D tuloksen. Kaikki koe
tulokset> Mäyräkoiraliiton
monitoimipäivät
Open show kilpailussa menestyi parhaiten Playadel Bergs Som
Saaren Sisuseppo, ollen toiseksi paras kotikoira.
Onnittelut ja kiitokset kaikille monitoimisten BP
mäyräkoirien omistajille. Ja kiitokset kuvia räpsineelle Sirkelle.
vasemmalta: Krut Gubben Kurt, Ronja Ryövärintytär, Som
Saaren Sisuseppo, Jålande Johanna, Strategiska Sture,
Utmanande Uffe ja Svindyra Sven-Erik. Kuvasta puuttu
paikalla käyneet Turbo Tobbe ja Proffsiga Patrick
Paras kotikoira II. Playadel Bergs Som Saaren Sisuseppo
03.09.2012
Jippii!!!! Nyt
saa päästää irti ja "työ harjoittelu" voi alkaa.
Ajattamassa
Linneaa, Nooraa, Sussia ja Villeä. Kaikki saivat ajot aikaiseksi.
Ville & isäntä
Linnea vauhdissa
30.08.-02.09.2012
Jälkikoe /
näyttely reissulla Ruotsissa
Tänä kesänä en ole pahemmin ehtinyt pentuvilinän keskeltä lähteä koe/näyttelyreisuille.
Nyt oli hieman tavallista pidempi keikka. Viisi päivää lahden toisella
puolella, Ruotsissa.
Leenan autoon pakattiin 6 mäykkyä ja me tavaroinemme.
Mäykkyjä matkassa Leenan koira Sussi, omat koirani Linnea, Noora ja
sijoitusnarttu Venla sekä Ahvenanmaalla asuva Ville.
Keskiviikko iltana & torstaina kävin jälkikokeissa Venlan ja Villen
kanssa.
Molemmat saivat jälleen ykkös tulokset ja ovat siis saavuttaneet minimi
koemääräällä jälkivalion arvon
Olimme
vuokranneet ison mökin jossa koirilla oli tilaa temmeltää.
Näytelmät pidettiin Sandvikenissä kaatosateessa.
Leenalla
on iso auto ja onneksi otimme mukaan teltan jonka pystytimme jo
torstaina juuri ennen sateiden alkua. Vettä satoi lakkaamatta
torstaista sunnuntai- aamuun.
Näytelmissä voi tuloksiin olla tyytyväinen. "Huonoin" tulos
very-good, paras CACIB ja PU 2.
Parhaiten menestyi Ville, vähemmän menestykäs oli Linnea
Villelle molempina päivinä ERI & SA, sijoitus paras urosluokassa
la III + VARA-CACIB, su PU II + CACIB.
Sussi &
Noora saivat VARA-CACIBit.
Kaikkina
kolmena päivänä paras kasvattajaluokka ja KP. Toki kasvattaja
ryhmiä oli tasan yksi, vain me ;-)
Linnen
turkki on aivan liian lyhyt joten olisi kannattanut olla
osallistumatta. Vain yhtenä päivänä Excilent
Kuvasta
puuttuvat Rut, Ville sekä pennut Ykä & Ettan
On ollut "päivähoidossa"
muutama kasvatti.
18-19.08.2012
Teltailemassa
saaressa.
Vähintään kerran kesässä haluan
yöpyä saaristossa jollakin saarella. Mieheni oli töissä joten
ainoastaan soutuvene jossa on pieni perämoottori oli
käytettävissä.
Yksinään on vaikea lähteä
veneilemään viiden aikuisen mäykyn ja kahden pennun kanssa.
Onneksi Berit on yhtä impulsiivinen kuin minäkin. Ei haitannut
vaikka olivatkin luvanneet sunnuntaiksi sadetta.
Ilta oli silti hieno vaikkemme
saaneetkaan nauttia auringonlaskusta avomereen. Koirat olivat
väsyneitä koko päivän saaressa juostuaan. Kaikki kömpivät
boxeihinsa ja me grillasimme avotulen ääressä.
Minulla on halpa teltta missä on
kaksi erillistä makuusoppia. niiden välissä avonainen tila mihin
olimme laittaneet koirille boxeihin pehmeät pedit. Meillä oli
kovemmat sängyt. Molemmat ilmapatjat olivat rikki ja saimme
tyytyä ohuisiin makuu-alustoihin. Nukahdimme kuitenkin aika
nopeasti.
Heräsin aikaisin sunnuntai-aamuna kun
kasvoilleni tippui vettä. Satoi.
Satoi myös teltan sisäpuolella. tämä halpa
versio ei ollut vesitiivis. teltan sisäpuolelle oli kertynyt
vesilammikko missä kuivia vaatteita sisältävä kassi uiskenteli. Ei
auttanut kuin nousta ylös ja todeta että neljä tuntia olisi sadetta
luvassa jos on säätiedotukseen uskominen.
Koirilla oli kuivat oltavat. Boxien päälle
olin laittanut vedenpitävät picknick peitot lämmitämään. Teltan
keskiosassa ei ole lattiaa joten nostimme retkikeittimen sisäpuolelle ja
keitimme kahvit. Satoi niin ettei edes Miika, joka on aina menossa,
halunnut ulos kaivelemaan.
Sitten sade loppuikin ennen aikojaan.
Koirat ryömivät ulos peteistään venyttelivät ja sitten ulos nauttimaan
saaristolaiskoirien elämästä.
Laitoimme ankkuriliinan puiden väliin että
saisimme edes hieman kuivattua tavaroitamme. Lounaan jälkeen oli aika
suunnitella kotimatkaa. Pakattuamme veneen tuli aurinkokin esiin.
Ainut kuiva vaatteeni oli
villapaita. Onneksi ohut sellainen koska voin luvata että on
hikistä puuhaa yrittää käynnistää perämoottoria joka ei halunnut
poistua saarelta. Soudettuani pari kertaa uudestaan ulos saaren
rannasta ja muutaman ärräpään päästettyäni kone
käynnistyi.
Ei harmita vaikka kaikki olikin
märkää, sillä loppu hyvin kaikki hyvin. vaikka täytyy myöntää
että seuraava yö oli aikas mukavaa nukkua kuivassa pehmeässä
sängyssä
16.08.2012
Saaressa
viiden aikuisen mäykyn ja kahden pennun kanssa. Siinä oli vauhtia.
Ykä & Ykkönen
olivat ensimmäisen kerran elämässään kokeilemassa miltä tuntuu olla
saaristolaiskoira.
Kaivamista,
juoksentelua ja uimista. Illalla uni maistoi.
10.-13.2012
Lähdin "käymme
kylässä" turneelle mäykkyjen "Rut", Miika, Noora, Linnea ja pentujena
Xander, Ykä & Ykkönen kanssa.
Pennut
osasivat matkustaa mallikelpoisesti.
Saavuin myöhään perjantai-iltana perille Artjärvelle. Mökillä odotti
Leena mäykkyjen Lottan ja Sussin kanssa.
Kuten Suomessa
kuuluukin, mentiin saunaan.
Lauantaina kun pennut
nukkuivat menimme metsälenkille aikuisten koirien kanssa. Miika
& Sussi käyttivät vesipaussin hyödykseen. Kaivoivat koloja kuten
aina.
Illalla odotti
kylpytynnyri. Vain meitä ihmisiä, koirat menivät jo yöpuulle.
Sunnuntaina
saivat pennut tutustua hieman isomman kokoiseen pentuun,
springelsspanieli Arttuun. Päivän ohjelmassa oli kanttarillin hakua ja
kylpytynnyriä.
Maanantaina
Leenan mennessä töihin suunnistin kohti Lammia. Siellä asuvat mäykyt
Maura & Börje. Miika oli paratiisissa kun pääsi vapaasti kaivelemaan
isoon koiratarhaan. Samana iltana haettiin Xander uuteen kotiinsa
Tampereelle.
Aikaisin tiistai-aamuna jatkui matka Masku kautta Vehmaalle.
Maskusta hain Venlan joka on lähdössä Ruotsiin näyttely/jälki
reissuun. Vuorossa oli kyläily mäykkyjen Idan & "Oskun" luona.
Ihana illallinen ja tietenkin jälleen sauna. Tapasin myös
Linnean pennun ylilääkäri Ylppön. Pihalla oli kaiken kaikkiaan
10 mäykkyä ja sängyssäni niistä viisi. Iso peti niin
ei ollut ahdasta.
08.08.2012
Magnifika
Miika opettaa penukoille puutarhatöitä
Linnea &
poikansa Ylermi ja Ykä
Ykä ja Ykkönen "Ettan"
04.08.-05.08
2012
Playadel Bergs Söta Sexiga Sussi. SE MVA, ROP, BIS 3
Sally
sai molempina päivinä tyytyä erittäin hyvään. Valeraskaus näkyy
käytöksessä ja mielialassa, ei ole aina helppoa olla nainen.
Illalla juhlimme synttäreitä & Sussin valion arvoa. Kotoa
raahattuja ahvenfileitä & kylmää Fresitaa. Ensin sauna ja
minunkin oli pakko uida! Enpä ole ennen saunonut saunassa jossa
ei ole lainkaa vettä, lattia painekyllästettyä kestopuuta.
Kuopion
suunnalta kuului mukavia uutisia. Svindyra Svenerik eli Veksu
sijoittui inttinäyttelyssä kolmanneksi parhaaksi urokseksi
saaden vara-cacibin. (kuva alla)
Sussi PN 2>
Tämän kesän ensimmäinen näytelmä reissu suuntautui
Salaan ja Gävleen.
Kerrankin matkassa vain kaksi immeistä ja kaksi
koiraa, Siskokset Sally ja Sussi.
Sussi keräsi "koko potin" Ensimmäisenä päivänä
voitti ensin käyttöluokan, sitten oli paras narttu, tämän
jälkeen rotunsa paras ja lopuksi vielä ryhmän kolmas!
Sussista tuli Ruotsin muotovalio. Toisena päivänä
jälleen luokkansa paras ja rotunsa toiseksi paras narttu.
Ilta-unien
aika. Isommat koiruudet sohvalla jonne pienemmät eivät vielä yllä.
27.-29.07.2012
Vieraita & jälkikokeita
Pennuilla on ollut sosiaalistumis treeniviikko.
Alkuviikosta kylässä kävi "Mantta"(kuvia alempana),
nyt viikonloppuna mäykyt Ronja & Venla & Ville.
Minulle tuotiin uusi mäykky. Tätä ei tarvitse
ulkoiluttaa tai trimmatakkaan.
Tanja (Ronjan
& Venlan & Sisun emäntä) hoiteli pentuja että pääsin Ruotsiin
jälkikoisiin Venlan & Villen kanssa.
Molemmat
saavuttivat AVO ykköstuloksen, Ville sai myös kunniapalkinnon, eli
parhaan mahdollisen tuloksen.
Lina & Tobbe & Albin
poikkesivat kahvilla.
Heidät otettiin
ystävällisesti vastaan 8 mäykkyn toimesta.
Venla & Ville>
26.07.2012
Pennuilla kävi lapsivieraita.
Viisi vuotias Vilma tiesi tarkalleen miten tässä
toimitaan.
Vilma rakastui Ykään mutta valitettavasti kotona
on jo kolme muuta nelijalkaista ystävää.
Vilman sylissä kotia vailla olevat pennut Xander,
Ylermi & Ykä sekä kotityttömme Ykkönen.
24.07.2012
Playadel Bergs
Tuffa Tara Tar Ton "Manta" kävi kylässä
Xander &
"Manta"
22.07.2012
Tässä
pentuhyörinässä jää oman päiväkirjan päivitykset vähille. Kunhan kerkiän
niin laitain kasvattien kuulumisia
sivunkin
kuntoon. Pennuista on vielä kotia vailla X-pentueen Xander ja Y-pentueen
Ykä & Ylermi.
Narttu Ykkösen
kohtaloa ei ole päätetty. Tytin piti jäädä meille mutta maitohaipaiden
määrä arvelluttaa.
Ilman
täydellistä eturiviä ei ole asiaa kilpailuihin tai lapsien tekoon.
Venla oli
harjoitellut jäljestystä, kokeisiin olisi tarkoitus mennä lähi-aikoina.
Tobben
ajokoira Kelly ja meitin mäykkylapsia
C.I.B* C.I.E.*
FI&SE&EE< MVA LTV-12 FI KVA-L Playadel Bergs Ludvig Lurifax on nyt
myös FI&SE JVA! Rontti jäljesti Voikoskella VOI1/43p. Onnittelut
Rontille.
17.07.2012
Meillä kävi
Ruotsin vieraita. Playadel Bergs Unika Ulrika "Svea" purjehti perheineen
Ahvenanmaan ympäri.
15.07.2012
Öllie & Oili
kävivät kylässä noutamassa Nooras pennun Xandran "Xani" on perheen
kolmas mäyräkoira
Öllmans Öllie
7 v
Oolannin Oili
Öllmans Öllie & Xandra
13.07.2012
Näin
kesä-aikaan pitää olla tarkkana käärmeiden ja ampiaisten kanssa.
X- pennuista
Xandra aloitti jahtiharjoitukset väärällä riistalla, ampiaisilla.
Seurauksena
paisunut naama ja eläinlääkärikäynti.
03.07.2012
V-pentueen
Ville kävi jälkitreeneissä ja tutustumassa pentuihin.
Kaikki muut
W-pennut paitsi Werner, ovat muuttaneet omiin koteihin.
Viimeisenä
lähti Wiktor. Werneri odottelee edelleen sitä loikeaa perhettä
Kohta ovat
Nooran X-pentue ja Linnean Y-pentue luovutus valmiita. Tänä vuonna
meille syntyi valitettavasti vain muutama narttu ja monta poikaa. Joten
poikia on kotia vailla ja tytöt "loppuivat" kesken.
Noora ja
Linnea ottivat "iltavapaan". Pennut saivat katsella aidan takaa kun
äidit vetivät rallia pihapiirissä.
09.06.2012
Ei oikein
riitä aikaa näille päivityksille ;-)
Olohuoneessa
vilisee pieniä metsästyskoirien alkuja.
Poikia on
vielä vapaana jos kaipaat seuraa metsälle & sohvalle.
Aseenjatkeeksi
tai oikean väriseksi sohvan koristeeksi eivät pojat lähde, vaan
pennuille etsitään metsästyksestä kiinnostuneita aivan tavallisia
perheitä
28.05.2012
Venla ja Uffe
ovat käyneet matchshowssa (leikki näyttely). Hyvää ja hauskaa treeniä.
Hyvä tytöt &
pojat
Sallyllä
kesäturkki ja pennut ensimmäistä kertaa ulkona. Se on kohta kesä
20.05.2012
Viikonlopun MEJÄ kokeessa (jäljestyskoe)
Kausalassa saavuttivat kolme Playadel Begs koiria tuloksia.
Kuvassa koirat ohjaanineen :Titta
Tina Tar Täten AVO 3 & Pia, Ronja Ryövärintytär VOI 1 (kokeen paras
koira, valioitui FI JVA) & Osku, Oolannin Oili VOI 2 & Tero. Taustalla
tuomarit
Onneksi olkoon!!!!
Kokeesen osallistui 11 koiraa,
muita tuloksen saaneita "Eetu" ja "Casey" (noutaja ja pitkäkarvainen
mäyräkoira)
14-16. 05.2012
Meillä on
lisää mäykkybabyja :-)
Nooran
X pentue
syntyi 14.05. Pentueessa 2 narttua ja 4 urosta.
Ja kesän viimeinen pentue syntyi 16.05. Linnean
Y-pentue, yksi
narttu ja viisi urosta.
<Noora
07.05.2012
Täällä on
äitiyslomalla kaikki muut paitsi me "vanhukset", siis minä ja
mamma "Rut".
Isäntä teki
hyväntahtoisuuttaan koirille laskusillan (merimies kun on) jotta
ei ison vatsan kanssa tarvitsisi loikkata kivetykselle. Koirat
ei vaan sitä valitettavasti käytä vaan loikkaavat sivusta.
Nooralla on n. viikko
aikaa synnytykseen, Linnealla kaksi viikkoa. Mia synnytti 29/4
seitsemän pentua, kolme urosta ja neljä narttua. Pennuista on
varaamatta yksi uros ja narttu sekä sijoitusnartulle ei ole
vielä löytynyt sopivaa kotia.
<Linnea
Alin kuva: Mia ja
W-pentue
25.04.2012
Käytiin hakemassa
Playadel Bergs Idearika
Idalle Suomen Mäyräkoiraliiton kultainen käyttöjalostus
palkinto. Palkinnon saa jos jälkeläiset ovat saavuttaneet
riittävän monta käyttötulosta. Kiitos teille Idan jälkeläisien
omistajille.
Idasta tulee muutaman päivän
kuluttua isoäiti. Tytär Mia saa pentuja vapun pyhinä.
Noora
Mian pennut ovat
"Mamma Rut" ensimmäiset lapsenlapsen lapset.
Reilun kahden viikon
kuluttua on Nooran vuoro ja reilun kolmen viikon kuluttua
Linnean. Ilman että olisin "vain" kotona, ei tämä onnistuisi
lainkaa.
Lenkillä ei "mammat"
ole kanssani samaa mieltä että kaurisajot saavat odottaa syksyyn.
Eihän raskaus ole sairaus mutta kyllä noi vatsat varmasti hieman
vauhtia hidastaisi.
<
10 vuotias "mamma Rut"
Mia
Linnea
21.04.2012
Playadel Bergs
Svindyra Sven-Erik "Veksu" oli näyttelyn "kaunein" karkeakarvainen
mäyräkoira
KÄY ERI, SA (certifat
kvalite), KÄK 1, SERTI, PU 1, ROP
19.04.2012
Käytiin Nooran
kanssa ultraääni tutkimuksessa. Kyllä siellä masussa uiskentelee pieniä
metsästyskoiran alkuja.
Pentujen
odotetaan syntyvän noin kolmen ja puolen viikon kuluttua.
Mökillä äiti
ja tytär lepäilevät korisängyssä. ("Rut" & Noora) Kuin kaksi marjaa :-)
12.04.2012
Mian vatsa
alkaa näkyä. Pentuja odotetaan noin kahden ja puolen viikon kuluttua
08.04.2012
Kevät koittaa
ja pihalla vilskettä.
Hollolasta
Titta perheineen oli kylässä, Sally ja Mia hoidossa. Sallyllä ja Titalla
riitti kuntoa peuhaamaan tunnin jos toisenkin. Kivaa kun kaikki tulevat
toimeen ja ruokailut sujuvat ongelmitta.
25.03.2012
Alkaa olla se
aika vuodesta kun "koiran kiusaajat" ilmestyvät pellolle.
Kauriit syövät
kaikessa rauhassa, koirien haukkuessa pihalla aidan takana.
Mitenköhän
kävisi jos nostaisi yhden mäyräkoiran aidan yli?
Söta Sexiga
Sussi kävi pikavisiitillä. Sussi oli menossa Ruotsiin näytelmiin.
Näyttelyssä
oli loistava menestys: serti, rotunsa paras ja ryhmän kolmas. Onnea!
23.-24.03.2012
Syntymäpäiviä
Perjantaina täyttivät
N-pennut 3 v. , Lauantaina Isovilliksemme 12 v! Tom
viettää aktiivisia eläkepäiviä tyttäreni kanssa Karlstadissa
Onnittelut kaikille
Nils "Masi" 3 v
08.03-14.03.2012
Nooran ja
Sallyn junamatka
Usein nartuilla jotka
asuvat samassa taloudessa alkavat juoksut samaan aikaan. Niin
kävi meilläkin. Mian juoksu oli myöhässä, Nooran "aikataulussa"
ja Linnean etuajassa
Pitkän
harkinnan jälkeen päädyin astuttamaan kaikki kolme narttua nyt
keväällä niin syksyllä jahdin taas alkaessa voivat kaikki päästä
metsälle.
Nooran
oikean astutusajan lähestyessä suuntasimme kohti Strömstadia.
Matkaseuraksi mukaan tuli Sally.
.
Sulhaseksi valitsin 10 vuotiaan Ruotsalaisen ajo ja
muotovalio uroksen Snöbäckens Zikon. Ziko on myös viime kesänä
syntyneiden V-pentujen isä. Osalla V-pennuista on ollut nuoresta
iästään huolimatta ihan mukavasti ajoja ja kaatoja (synt. 1.6.)
Zikon jälkeläisiä on valioitunut ajosta, jälkikokeista ja
näyttelyistä. Zikon sivulta voit lukea lisää tuloksista yms.
Ziko ja perheen hirvikoira Kasper.
<<<Ziko
10 v.
04.03.2012
Ahvenanmaan mäyräkoirakerhon vuosikokouksesta kotiin kannettiin
Kolme mäykyä
tuplaantui muutaman päivän ajaksi kun sijoitus nartut Venla, Sally ja
Mia tulivat käymään.
Pihalle
muodostui "taxi" jono. (mäyräkoira ruotsiksi = tax). Mialle oli alkanut
juoksu. Isäksi Mian tulevalle ensimmäiselle pentueelle valittiin
kolmoisvalio uros (ajo-, jälki- ja muotovalio) Boknäsets Qnall. Jos
kaikki sujuu suunnitelmien mukaan on pentuja odotettavissa vapun
tienoilla.
Venla, Sally
ja Mia
SE KVA SE JVA
SE MVA Boknäsets Qnall, menossa seuraavana päivänä "parturiin"
Käväisimme koko "perhe"
(minä, mieheni ja kolme mäykkyä) kylässä tyttäreni luona
Karlstadissa.
Iso villakoiramme Tom
Tom viettää eläkepäiviään samassa perheessä asuvan nuoren
lapukan, Chilin kanssa. Tomppa on vetreässä kunnossa ja
täyttää nyt keväällä 12 v.
Pitkän lenkin jälkeen
mäyräkoirat valloittivat tapansa mukaan sängyn ja isot koirat
levittäytyivät lattialle.
16.02.2012
Jalka alkaa
olla siinä kunnossa että edes vähäsen pääsee jänisjahtiin Nooran kanssa.
Kaurisjahti on
ohi joten Linnea ei pääse mukaan. Linneaa ei jänis kiinnosta mikäli
kauriita löytyy kilometrin säteeltä.
Osa suomeksi,
osa ruotsiksi, mutta kuvat ovat kansainvälistä kieltä ;-)
Playadel Bergs
kasvateilla on myös
Facebook sivusto.
("Karu" Vidar Vid Villebråd, "loikkasi" Venäjän
puolelle hirven perässä ollen kateissa viikon. Onneksi
tarina loppui onnellisesti. Tässä Vesan kirjoittama tarina tapahtuneesta.
Kirjoitus julkaistu mäyräkoiramme lehdessä 2012)
Karun pidempi jahtireissu
(Kuvien copyright Juho Tornberg)
En arvannut millainen viikko olisi edessä, kun päästin
karkeakarvaiset mäyräkoiramme Karun (Playadel Bergs Vidar Vid Villebråd,
1 v 4 kk) ja Hallan (Rowanberrie´s Vanilla, 3 v 5 kk) jäniksen hakuun
Kuusamon itäosassa perjantaina aamupäivällä kolmisen viikkoa sitten.
Perjantai 5.10.2012
Pian koirien irtilaskun jälkeen aamupäivällä klo 11.00
alkoi railakas kahden koiran yhteisajo. Karu lähti eteen ja Halla pienen
jälkitarkastuksen jälkeen heti perään. Näinhän sen pitikin mennä. Ei
muuta kuin odottelemaan passiin tuohon suon ja pellon väliseen
kapeikkoon. Ajo lähti loittonemaan suoraan itään päin ja päättelin saman
tien, että edessä onkin hirvi jäniksen sijaan.
Siirryin takaisin autolle ja lähdin ajamaan parin
kilometrin päähän tielle koiria vastaan. Karu oli jo ehtinyt tien yli,
mutta Halla tuli noin puoli kilometriä perässä, joten sain sen
tienylityspaikalta kiinni ja autoon. Tiejälkien perusteella Karun ajossa
oli yksi aikuinen hirvi. Karu jatkoi tiukkaa ajoa koko ajan kohti itää.
Lähdin siirtymään autolla jälleen muutaman kilometrin seuraavalle
lähimmälle tielle ajosuunnassa. Myöhästyin muutaman minuutin ja ajo
jatkui edelleen kohti itää ja Venäjän rajaa, jonne matkaa oli enää vajaa
kilometri. Pysäköin auton ja jatkoin GPS-paikannuksella jalkaisin ajon
perään. Ajo siirtyi edessäni rajavyöhykeelle. Pillitykseni ja ajon
keskeytys ei Karua näyttänyt kiinnostavan, vaikka takana oli jo noin
kahdeksan kilometrin ajo. Ajo eteni rajavyöhykkeellä kohti etelää ja
seurasin perässä vyöhykerajalla olevaa pitkospuupolkua pitkin, sillä
rajavyöhykeellehän on ehdottomasti pääsy kielletty. Tiesin, että
rajalla on riista-aita, joten en vielä ollut tilanteesta kovin
huolestunut. Tiesin myös, että edessä tulisi vastaan joki, joka
viimeistään pysäyttäisi Karun etenemisen.
Harmikseni huomasin GPS-tutkan näytöltä, että ajo
siirtyi kaikesta huolimatta Venäjän puolelle. Riista-aidassa oli
täytynyt olla hirvenmentävä aukko ja mäyräkoirahan pääsee harvahkosta
riista-aidasta helposti läpi. Ajo jatkui siitä sitten suoraan
itään, enkä voinut muuta kuin jäädä seuraamaan tilanteen etenemistä.
Huolestuin, kun näin että ajo jatkuu koko ajan edelleen
suoraan itään – syvemmälle Venäjän puolelle. Mietin mm. sitä, että
kuinka pitkälle Suomen kännykkäverkko toimii ja kuinka kauan GPS-tutkan
akun virta riittää rajan takana. Soitin jahtikaverilleni Jarille, joka
tekee yrityksessään Ultrapointin GPS-tutkan softaa ja kyselin ohjeita
mm. viransäästöasetusten laittamiseksi koiran tutkaan, jotta tilanteen
pitkittyessä ainakin GPS-signaali toimisi mahdollisimman pitkään.
Aavistukseni oli jo silloin, että tässä voisi vielä muutama tunti
vierähtää, vaikka ajon alkamisesta oli kulunut jo kolme tuntia.
Ajo eteni koko ajan kohti itää, vaikka etenemisnopeus
oli jo kovasti hidastunut Karun ollessa tuolloin 3 - 4 kilometriä
Venäjän puolella. Kokenut jahtikaverini Olli soitti minulle ja pyysi
tuleman välillä hänen majapaikkaansa entiselle kyläkoululle syömään ja
lepäämään. Jätin paitani Karulle merkiksi ylityspaikan kohdalle
vyöhykepolulle ja lähdin Ollin luokse koululle.
Seurasin tilanteen edistymistä Ollin keittiön pöydän
äärestä koko loppuiltapäivän. Ajo eteni edelleen kohti itää – nyt jo 10
kilometriä Venäjän puolella. Iltahämärän tullessa huoli alkoi kasvaa.
Mihin hemmettiin asti tuo ajo oikein meneekään?
Illalla kuuden aikoihin, iltahämärän tullessa, ajo
vihdoinkin näytti päättyvän. Karu alkoi siirtyä paluujälkeä takaisin
kohti Suomen rajaa edeten todella hitaasti vain noin kilometrin
tuntivauhdilla. Koiran täytyi olla jo umpiväsynyt tuossa vaiheessa,
koska takana oli seitsemän tunnin yhtäjaksoinen ajo ja matkaakin
oli kertynyt yhteensä 21,6 kilometriä. Se on hurja määrä nuorelle
mäyräkoiralle.
Tyytyväisenä tilanteen käänteestä lähdimme kolmen
jahtikaverini Ollin, Pertin ja Pekan kanssa takaisin vyöhykerajalle
pitämään tulia ja odottelemaan koiran palaamista. Istuimme ison nuotion
äärellä koko illan rajalla. Välillä pillitimme ja huutelimme Karua. Karu
palasi hitaasti Suomen suuntaan paluujälkeä muutaman tunnin.
Nuotiopaikallemme saapui yllättäen vieras hirvikoira ja
parin puhelun jälkeen selvisi, että se oli ollut todennäköisesti samalla
reissulla Karun kanssa Venäjällä. Karua ei kuitenkaan kuulunut takaisin.
GPS-signaalit loppuivat iltamyöhällä 3,5 kilometrin päähän Suomen
rajasta, vaikka akuissa piti edelleen olla virtaa jäljellä. Päättelin
väsyneen koiran menneen yöllä lepäämään sateensuojaan johonkin koloon
tai luolaan tai sitten pahimmassa tapauksessa se olisi joutunut suden
saaliiksi.
Lauantai 6.10.
Yö meni torkahdellessa ja kännykän tutkanäyttöä
vilkuillessa. Yhdeltä yöllä tuli yksittäinen signaali jälleen samasta
paikasta, mutta ei muuta. Aamulla soitin rajavartioston päivystykseen ja
ilmoitin tapahtuneesta. Rajamiehet tulivat käymään paikan päällä ja
takastamaan tilanteen. Paljonkaan ei ollut heidän puoleltaan
tehtävissä. Periaatteena on, että koiran ylitettyä rajan odotetaan kaksi
vuorokautta ennen kuin ollaan yhteydessä Venäjän rajaviranomaisiin.
Useinmiten koirat tulevat sillä välin itsekseen takaisin. Sovittiin,
että palataan asiaan maanantaiaamuna, ellei koira ole palannut sitä
ennen.
Aamupäivällä haravoin rajavyöhykkeen polkua reilun
kilometrin matkalta läheltä ylityspaikkaa koiraa huudellen ja pilliin
vihellellen. Karusta ei ollut kuitekaan mitään havaintoja. Tässä
vaiheessa tilanne vaikutti sen verran huonolta, että soitin kotiin
ja kerroin pala kurkussa vaimolleni Riitalle tilanteesta. Hän
päätti ajaa Oulusta kaverikseni koiraa etsimään Kuusamoon. Haravoimme
rajanpintaa yhdessä iltapäivän. Karusta ei näkynyt edelleen jälkeäkään.
Teimme varmuuden vuoksi rajanylityspaikan lähelle koiralle pesän
retkipatjasta, viltistä ja pressusta. Jätimme paikalle myös
koiranruokaa.
Riitta palasi poikien luoksi yöksi Ouluun. Sovimme, että
jään Kuusamoon ainakin maanantaihin asti koiraa etsimään.
Sunnuntai 7.10.
Aamuvarhaisella ajelin mökiltämme Rukajärveltä taas
rajalle Karua etsimään ja huutelemaan. Ruokakuppi oli koskematon eikä
koirasta ollut edelleenkään mitään havaintoja. Välillä kävin avustamassa
Hallan kanssa hirviporukkaa hirven jäljestämisessä. Iltapäivällä ja
illalla partioin jälleen rajalla. Päivän aikana levisi tieto Karusta
tehokkasti alueen taloihin sekä monen ystävällisen ihmisen avustuksella
Facebookin välityksellä koiraihmisten tietoisuuteen. Puheluita,
avuntarjouksia ja koiranhaukuntaäänien tarkastuksia oli lukuisia pitkin
päivää, mutta ei havaintoja Karusta. Ajelin yöksi mökille mieli maassa.
Jo kolmas yö oli tulossa ja sää oli sateinen ja kylmenemässä.
Toivonkipinä oli maanantaissa ja rajamiehiltä mahdollisesti tulossa
olevassa avussa.
Maanantai 8.10.
Lähdin taas heti aamulla rajalla etsimään Karua, mutta
jälleen ilman tuloksia. Rajavartiostosta ilmoittivat, että komentajalta
oli tullut päätös virka-avun pyytämisestä Venäjältä. Venäjän
rajavartiostolle oli ehdotettu, että etsinpartio voisi lähteä Venäjän
puolelle samana päivänä klo 15.00. Minun tulisi olla valmiina lähtemään
mukaan, mikäli venäläiset sen hyväksyisivät. Lähdin valmistautumaan
yllättävään ulkomaanmatkaan. Vein Hallan hoitoon siskon luokse Kuusamon
keskustaan. Juuri kun kaikki alkoi olla valmista raja-alueelle lähtöön,
ilmoitti rajavartiosto, että etsintäoperaatio ei onnistuisikaan vielä
maanantaina, vaan se siirtyisi tiistaille. Venäläiset olivat
vahvistaneet rajan ylitysajaksi tiistain 9.10. klo 14.00.
Pettymykseni oli tietenkin suuri. Serkkuni Juhan kanssa sovimme, että
hän käy illalla vielä etsimässä koiraa rajan pinnassa. Jo neljäs yö oli
tulossa, eikä koirasta ollut tietoakaan, mutta onneksi seuraavaksi
päiväksi oli varmistunut rajamiesten etsintäoperaatio.
Tiistai 9.10.
Aamupäivällä etsin Karua omatoimisesti rajan pinnassa,
mutta edelleenkin ilman tuloksia. Iltapäivällä hyvissä ajoin ennen
sovittua aikaa olin valmiina rajalla Venäjän reissuun. Neljän miehen
venäläis-suomalainen rajamiespartio Juha Hietalan johdolla saapui
paikalle sovitusti ja lähdimme veneellä Venäjän puolelle vesireittiä
pitkin. Ajoimme moottoriveneellä jokea pitkin noin neljä kilometriä
itään uskomattoman hienossa koskemattomassa erämaisemassa. Oli helppo
uskoa, että alueella ei liiku muita kuin riistaeläimiä.
Kävimme jalkaisin tarkastamassa kaikki viimeiset
koiratutkan muistiin jääneet reittipisteet sekä niiden ympäristöt.
Minkäänlaisia jälkiä elävästä eikä kuolleestakaan koirasta löytynyt.
Koko aluetta rajalle asti emme ehtineet etsiä, koska takaisin Suomen
puolelle oli tultava ennen pimeää. Matkalla takaisin huomasimme, että
Karu oli menomatkalla uinut hirven perässä pienen joen yli noin kolmen
kilometrin päässä Suomen rajasta. Ajattelin, että palatessaan väsyneenä
se ei varmasti ole enää jaksanut uida joen yli toistamiseen, sillä se ei
ollut uinut vielä koskaan aikaisemmin. Tulokseton etsintäoperaatio
päättyi yhteiseen makkaran paistoon Suomen puolen rajatuvalla
ystävällisen ja avuliaan rajapartioryhmän kanssa.
Tiistai-iltana jouduin lähtemään jo kohti Oulua
työkiireiden vuoksi. Mieli oli aika maassa kun auton nokka kääntyi kohti
Oulua. Onneksi serkkuni Juha lupasi vielä keskiviikona aamupäivällä
käydä etsimässä koiraa rajan pinnassa ennen hänen omaa kotimatkansa
Helsinkiin. Pyysin Juhaa ulottamaan etsinnän kauemmaksi pohjoiseen koska
ajattelin, että Karu on sen näkemämme joen vuoksi mahdollisesti
siirtynyt paluureitillä enemmän pohjoiseen jos on Suomen puolelle sieltä
ollenkaan osannut palata.
Keskiviikko 10.10.
Keskiviikkopäivä vierähti töissä Oulussa. Juha ilmoitti,
että koirasta ei ollut edelleenkään havaintoja. Soitin vielä toiselle
serkulleni Penalle, jonka tiesin rakentavan mökkiä pohjoisempana olevan
Särkiluoman järven rannalla. Pena lupasi katsella niitä seutuja, jos
Karu tosiaan olisikin kulkenut pohjoisemmaksi rajan takana näkemämme
jokiesteen vuoksi.
Torstai 11.10.
Hiljaista. Ei mitään havaintoja koirasta. Karun
etsintäilmoitus levisi myös hirvikoiramiesten Facebook-ryhmässä.
Ajattelin, että viikonloppuna ovat taas Kuusamon metsät täynnä
hirvikoiramiehiä, joten ehkä joku voisi löytää koiran. Todellisuudessa
toivo Karun löytämisestä alkoi jo hiipua.
Perjantai 12.10.
Hiljaista. Olin lopettelemassa iltapäivällä työpäivääni
ajatukset jo tulevan viikonlopun Kuusamon mökkireissussa, kun puhelin
pirahti. Serkkuni Pena soitti Särkiluoman tieltä. Häntä vastaan oli
tiellä kävellyt pieni musta mäyräkoira, jolla oli punainen tutkapanta
kaulassa. Sanoin Penalle, että jos koira tulee helposti syliin ja nuolee
kasvot, niin se on varmasti Karu. Pena sanoi, että niin se juuri teki.
Karu oli löytynyt! Tunnelma oli katossa tämän ilouutisen jälkeen!
Soitin heti Riitalle ja pojillemme ja Karun kasvattajalle Merville
Ahvenanmaalle, Hallan kasvattajalle Tarjalle Kuusamoon, eläinlääkärille
ja monelle muulle.
Eipä oltu koskaan ennen lähdetty yhtä hyvillä mielin ja
nopeasti ajamaan kohti Kuusamoa. Oli mahtavaa nähdä koira reilun viikon
jälkeen. Karu oli todella väsynyt ja nälkäinen, mutta silti häntä heilui
entiseen tyyliin jälleennäkemisen riemusta. Karun paino oli pudonnut
viikon aikana rajusti. Normaalipaino sillä on noin 8,6 kg ja heti
reissun jälkeen painoa oli vain 6,5 kg. Koira oli säälittävän laiha ja
luut hieman lonksuivat lihaksien vähyyden vuoksi, mutta muuten se oli
hyvässä kunnossa. Luvattomasta Venäjän reissusta huolimatta karanteenia
ei tarvittu, sillä rokotukset olivat kunnossa eikä mitään ulkoisia
haavoja tai ruhjeita ollut.
Kaksi viikkoa myöhemmin
Karu on kuntoutunut hyvin ja painoakin on tullut jo
puolitoista kiloa takaisin. Eilen kävimme Karin ja Hannun kanssa
Hailuodossa jänisjahti mielessä. Ajatuksenani oli tarkkailla, miten Karu
käyttäytyy metsässä ja varmistaa ettei sille ole jäänyt viikon
metsäreissusta mitään traumoja.
Päästin Karun irti autolta ja jo hetken päästä oli jänis
ajossa. Ajo päätyi kylläkin tiehukan vuoksi lyhyeen. Toisessa paikassa
lähti ajo noin 20 minuutin haun jälkeen ja nyt edessä olikin siten
vaihteeksi taas hirvi. Kahden kilometrin ajon jälkeen sain koiran kiinni
ja turvallisesti autoon. Reissu osoitti, että Karu on palautunut ja
entisellään.
Positiiviset kokemukset Hallan kanssa harrastamisesta
oli saanut meidät vakuuttuneiksi siitä, että mäyräkoira on meidän
perheelle juuri oikea koirarotu. Kun lähdimme toissa kesänä
Ahvenanmaalle Playadel Bergsin kenneliin hakemaan uutta mäyräkoiran
pentua, oli toiveenamme saada toinen ”täydellinen” koira. Emme
arvanneet, että saadessamme Karun saimmekin paljon enemmän. Saimme
ystävällisen ja nöyrän kotikoiran, mutta samalla lahjakkaan jälkikoiran
ja supersinnikkään ajokoiran, josta kehittyy vielä harjoituksen ja
kokemuksen karttuessa loistava metsästyskoira.
Oulussa 28.10.2012
Vesa Tornberg
"Karu" starttasi loppuvuodesta 2012
ajokokeesta saaden
MÄAJ 1:n & ollen kerhon mestaruuskokeen
toiseksi paras koira.
Här är det is
så man kan köra skoter. Jag har en släde bakom som taxarna åker i det
går fint. Svea mår fint nu har hon ätit sönder 6 mobiler för mig sen var
det läskigt för ca 2 veckor sen hon smet stack ut o jaga till nästa ö på
tillbaka vägen plurrade hon i 15 m från land jag gick ut till midjan men
isen bar inte mig - hon tog sig upp på isen och jag lyckades locka in
henne det var ruggigt sen fick vi gå in o värma upp oss. Hon är en frisk
läkt och ett visst orosmoment alltid pigg o glad.
(Kuulumisia Tjorbjörniltä Särkimöstä, WWW Wiktor Fi
"Ross" 24.12.2012 )
Hejsan!
Ross har vuxit
och blivit en älskad familjemedlem, flickorna tycker jätte mycket om
honom.
Första halvåret
var han ganska vild och ville bita i precis allting, men han har på
sista tiden blivit lite lugnare. Ross har sitt eget rum som han sover i
på nätterna annars är han fri att röra sig i huset. Ute är han nästan
alltid fri att springa på gården när vi också är ute. Han har också en
hage att vara i men där är han mera sällan, endast då alla är på jobb.
Han har hållits bra på gården fast han emellanåt ej varit under 100%
uppsikt, han har smitit endast en gång och då for han efter ett
minkspår.
Skogsvana har
han fått då han under hösten nästan dagligen varit på skogspromenader.
Vi har försökt att undvika att jaga nått men han har jagat några
minuter, med skall, ett okänt villebråd. Han har varit med och bekantat
sig med bla. Vitsvanshjort och han visade ett rejält intresse för
hjorten. Redan första gången började han riva och dra i hjorten, samt
att det var första men också sista gången han morrade åt mig.
Vi har också
provat att dra ett blodspår åt honom, det var i början på hösten och
bara kanske 30-40 meter, men det gick jätte bra. Så till sommaren
fortsätter blodspårsträningen.
Vi har planerat
att gå med honom på utställning i april i Vasa.
Bifogar några
bilder här, kvaliten är kanske inte den bästa men bilder e de ju!
Familjen Enroth
och Ross
Önskar en God Jul och ett Gott nytt År!
(Kuulumisia Torilta Ruotsista, www Walborg fi
"Tiki" 18.12.2012)
Hej Mervi, Vi
har så smått börjat jaga med Tikki, hon söker fint i en radie av 50 till
100 meter när Otto och Mia har gått med henne. Hon tog upp jättefint och
drev rådjuret i mer än en och en halv timme. Lite lång tid kanske. Sedan
kom för mycket snö så vi får låta rådjuren vila till dess att det blir
barmark igen.
Tikki är superfin i humöret. Lugn och försiktig. Hon skäller aldrig
(förutom när hon jagar) och är väldigt snäll och glad.
Tor och passar samtidigt att önska god jul
(Kuulumisia Olalta Ruotsista, www Waldemar fi
"Sixten" 18.12.2012)
Hej Mervi!
Ja här är allt
lugnt, ganska mycket snö här också, Sixten leker ubåt i snöhavet.
Spårträningen
går bra, han har ännu tendens att låta sig luras av korsande spårlöpor.
Senaste spåret
jag la, så började det snöa o det höjde svårighetsnivån, märkte jag, han
började då sniffa i mina fotspår istället, eftersom dom inte var lika
igensnöade.
Nu måste jag ta
till andra spårläggare än mig själv, som han inte är bekant med, jaja..
Moi. Etta voi
hyvin ja kaikki on sujunut mukavasti. Etta ja Minni tulee jo hyvin
toimeen kuten kuvasta näkyy :D
(Kuulumisia Juhalta Orimattilasta Ympäripyöreä
Ystävä "Iivari" 28.11.2012)
(Kuulumisia Olalta Ruotsista, www Waldemar fi
"Sixten" 10.11..2012)
Sixten på
utställning i Visby. BIR-valp, hederspris.
(Kuulumisia Pertiltä Launosista, Ydinvoimainen Yedi
11.11.2012)
Moi! Meni
hienosti,välillä piti vähän kiertää kun ei ollut verta ja Peura muutti
suuntaa, Pimeässä korkeassa heinikossa n.puoli kilometriä. Ääntä tuli
välillä vähän. Ei olisi löydetty ilman Yediä. T. Pertti
Tysons första
rådjur! 5 månader och 2 dagar så vart de skott efter 10 minuters drev!
(Kuulumisia Vallen perheeltä Espoosta, Vittrings
Vana Valle, 12.10.2012)
Syksyiset
tervehdykset Espoosta!
Karinilta,
Tuomolta, Timolta, Sarilta ja tietenkin Vallelta terkkuja! Valle liikkuu,
nukkuu ja syö hyvin, hän on myös hyvin sosiaalinen ihmisiä ja koiria
vastaan. Metsälläkin olemme Vallen kanssa käyneet moneen otteeseen,
huomena Timo, Tuomo ja Valle menevätkin peura/jänis jahtiin
Tervakoskelle. Tässä muutamia syksyisiä otoksia Vallesta. Terveisiä
kaikille!
Terveisin:
Karin, Tuomo, Timo, Sari ja Valle
(Kuulumisia Pertiltä Launosista, Ydinvoimainen Yedi
02.10.2012)
Yritän saada
Voten nypittyä huomenna saaressa loppuun. Jäi vähän kesken kun keli
muuttui viime viikonloppuna sateiseksi. Kuten kuvasta näkyy – lähes
mäyräkoiran roppa ja villakoiran pää J. Eli joudumme jättämään
tapaamisen tällä kertaa väliin. Katsotaan jatkossa, jos joskus
päästäisiin teidän porukaan mukaan.
Muuten elo on
meillä ”rauhallista”. Pojat viihtyvät hyvin yhdessä ja menoa piisaa.
Meillä syödään ja nukutaan hyvin. Ja lähestulkoon kaikki ”vahingot” osuu
jo paperille. Mökillä elämä on helpompaa ja saadaan nauttia matoista
lattialla. Remmissä kulkeminen kaupungissa kahden koiran kanssa alkaa
jos sujua mallikkaasti. Puistossa riittää ihastelijoita ja moni
koiraystävä on toivottanut Oton lämpimästi tervetulleeksi porukkaan.
Estoton, utelias ja sosiaalinen kaveri. Hyvää viikonloppua teidän koko
porukalle.
(Kuulumisia Olalta Ruotsista, www Waldemar fi
"Sixten" 13.08.2012)
Hej Mervi!
Jag har idag
kommit tillbaka till jobbet efter 6 veckors ledighet och nu är Helen
hemma med Sixten.
Det har gått
jättebra, som förväntat ungefär. Han är i stort sett helt rumsren, han
är busig som han ska vara. Han är lite trång vad gäller kiss o bajsrevir
än så länge och kan knipa ihop slutmusklerna anmärkningsvärt länge tills
han kommer tillbaka till sitt revir men vi märker att reviret gradvis
växer, dock.
Han har åkt
mycket båt och det går jättebra, inte sjösjuk alls, somnar, kopplar av.
Han har ju
även varit 2 veckor på Gotland och sniffat på kaninspår, (det var
tokmycket kaniner i år), han stormtrivdes på Gotland, mycket fårskit att
slafsa i sig…..
Han kan sitt,
stanna, fot, sakta, varsågod, Hopp o lek, samt snart ligg.
Han är lyhörd,
intelligent och har mycket integritet men också mycket kärleksbehov.
Han o Viktor
älskar varandra.
(Kuulumisia Juhalta Orimattilasta Ympäripyöreä
Ystävä "Iivari" 07.08.2012)
Moi,
kiitos Iivari on kouluttanut meitä kiitettävästi, vai mitanpäin sen
menee?
Kävimme eilen
rokotuksessa, Eläinlääkäri sanoi seuraavaa: iso kokoinen pentu, erittäin
ihmisläheinen, hyvin hoidettu, painoa oli 4 kg, purennasta, mene vähän
purenta ristiin alaleuka aavistuksen pienempi, kastoaan tarkemmin
seuraavan rokotuksen yhteydessä
Iivari nukkuu
aamulla n. klo 8 asti ja nousee vasta kun työt nousevat.
(Kuulumisia Tanjalta Maskusta ,Som Saaren
SisuSeppo"Sisu" & Ronja Ryövärintytär & Venla Vet Viltvägar
ja Sirkeltä & Jannelta
Nousiaisista ,Svindyra Sven-Erik "Veksu" 07.08.2012)
Moro
Tulipa tehtyä Kesälomareissu Kuopioon, ohimennen kolme
päivää inttinäytelmiä.
Pääosassa Veksu ja Venla. Kelit suosi todella
loistavasti säätiedotuksen rankkasadeenusteista huolimatta. Emme
kärsineet kertaakaan sateesta! Muutama kuiva pisara tuli alas
sunnuntaina hiukan ennen kehää.
Tanjan kanssa ostimme oikein näyttelyteltan että
ulkoisesti näytimme ihan pro näyttelynkävijöiltä ainakin
;) Veksu kulki kehässä joka päivä hienosti ja reippaasti,
lauantaina oli ehkä hiukan tahmeampi, mutta se ei kuulemma näkynyt
päälle, tuntui ainoastaan hihnan päässä. Veksu aloitti vaatimattomammin
perjantaina ja lauantaina saaden EH:t molempina päivinä, mutta
sunnuntaina sitten tuomari tykäs kovasti ja tulos oli ERI SA PU3 sekä
vara CACIB.
Hieno oranssi rusetti tuli kotiinviemisiksi.
Pientä turnausväsymystä oli maanantaina havaittavissa
sekä koirassa että emännässä, mutta tilanne on normalisoitunut ja pystyy
jo ajattelemaan ensi lauantain Raision näyttelyä.
Tässä sitä
tullaan kipinkapin laiturille, jotta ehtii mukaan - liivit vain päälle
ja menoksi.
Hyvää kesää!
Toivoo
Masi ja
kotiväki
Ravustuksen
jälkeen on kiva jäädä laiturille makoilemaan…
- ja sitten
onkin taas kivaa juosta täysiä saaressa… (huomaa pystykorvat :-D )
(Kuulumisia Tanjalta Maskusta ,Som Saaren
SisuSeppo"Sisu" & Ronja Ryövärintytär & Venla Vet Viltvägar
20.07.2012)
Moro
Ahvis-mami!
Venlan
jälkiharjoitukset sujuivat hienosti! Neiti seuraa jälkeä tarkasti ja
etenee hyvin, loppuosalla pieni hukka mutta selvittää tiensä takaisin
jäljelle pienellä renkaalla. Sorkka kiinnostaa, sen kanssa pitää leikkiä
ja vähän sitä piti maistaakin. Hyvin meni! =)
-Tanja-
(Kuulumisia Tanjalta Maskusta ,Som Saaren
SisuSeppo"Sisu" & Ronja Ryövärintytär & Venla Vet Viltvägar
06.06.2012)
Moro!
Taas pidetty
näytelmäharjoituksia...videotakin otettiin muttei vielä tullut
julkaisukelpoista .
On jo pöydällä
aika rento, jatkamme harjoittelua.
Rapsutuksia
pennuille!
-Tanja-
(Kuulumisia Tanjalta Maskusta ,Som Saaren
SisuSeppo"Sisu" & Ronja Ryövärintytär & Venla Vet Viltvägar
27.05.2012)
Moro!
Tässä kuva
Turun helluntai-mätsäristä, kun Venla treffasi serkkunsa Uffen!
Kuva otettu
kännykällä joten laadusta ei ole takeita...
-Tanja-
(Kuulumisia Tanjalta Maskusta ,Som Saaren
SisuSeppo"Sisu" & Ronja Ryövärintytär & Venla Vet Viltvägar
20.05.2012)
Moi Mervi!
Eipä tehty hukkareissua Kausalan Mejä-kokeeseen 18.5.2012.
Ronja VOI 1 45p. ja suomenjälkivalio heti ensiyrittämällä.
Tuomari ei kehuja säästellyt, vaikka matkalla meinasi valjaatkin kaksi
kertaa irrota =)
Täällä ollaan nyt superylpeitä pienestä partanaamasta!
t.Tanja & co
Nu har Vivi varit på sin första utställning, jag tycker det gick bra för
henne. Hon har inte fått direkt någon ringträning förutom när klubben
hade ringträning förra måndagen. Jag hade en tjej från klubben som gick
med henne, för hon bromsar för mycket när hon går med mig. Alla tycker
hon är jätte söt...
Domaren tror att det beror på åldern att hon är för närvarande lite
högre bak. Vädret var inget vidare det kom masor med regnskurar och alla
frös.
Som du ser på kritiken så vill domaren gärna se henne i ringen igen
(alla skämtade med mig och sa att nu Annika bär det av till Norge - för
domaren var norska).
I fredags så var vi ute i skogen och gick ett träningsspår - nästan ett
fullt anlagsspår. Det gick kanon bra så nu ska hon träna ett par spår
till så är det dags för anmälan till anlagsspår.
Många hälsningar från Vidja -
Annika & Kenneth
ViVi & Nevil
(Kuulumisia "Karun" perheeltä Oulusta, Vidar Vid
Villebråd, 15.05.2012)
Moi, Tässä
pari kuvaa Karusta äitienpäivänä Oulussa pidetystä
MatchShowsta.
t. Vesa
Veksu oli
näyttelyn "kaunein" karkeakarvainen mäyräkoira
KÄY ERI, SA (certifat
kvalite), KÄK 1, SERTI, PU 1, ROP
(Hälsningar från Cati Mariehamn, Underbara Urban "Fabbe",
23.04.2012)
Hej,
Här kommer några nya bilder av Fabbe, så att du har lite färskare
material till hemsidan. Han är ännu lika glad, social och nyfiken som
förut och lyckas charma de flesta han möter. Lite bortskämd har han
förstås blivit med all uppmärksamhet, så han blir enormt besviken om
någon går förbi utan att hälsa.
Det värsta bitandet har till all lycka gått över, men när han blir
riktigt trött händer det ännu att han tuggar på köksstolarna eller
tidningskorgen. Annars börjar han faktiskt bli en aning lugnare och
lyssnar mer uppmärksamt än förut. Han förstår också överraskande mycket
av det man säger till honom och lär sig nya saker varje dag.
Fabbe är kort sagt en glad och tillgiven tax med fin självkänsla, och
jag är så glad över att han finns.
Ha det så bra och lycka till med alla din valpar!
Hälsningar, Cati
Hej Mervi
Här kommer hälsningar från Vidja i Stockholm.
Regn, rergn och åter regn, nu hotar dom med snö slask också, så vi får
vänta på våren. Ang prov så sänd in dem till Östsvenska Taxklubben så
ska vi försöka att fixa det på bästa förmåga. Det är lite oklart med nya
bedömningssystemnet (mellan SKK och våra tidigare bedömningar) men det
löser vi inom klubben snart.
Imorgon lördag går sista delen i klubbens viltspår kurs - hoppas på
uppeshållsväder.
Om - När du kommer till Stockholm vill vi gärna att du kommer och hälsar
på - vi har ju som sagt var stor inhägnad tomt för alla hundar du har
med.
- första bilden första bekantskapen med viltspår -- andra bilden
är tagen härom dagen, ser ut som hon har ett jätte litet huvud, gentemot
kroppen, OK hon har litet huvud men inte så litet.
Vi hoppas dessa bilder kommer fram.
Många hälsningar till er alla från
ViVi & Annika & Kenneth
Pian on ensimmäinen vuosi ikää täynnä.Laitan tässä muutaman kuvan nyt
huhtikuulta, jotta näet hieman, miltä nykyään näyttää.
Pentuna mukaan saatu riepu on saanut kokea kovia, kuten kuvasta näkyy.
Suurimmat tuhot olivat tapahtuneet hiihtoloman aikana, kun Uffe oli
hoidossa. En tiedä, onko tavallista, mutta meidän koira syö kaiken,
minkä irti repii. Mutta puolustukseksi on sanottava, ettei ole
huonekaluja, mattoja tai vaatteita (pari poikkeusta) repinyt!
Luonteeltaan Uffe on melkoisen seurallinen eli meille voi kyllä tulla
ihan vapaasti tutut ja vieraat sisälle, niin häntä vain heiluu. Myös
ulkoillessa hän mielellään tervehtisi kaikki vastaantulevat ihmiset ja
koirat ja kissat!
Ulkoilu remmissä on edelleen hieman ongelmallista. Jos mukana on toinen
koira tai kaksi lenkittäjää matka etenee, kuten myös metsässä, mutta
muutoin erityisesti aamuisin ja iltaisin ei suju niin hyvin. Välillä hän
jää kuuntelemaan kaikkia ääniä, eikä liiku (kuin kotiinpäin). Välillä
houkuttelulla mennään hitaasti eteenpäin, mutta esim herkut tai lelut
eivät asiaa auta. Iltapäivisin on taas toinen vaihde päällä. On siis
todellakin Utmanande Uffe.
Yritän ottaa jossain vaiheessa parempia kuvia, joita olisi mukava
laittaa näkyville. Toivottavasti löydät näistä kuvista jonkin sopivan
sivuille.
terveisin Piia
Alla älskar
Gus!
Fler foton kommer snart. Han är extremt, snäll, pigg och väluppfostrad.
Barnen är snälla och respektfulla så det fungerar utmärkt. Han är
vältränad, går ute 2-4 timmar om dagen och väger 8.8kg. Är mest välkänd
av familjen som den charmigaste taxen i området. Lagom hård mot andra
hundar. Snäll och nyfiken utan att vara mesig. Jag brukar ofta hänvisa
till playadel berg!
Hälsningar Johan
(kuulumisia Katilta Lakialasta , Tuffa Tara Tar Ton "
Manta" 07.04.2012 )
Moi!
Eli tänään oltiin Mantan kanssa ekassa näyttelyssä. Liikkuminen oli
vähän pomppuloikkaa, mutta ilmeisesti myös muutama raviaskelkin joukossa
oli...
Tuomarina oli Perttu Ståhlberg ja tässä arvostelu: Pienikokoinen, erittäin hyvä tyyppi ja mittasuhteet, hyvä pää ja ilme,
ikäisekseen riittävä eturinta ja rintakehä, selän tulee vahvistua, ylös
kiinnittynyt ja kannettu häntä, niukasti kulmautunut takaa ja liikkuu
lyhyellä askeleella, reipas luonne. JUN EH/1 (luokassa oli kolme
koiraa)
Hieman reeniä tarvitaan, Mantalla oli nyt toista kertaa näyttelyremmi
kaulassa ja joutui suoraan häkistä kehään, kun Mauri oli juuri
edellisessä luokassa... Mutta olen tyytyväinen! Häntä ei mun mielestä
ollut pystyssä vaikka se sen ihan antenniksi saakin...
Hej Mervi
Våran Svea har växt på sig och är nu lite större o tyngre än taxen Cilla
7år. Svea har ätit sönder ganska mkt men det börjar lugna sig sist var
det min mobil som blev skrot. Taxarna funkar mkt bra ihop.
Jag har släppt svea i höst på hare o rådjur hon har haft fina drev och
är mkt energisk ett rådjur har vi skjutit för henne o fler lär det bli
nästa år. Imorgon ska vi förmodligen släppa henne på hare på en grann ö.
Isen har nu lagt sig här o vi kan åka skoter på isen
Vilket dåligt samvete jag har för att jag inte har hört av mig. Först
ska jag berätta att ViVi mår jätte bra.
Hon äter och har sina olater, går själv ut och in genom kattluckan, så
Kenneth tyckte synd om vår andra hund Nevil, för han var för stor för
kattluckan., så han sågade upp ett större hål och satt in en ny
kattlucka, så nu springer de ut och in som de vill. OBS! Vi har hela
tomten inhägnad så de kan varken komma ut i skogen eller på vägen. Trots
detta så vill de ändå gå ut på sina promenader.
Nu har hon fyllt åtta månader och det firade hon med att börja löpa, så
nu gäller det att hålla koll, en hund ute och en hund inne…
Det som grämer mig mest är det att jag har så dåliga bilder på henne så
jag inte har skickat några.
Hon har fortfarande det sättet som du berättade om att hon sitter och
tittar innan hon ger sig in i leken eller kommer på kommando eller vad
som helst, jag tror hon måste tänka först. Jag förmodar att det går bort
till hon börja att spåra/jaga på riktigt.
Vi har inte trimmat henne riktigt ännu – för nu har vi jätte kallt. Hon
är svart som natten och har underbara mörka ögon. Jag hoppas hon får
behålla en del av sin mörka färg då hon blir trimmad ordentligt.
Hur som helst ViVi mår jätte bra och är väldens underbarast lilla hund.
Många hälsningar från oss
Annika & Kenneth
ViVi och Nevil
(kuulumisia Ronnyltä Ruotsin Björklingenistä , Tekniska
Tant Tanja " Luna" 06.02.2012 )
Hej
Allt går hur
bra som hellst med !
Hon driver rådjur i 2 timmar nu och har väldigt fint skall.
Hon är en fantastiskt hund, hur lugn och fin som hellst hemma. Går jätte
bra ihop med barn och andra hundar.
Vi hade inte kunnat önska oss en bättre hund!
Det enda är att hon är lite kräsen på torrfoder...vi har provat ALLT!
Nu får hon vom för att vi ska försöka få upp henne i vikt...har du några
tipps för att hon ska äta bättre.....vi har provat med allt....
Ställa ner maten/torrfodret var 3 timme, låtit det stå nere hela
tiden....ja allt...
Vi har funderat lite på hur väljer du ut hundarna till dom som köper av
dig?
När tycker du att jag kan börja gå på jaktprov med henne??
Ronny
(Kuulumisia "Karun" perheeltä Oulusta, Vidar Vid
Villebråd, 29.01.2012)
Terveiset
täältä helkkarin kylmästä Oulusta. Pakkasta -25.
Tänään eka kerran Karukin oli hieman nihkeästi lähdössä ulos. Se on aina
ollut tosi reipas lähtemään ihan sama millainen on ollut sää. Karu
tosiaan ajoi viime Sunnuntainan peuroja Porissa lumessa 1,5 tuntia.
Fiilikset on vieläkin ihan katossa. Ei maltas odottaa, että pääsis
uudestaan taas kokeilemaan. Hailuodossa voisi ajattaa jäniksiä kun
siellä niitä on tosi paljon, mutta täällä alkaa olla vaan liikaa lunta
ja nuo pakkasetkin vielä näyttää jatkuvan.
Ens syksynä
voisi suunnistaa sinne Ahvenanmaan suuntaa kaurisjahtiin.
t. Vesa
(Kuulumisia Vallen perheeltä Espoosta, Vittrings
Vana Valle, 14.01.2011)
Hei Mervi.
Valle otti
ensimmäisen kaurisajonsa viime sunnuntaina. Ajoa kesti 50 minuuttia ja
poika tuli kutsusta takaisin. Tänään Kirkkonummella sama homma, nyt
ajoon lähti peura ja ajoa kesti reilu tunti. Harmi vaan kun ei vielä ole
Garminia, niin pieni epätietoisuus pääsi vaivaamaan. Autolle kuitenkin
tuli ja odotteli siellä. Hyvältä näyttää. Kahden viikonpäästä
Tervakoskelle kauden viimeisimpään peurajahtiin ja tositoimiin.
parahin terveisin, Timo Valle Tuomo ja Karin ja Sari
Tässä muutama
kuva viimeisestä metsäreissusta josta tulikin Veksulle sulka pantaan.
Haku, ajo ja palkinnoksi kaato. Mukavasti ovat molemmat koirat päässeet
metsään ja kaatojakin on tullut ja hyviä ajoja. Jahteja on ollut ja
molemmat koirat ovat toimineet hyvin.
Syyskausi oli kaikenkaikkiaan kaikinpuolin tuloksellista. Veksulle mäaj
1 tulos ja Pertistä KVA-A.(Odotamme kolmatta ykköstä koiraNetiin) Veksun
urakka sillä saralla jatkuu ensi syksynä.
Kohta alkaa toiminta vaihtua taas kehähommiin kun metsästyskausi on ohi.
Tarkoitus olis lähteä näyttelyihin jälleen. Tanja ja tytöt, Ronja ja
Venla varmasti saadaan monelle retkelle mukaan.
Koirien pää ei tälläkään kertaan menny ihan sekaisin, vaikka jälleen
putkahti perheenlisäystä ihmisolento puolelle. (Liekö myös V-pentuetta
jollaintavoin...) Kolmas koirakin kuulemma vielä mahtuis joukkoon, sanoo
Janne?! No, jää nähtäväks.