Sivut Suomeksi    På Svenska

 

 

 

 

Mäyräkoirani halvaantui

 

Johdanto:

Tämä on toistaiseksi kotisivujeni ainut päiväkirja minkä olisin mieluiten jättänyt kirjoittamatta.

Sairaspäiväkirja neljä vuotiaan Ruotsintuonti narttumme Mikels Madam "Madden" yllättävästä halvaantumisesta.

Kirjoitan sen jos vaikka siitä olisi apua jollekin joka koiransa kanssa joutuu saman ratkaisun eteen.

Yrittääkö pelastaa koiran vai päätykö koiran lopettamiseen.  Ennen päätöksen tekoa on ajateltava leikkauksen jälkeistä aikaa. Onko sinulla mahdollisuutta intensiivisesti hoitaa koiraa viikkoja jopa kuukausia?

 

Tiistai 04.10.2011 halvauksen ensi oireet

Aamupäivällä olin juoksuttamassa koiruuksia saaressa, jossa Madde ja toiset koirat rouskuttelivat tapansa mukaan yhden jos toisenkin turistikalastajien jättämän hauenruodon. Madde touhusi eniten, muiden ottaessa rennommin viikonlopun jahtimatkan jäljiltä. Koirien iltaruoan aikaan Madde söi tavallista laiskemmin ja ajattelin sen johtuvan hauen ruotojen aiheuttamista mahanpuruista. Normaalistihan ei meillä ruokailussa hidastella vaan kupit tyhjenevät reipasta tahtia.

Iltapäivällä mökille lähdettäessä Madde käveli autolle paljon rauhallisemmin kuin yleensä. Iltapissalle mentäessä koira oli haluton lähtemään ulos. En kiinnittänyt asiaan niin suurta huomiota, ulkoiluhaluttomuutta ilmenee useinkin jos sattuu olemaan vesisade. Vein koiran ulos ja iltapissat tehtiin ruohikolle. Siinä vaiheessa minun olisi kai pitänyt huomata ettei koira kyykkinyt kunnolla vaan melkein istui maassa.

 

Keskiviikko 05.10.2011 koira halvaantuu

Heräsin yöllä puoli neljän aikaan siihen että joku koirista oksentaa. Madde istui ulko-oven vieressä ja halusi pihalle. Sisälle tullessaan koira hoiperteli ja näytti kuin takajalat olisivat puutuneet. Pahat aavistukset valtasivat mieleni, luultavasti koira oli sairastunut välilevyn pullistumaan, ns. mäyräkoirahalvaukseen. Toisaalta oireet voisivat kyllä johtua myös vatsavaivoista saarireissun jäljiltä. Totesin miehelleni että aamulla emme lähde jahtiin vaan eläinlääkärille.

Aamulla heti eläinklinikan auettua lähdimme matkaan Madden matkustaessa kuljetusboxissa, jossa koira olisi helppo kantaa lääkäriin. Boxista saa onneksi tarvittaessa koko katon pois, jolloin koiran voi nostaa suorana siitä ulos. Eläinlääkärin saapumista odotellessamme koira ulosti istuvaltaan boxiin. Kakat tulivat ilman että koira olisi ponnistanut lainkaan. Samalla hävisivät viimeisetkin toivon rippeet siitä, että kysymyksessä olisi hauenruotojen aiheuttama vatsavaiva.  Eläinlääkäri tutki koiran ja totesi melko varmasti kysymyksessä olevan välilevyn pullistuman. Myönteistä koiran kunnossa oli, että häntä heilui ja takajaloissa oli syvä kiputunto tallella. Koska koko saarella ei ole mahdollisuuksia lisätutkimuksiin, oli syytä lähteä eläinsairaalaan mantereelle mahdollisimman nopeasti. Siellä diagnoosi voitaisiin varmistaa ja koira leikata. Varmuuden vuoksi vielä ennen lähtöä koira röntgenkuvattiin (ilman että sitä väännettiin suoraksi eikä näin pahennettu mahdollisen välityrän pullistumaa, mäyräkoirahalvausta.) Lisäksi eläinlääkäri halusi varmistaa, ettei virtsarakko ole liian täynnä ja koira kestäisi pitkän kuljetuksen. Laivoilla pääsee mantereelle vain 12 tunnin väliajoin, joten vaikka kello oli vasta 11, olisin lisätutkimuksia tekevässä eläinsairaalassa aikaisintaan klo 22 samana iltana.

Sitten matkaan, muut koirat mukaan ja soitto kasvattien omistajille. Surun ja huolen keskellä lämmitti kasvattien omistajien myötätunto ja avunanto hädän hetkellä. Löytyi sekä henkistä tukea että käytännön apua, kuten yösijaa, muiden koirien hoitoa, yöpuheluita ja mielipiteiden vaihtoa. Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille.

Hieman ennen kello kymmentä illalla saavuimme eläinsairaala Aistiin. Päivystävä eläinlääkäri teki saman diagnoosin kuin oma eläinlääkärimmekin oli tehnyt. Madde jäi yöksi sairaalaan, jotta tarkemmat tutkimukset voitaisiin aloittaa heti aamulla.

 

Torstai 06.10.2011 leikkaus

kuvan lähde http://www.aisti.info/fin/

Sain puhelun eläinsairaalasta aikaisin aamulla. Madde oli magneettikuvattu ja vaihtoehtoina olivat leikkaus tai lopetus. Mitään ennusteita leikkauksen onnistumisesta tai epäonnistumisesta taikka paranemisesta ei annettu, eikä voidakaan antaa. Tapaukset ovat aina niin yksilöllisiä eikä tulevaisuuteen voi kukaan nähdä. Näin ollen päätöksen tekeminen ei ollut helppoa. Eniten pelkäsin, että koira joutuisi kärsimään eikä pystyisi enää elämään täysipainoista koiran elämää. Olen aina ollut ja olen edelleenkin sitä mieltä, että koiran pitää pystyä liikkumaan normaalisti. Madde,  joka ei pystyisi pelaamaan rakastamaansa jalkapalloa tai noutamaan tennispalloa, ei olisi onnellinen. Madde ei ole vanha, vasta neljä vuotias, joten leikkauksen onnistuessa, edessä voisi olla vielä monta ”jalkapalloilijan” kautta. Pelkkään koiran koppihoitoon (koira pidetään liikkumatta boxissa) ryhtyminen ei missään vaiheessa ollut vaihtoehto.

Jos koiran takajalat eivät toimi niin mielestäni jotakin  muuta on tehtävä kuin syöttää kipulääkkeitä ja odottaa tekemättä mitään.

Lisäksi koppihoitoon päätyminen on samalla päätös siitä ettei leikkaushoitoon aiota ryhtyä. Olen sanonut etten koskaan selkäleikkauttaisi mitään koiraa. Nyt kuitenkin päädyin leikkaukseen, ikinä ei pitäisi sanoa ei koskaan.

 

Varsinainen leikkaus sujui nopeasti ja jo aamupäivällä eläinsairaalasta soitettiin lupaavia uutisia, leikkaus oli sujunut ilman komplikaatioita. Halutessani olisin saanut koiran kotiin jo samana päivänä, suositeltavaa se ei kuitenkaan ollut, joten Madde jäisi yöksi sairaalaan.

Sovimme tapaamisen iltapäiväksi fysioterapeutin ja leikanneen lääkärin kanssa. Eläinsairaalan odotushuoneessa ja fysioterapeutin tavattuani mietin olinko sittenkään päätynyt oikeaan ratkaisuun. Fysioterapeutin huoneesta tuli ulos innokas ja iloisesti häntäänsä heiluttava ”tollari”. Koira ei kävellyt vaan raahasi jalkojaan perässään istuvassa asennossa. Käydessämme kotihoito-ohjeita läpi epävarmuuteni päätökseni oikeellisuudesta kasvoi lisää. Miten tässä lopulta kävisi? Kirurgin kanssa juteltuani en tiennyt olisinko toiveikas vai en. Keskustelusta ei selvinnyt, koska koira mahdollisesti kävelisi jos koskaan. Ymmärrän ettei kukaan voi sellaista asiaa ennustaa ja jatkohoito on erittäin tärkeää. Mieleeni jäi soimaan lause ”jos ei koira puolen vuoden päästä pysty vieläkään kävelemään on ehkä syytä luopua toivosta.” Puolen vuoden!!!!

Jälkikäteen ajatellen olisin toivonut saavani enemmän tietoa leikkauksen jälkeisestä hoidosta ennen leikkausta. Voi olla että tietoa ei minulle tarjottu, koska sanoin lukeneeni mäyräkoirahalvauksesta ja ehkä henkilökunta ajatteli että olen tietoinen jälkihoidosta ja mitä kaikkea se vaatii. Vaikka olinkin lukenut halvauksista ja niiden oireista, ei minulla oikeasti ollut harmainta aavistusta siitä, mitä leikkauksen jälkeinen hoito vaatisi. Koira tarvitsee fysioterapiaa 4-8 kertaa päivässä. Mikäli koira ei pysty virtsaamaan pitää rakko tyhjentää joko itse tai eläinlääkärin toimesta ja jos koira ei pysty liikkumaan on  koiraa käännettävä makuuhaavojen estämiseksi noin 4 tunnin välein. Näiden toimenpiteitä suorittaessani minussa heräsi ajatuksia siitä, mitä kaikkea pitäisi omistajan ottaa huomioon ennen leikkaushoitoon päätymistä. Mietin mm. mikä onni onnettomuudessa on, ettei Madde ole iso ja painava koira ja etten asu hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Miten olisin kymmenien kilojen painoisen koiran pystynyt yksinään nostelemaan, pitämään pystyssä saatikka viemään ulos? Tai jos tekisin pitkiä työpäiviä kodin ulkopuolella kuka hoitaisi potilasta sillä välin? Leikkaukseen päätyvän on myös ajateltava onko hänellä sydäntä katsoa koiraa sen laahatessa tunnottomia takajalkoja perässään. Onko mahdollista ja pystyykö eristämään koiransa niin, ettei se pääse hyppäämään, leikkimään tai muillakaan tavoin tekemään äkillisiä liikkeitä. Onko varautunut koiran ulkoiluttamiseen kannatellen takapäätä esim. mahan alta kulkevalla pyyheliinalla viikkoja tai jopa kuukausia. Mitä jos on talvi ja kylmä? Pakkasen ollessa -20 astetta ei ulkona voi kauaa seistä paikallaan ihminen tai koira.. Sisäsiistille koiralle on tarpeiden tekeminen sisälle hankalaa. Miten siihen koiraa motivoisi?

 

 07.10.2011 perjantai leikkauksen jälkeinen päivä

Kävin sairaalassa maksamassa leikkauksen ja sovimme, että hakisin koiran seuraavana aamuna viideltä. Tulisimme Turun kautta laivalla kotiin. Olin jo edellisenä päivänä kysynyt koiran leikanneelta neurologilta onko koirien etukäteen röntgenkuvaamisesta (rotujärjestön suositus) mitään hyötyä. ”Ei ole” kuului vastaus. Varmistin vielä kysymällä samaa asiaa uudestaan, jotta en varmasti ymmärtänyt vastausta väärin.  Sain saman vastauksen: ”Ei ole.” Neurologi kysyi vielä kollegansa mielipidettä joka oli sama kuin hänenkin.

Eläinsairaala Aistissa  käsittääkseni hoidetaan suurin osa Suomen selkäpotilaista. Olen jo aikaisemmin ollut skeptinen kuvaamisen suhteen mutta kuitenkin röntgenkuvannut koiriani. Röntgenlausuntojen perusteella Suomen mäyräkoiraliitto ei suosittele jalostuskäyttöön käytettäväksi sellaisia koiria, joilla kalkeuttumia on yli viisi kappaletta. Madden kuvaustulos oli K2, eli kaksi kalkkeutumaa. Tiedän koiria joilla on ollut lausunto K0 (eli ilman kalkkeutumia) ja jotka ovat silti halvautuneet. Jossakin suhteessa perinnöllistä välilevynpullistuma ilmeisesti on, sitä en epäile. Mutta onko koirien kuvaaminen, ja varsinkin jos siitä tehdään pakollista, hyödyllistä? Mennäänkö tällä pakotteella ojasta allikkoon? Jalostusyksilöiden määrä vähenee ja sukusiitosprosentti kasvaa. Laajan geenipohjan katoaminen rodusta on ollut kohtalokasta monille muille roduille.

  <<<Selkälausuntoa varten otetut kuvat, koiran ollessa terve.

 

08.10.2011 lauantai kotiutuspäivä

Hain Madden aamulla viiden jälkeen ja lähdin ajamaan kohti Turkua. Koira oli aika tokkurassa mihin olin varautunutkin. Laivalla Ahvenanmaalle, kotona olimme kolmen jälkeen.

Kotiin tultuamme aloin rakentamaan Maddelle turvallista potilaspetiä, sellaista mistä ei voi pudota. Asumme vanhassa talossa ja kuten usein vanhoissa taloissa, niin meilläkin on kylmät lattiat. Onneksi kotoa löytyy kasa sekä kompostihäkin paloja että nippusiteitä. Näillä rakennustarvikkeilla aitasin matalalla jalustalla olevan Pia- pedin,  petiin tikkien kiinni tarttumisen estämiseksi Ikean sileäpintainen lasten täkki ja lopuksi sairasvuode lähelle lämpöpatteria.

Iltapäivällä annoin koiralle ohjeiden mukaista fysioterapiaa ja vein sen ulos. Avuksi sain eläinlääkäriasemalla työskentelevän ystäväni Lindan.

Yritimme ensin saada ensin koiran virtsaamaan ja sitten kokeilimme tyhjentää rakkoa, kumpikaan yritys ei tuottanut tulosta.

Otin yhteyttä ainoaan Ahvenanmaalla päivystävään eläinlääkäriin, joka katsoi ettei rakon tyhjentäminen ollut välttämätöntä. Tämän jälkeen soitto eläinsairaala Aistiin, josta hoitaja soitti kotiin pe-la yöllä päivystäneelle eläinlääkärille ja varmisti koska koiran virtsarakko oli tyhjennetty. Rakko pitäisi tyhjentää vähintään 24 tunnin välein, joten se olisi tarpeellista tehdä lauantai-iltaan mennessä..

Näin kattavaa eläinlääkäripalvelua en osannut edes odottaa ja on hienoa, että tällainen 24 h päivystävä palveleva eläinsairaala on olemassa. Olo alkoi tuntua epätoivoiselta kun täältä saarelta ei niin vain lähdetä hakemaan apua muualta ja koira kuitenkin tarvitsi apua samana iltana. Soitin koiraa alun perin hoitaneen eläinlääkärin puhelin vastaajaan ja toivoin, että hän kuuntelisi viestin ja soittaisi minulle. Onneksi niin kävikin. Madde kävi eläinlääkärin avustaman pissillä klinikan nurmikolla. Helpottuneena palasimme kotiin ja nukkumaan. Sekä minä että Madde olimme lopen uupuneita. Siitä huolimatta kello oli laitettava herättämään jo neljän tunnin päähän. Madde oli päivällä maannut puoliksi kyljellään takajalkojen sojottaessa länteen ja etujalkojen itään. Tämä asento ei voi edistää verenkiertoa jaloissa. Onneksi olin kotona enkä 8-16 töissä enkä joutuisi jättämään koiraa yksin tässä vaiheessa.

 

09.10.2011 sunnuntai toinen päivä kotona

Aamu alkoi ja jatkui fysioterapialla & pissiyrityksillä. Positiivisena merkkinä oli Madden reipas ruokahalu. 
Ajattelin, että jos ruoka maistuu niin silloin koiran on pakko olla para-nemaan päin, vaikken voinutkaan antaa ruokaa niin paljon kuin koira olisi sitä syönyt. Pissaaminen ei vaan ottanut onnistuakseen. Tässä säiden haltija olisi voinut auttaa poutaisella säällä. Aikaisemminkin, koiran vielä ollessa terve, ei koiralla ollut pissähätä mikäli ulkona satoi tai nurmi oli märkä.

Metsässä tai lenkillä tilanne eri ja supin perässä voi uida vaikka jäissä.

Linda tuli taas käymään ja yritimme jos Madde pissisi samaan paikkaan mihin oli nähnyt Lindan koiran pissivän. Yleensä koira merkkaa reviirinsä ja pissaa vieraan koiran virtsan päälle. Madde ei pissinyt. Fysioterapiaa ja uusia yrityksiä. Eläinlääkäri tyhjentäisi rakon heti aamusta jos se ei luonnollisesti onnistuisi ennen maanantai-aamua. Yritykset jatkuivat päivän mittaan ja illalla se onnistui. Madde liikkui takajalkojen raahatessa perässä ja minun pyyheliinalla kannattelemana sopivaan pissapaikkaan ja pissasi. Pissa tuli velttoina riippuvien jalkojen päälle mutta hännän asennosta näin että koira virtsasi.

Ette usko miten iloiseksi voi koiran pissaaminen tehdä. Yleensä pissojen löytäminen (varsinkin sisältä) ei minussa suurta riemua aiheuta.

 

10.10.2011 maanantai kolmas päivä kotona

Aamurutiinimme on tullut muutos. Madde syö olohuoneessa omassa sängyssään, joten muut koiratkin saavat ruokansa paremmalla puolella. Muu lauma ulkoilee ensin ulkona ja sitten on Madden vuoro minun avustamanani. Siihen perään fysioterapiaa ja lääkkeiden anto. Ensimmäisinä päivinä annoin pillerin ”väkisin”. Kokeilemalla huomasin että Madden mielestä lääkkeet maistuivat nameilta. Heh, Rimadyl särkylääkettä ja Synolux antibioottia palkinnoksi kurottautumis-yrityksistä.

Tänään oli akupunktioon aika. Eläinten fysioterapeuttia tai uima-allasta ei tältä saa-relta löydy, mutta onneksi yksi eläinlääkäri osaa antaa akupunktiota. Madde ei pahem-min neuloista piitannut, eläinlääkärin odotus-huoneessa fleksitaluttimessa oleva spanielin aiheutti kyllä reaktion. Räyh kuului kuljetus-boxista spanielin tunkeillessa liian lähelle. Laitoin Madden boxeineen seinän viereen ilmoittautuessani ajanvaraukseen. Spanieli oli omistajansa vieressä penkillä salin toisella puolella. Unohdin taas miten monien koirien omistajien taluttimet valitettavasti toimivat. Niissä ei ole jarrua lainkaan. Minultakin pääsi RÄYH koiran omistajalle, tosin vain mielessäni.

Akupunktion ajan koira oli pöydällä ja pite-lin sitä, ettei se putoaisi lattialle. Yhtäkkiä minua alkoi heikottaa  ja  tuntui siltä että nyt pyörryn. Ajatus kauhistutti. Olin koiran kanssa yksin huoneessa ja koira pöydällä. Laitoin pääni pöydälle ja toivoin pysyväni jaloillani. Onneksi eläinlääkäri saapui takaisin ja piteli koiraa minun maatessani hetken lat-tialla. Voi olla, että  väsymys, jännitys ja kuuma huoneilma saivat minut voimaan huonosti.

Akupunktion jälkeen kotiin, fysioterapiaa ja ulkoilua. Päivällä soitti Tobias (Miikan omistaja) ja kysyi voisiko tulla käymään ja moikkaamaan potilasta.

Vieras oli tervetullut sillä Madde rakastaa Tobiasta ja koiran mielen piristäminen tekisi sille vain hyvää. Odotimme pihalla Tobiaksen saapumista. Voi sitä riemua, koira melkein karkasi käsistäni. Vatsan ympärillä oleva fleece kantokahva lähes liukui takapään yli koska en ollut varautunut koiran reaktioon. Madde juoksi ilman takajalkoja Tobiasta vastaan ja yritti hyppiä pelkillä etujaloilla. En varautunut koiran hyppimiseen tässä tilassa vaikka terveenä ollessaan Madde hyppii tulijaa vasten. Onneksi siinä ei käynyt kuinkaan ja saimme koiran etujalat pysymään maassa.

Tobias, joka ei malta olla paikallaan, sai komennon istua hetken Madden sängyssä. Madde kääntyi selälleen, yritti kiivetä Tobiaksen syliin ja muillakin tavoin kertoa miten iloinen oli. Tobias malttoi yllättävän kauan istua paikallaan, toki kännykkä toisessa kädessä ja kahvikuppi toisessa.

Myöhemmin illalla tuli Linda käymään. Linda jaksaa olla paikallaan ainakin 10 kertaa kauemmin. Madde nautiskeli sivelyistä ja rapsutuksista. Kärsivällisyys palkittiin pihallakin. Kun käänsin koiran tassut oikein päin se melkein seisoi itse. Tuki oli vatsan alla mutta uskalsin sitä hieman höllätä. Vihdoin ja viimein tuli kakatkin. Nyt saisi syödä normaalisti ja vatsa kestäisi paremmin mahdolliset lääkkeiden aiheuttamat vatsanpurut. Päivän päätteeksi vielä hieman fysioterapiaa ja nukkumaan hyvillä mielin.

 

11.10.2011 tiistai neljäs päivä kotona

Uudet päivärutiinit alkavat tuntua "normaaleilta" Fysioterapiaa, ruokailu, ulkoilu, fysioterapiaa jne.

Rakensin uuden potilasaitauksen. Vanha patja palasiksi, samoin vanha lakana. Ilmastoteipillä (jota myös jeesusteipiksi kutsutaan) liimaamalla suojukset patjan päälle. Sängyn laidat kiinnitin nippusiteillä aitauksen laitoihin. Päälle sähköllä toimiva sängynlämmitin ja sen päälle peitto. Madde saa liikkua, kunhan alusta ei ole liukas. Tähän petiin pääsee ryömimälläkin.

Edistystä kuntoutumisessa. Madde seisoi tukemalla jotenkuten. Siirtelee jalkojaan ja kääntyy toisinaan selälleenkin makaamaan. Ulkona ei jalat vielä toimi vaan laahautuvat perässä. Selvää parantumista on kyllä havaittavissa. Näyttäisi kuin akupunktio olisi ”vitamiinia” parantumisen edistymiseen. Varsinkin vasen jalka reagoi enemmän kun nipistelen koiraa varpaista. En tee sitä huvikseni vaan se on osa fysioterapiaa. Nipistely saa koiran itse vetämään jalkaansa ylöspäin. Uusia ongelmia joita on edessäpäin on jo näkyvissä. Vanhempi narttumme on alkanut jäykistelemään häntäänsä Madden lähellä. Madde on ollut lauman ylin jo muutaman vuoden ajan. Ilmeiseti vanha mamma ajattelee että nyt olisi mahdollisuus saada johto-asema takaisin. Tietenkin nyt ovat koirat erikseen mutta jossakin vaiheessa on Madde palauttava takaisin laumaan. No, sitä on turha murehtia tässä vaiheessa. Huomenna olisi taas uusi akupunktio päivä.

 

11.10.2011 keskiviikko viikko halvaantumisesta

 

Aamulla oli toinen akupunktio-aika. Tällä kertaa istuimme lattialla. En pyörtynyt ja otimme muutaman kuvankin koirasta. Pissaaminen sekä kakkaaminen sujuvat. Kaulapantakin oli pakko ottaa käyttöön. Madde on päättänyt toisinaan juosta vaikka jalat eivät toimikaan. Kun auto pysähtyy talomme eteen tulee kiire ehtiä portille- Jostakin on pakko saada jarru päälle. Niin, mäyräkoira sanotaan olevan itsepäinen. Siis Madde on ainakin siinä mielessä erinomaista rotutyyppiä.             

Isännän tullessa kotiin alkoi ”kyllä pompin vaikka kahdella jalalla” harjoitus. Olimme sopineet että mieheni soittaa ennen kuin tulee sisälle sillä osasin ennustaa miten Madde reagoisi. Istuin siis aitauksessa ja estin koiraa pomppimasta. Yritystä Maddelta löytyi.

Fysioterapiaan saimme uuden ”liikkeen” minä siirrän tassuja kun koira kävelee isännän kädessä olevaa juustonpalaa kohti.

Ulkona kääntyi ensimmäisen kerran vasen tassu pariin otteeseen oikeaan asentoon. Vaikeaa uskoa että leikkauksesta on huomenna kulunut vasta viikko, se on tuntunut kuukaudelta.

 

 

 

<<<

Tassu ylös ja alas

 

 

 

 

>>>

eläinlääkäri

Rosalie Palmer tutkii Maddea

 (Ålands Smådjursklinik

 

 

 

 

 

 

<<<

Kävelyliikeitä

 

 

 

 

 

 

 

 

>>>

Juuston avulla pään taivuttelua

Eteen, ylös ja sivulle

 

 

 

 

 

 

<<<

Hej, minne se juusto hävis?

 

 

 Viikko leikkauksesta

 

Tein uuden havainnoin. Kivetyksellä ja asfaltilla kääntyvät tassut helpommin oikeaan asentoon kuin nurmikolla kävellessä. Joka kerta ei tassut vielä käänny mutta useammin kuin eilen. Siispä pissillä käydään nurmikolla ja asfaltilla kävelyharjoituksia. Madde jaksaa jo seistä hetken omin avuin mutta kävely ei ilman vatsan alta kannattamista vielä onnistu.

Meillä on uusi iltarutiini. Muut koirat saavat olla aidan toiselle puolella ja Madde pääsee sohvalle fysioterapiaan. Sohvasta otan selkätyynyt pois jotta olisi leveämpi tila koiralle. En tietenkään jätä koira hetkeksikään yksin että ei vaan edes pääse yrittämään liikkumista. Sohvalla venytellään, hierotaan ja rapsutetaan.

Madde sai jäädä muutamaksi tunniksi yksin kotiin muiden koirien lähtiessä jahtiin. Onneksi oli aivan yksin kotona sillä se mitä luulin tapahtuvan vasta viikon kulut-tua tapahtuikin tänään. Kotiin tullessani istui eteisessä iloisesti häntäänsä heiluttava mäyräkoira.

Madde oli murtautunut ulos aitauksestaan. Madden aitaus ei ole matala (katso maanantai 10.10. kuvaa). En tiedä oliko tullut sieltä pois ali vai yli, mutta eteisessä oli vastassa. Pelästyin valtavasti ja moitin itseäni. Madde halutessaan on kiivennyt yli yhdestä ja toisesta aitauk-sesta. Onneksi todellakin oli yksin kotona. Madde ei tässä kunnossa pystyisi puolustamaan laumassa olevaa asemaansa ja siitä olisi aivan varmasti kiistelty.

Onneksi ei suurimpia vahinkoja ollut sattunut. Aitausta suurennettiin ja nyt siinä on verkkolattia sekö poissa ollessani myös katto.

<<<Linda rapsuttelee Madde uudessa "häkissä". Kuvassa on sähkojohdot vielä "hengissä"

Sunnuntaina oli hengenlähtö jälleen lähellä. Madde joka ei ole edes pentuna koskenut sähköjohtoihin, jyrsi lampun johdon palasiksi. Onneksi oli irrottanut ensin johdon seinästä ennen kuin paloitteli sen. Koiralla on liian vähän tekemistä.

Madde muutti eteiseen jossa on enemmän tilaa ja helpompi liikkua, mutta koira oli kokoajan vain boxissa pää ovensuussa. Luultavasti näin olisi helpompi puolustautua mahdollisista toisien koirien "hyökkäyksiltä". Madde sai siis muuttaa takaisin olohuoneeseen.

Akupunktio käynnit ja kotona tehtävä fysioterapia toistuvat.

 

2 viikkoa leikkauksesta

 

Koira seisoo  ilman tukea. Kävely on selvästi parantunut, vaikka ei ilman tukea vielä suju. Käymme neljästi päivässä kävelemässä noin viiden minuutin "lenkin".

Muutin Madden uudestaan eteiseen ja nyt näyttää viihtyvän. Ilmeisesti tuntee puolustuskykynsä  parantuneen.

Mieleltään koira on vireä, ehkä liiankin energinen. Vaikeaa keksiä mielekästä tekemistä koiralle joka on tottunut joka päivä pihalla olemisen lisäksi käymään vähintään tunnin lenkillä.

Säälittää ulina joka raastaa kun lähden muiden koirien kanssa lenkille. Vaikka Madde olisi juuri ollut "lenkillä" ei vähennä halukkuutta uuteen lenkkiin. Koirathan eivät ajattele mitä tapahtui 5 minuuttia sitten vaan elävät nykyisyydessä.

 

 3 viikkoa leikkauksesta

 

Madde kävelee ilman tukea. toki vain tasasaisella pinnalla. Ei nosta takajalkojaan normaalisti joten nyt ilmeni uusi ongelma. Kynnet kuluvat enemmän ylä kuin alapuolelta. Koira hioo kynsiään asfaltiin. Mieli-ala on vireä. lenkit ovat pidentyneet. Eteisestä piti kenkäteline siirtää pois ikkunan alta. Madde kiipesi sille että edes jotakin näkisi.

Kokeilimme uintia kylpy-ammeessa. No ei se oikein onnistunut. Etujalat sousivat lujaa mutta amme on liian lyhyt jotta koira käyttäisi myös takajalkojaan. Madden, joka inhoaa vettä, mielestä touhu oli kerta kaikkiaan kamalaa!!!

 

4 viikkoa leikkauksesta

 

Lenkit ovat pidentyneet. Kävelemme muutaman kerran päivässä reilut 600 metrin pituisia lenkkejä.

Madde kävi Lindan luona "kahvilla". Tämä piristi mieltä sekä liikkumista. Saimme lainaksi "äly-lelun". Siihen laitetaan makupaloja siirtyvien levyjen alle. Eipä kauaa kestänyt kunnes Madde keksi miten namit saa suuhunsa. Toki piti koittaa jos levyt irtoaisivat puremalla joten yksinään ei sen kanssa saa leikkiä.

5 viikkoa leikkauksesta

Madde liikkuu enstistä paremmin. Menee jo muutama rappunenkin loikkimalla. Koiralla on vaan kiire eikä aina muista ettei takapää ole samassa "trimmissä" kuin aikaisemmin.  Liikkeisiin tulee varmuutta ajan kanssa. Haluaa leikkiä muiden koirien kanssa. Tällä viikolla on ollut potilas seuraa. Linnea vahingoitti itsensä jahdissa ja on levossa Madden seurana. Eli kaksi päästään aktiivista "rampaa" samassa tilassa peuhaamassa.

Kohta on aika hakea Maddelle uutta aktiivista seurakoirakotia. En halua että Maddea viedään metsälle mutta palloleikit varmasti onnistuvat tulevaisuudessa. Eli te jotka voisitte tarjota Maddelle kodin ottakaapa yhteyttä.

 

Kohta kulunut kaksi kuukautta leikkauksesta

Madde on palannut laumaan joten sohvalla on taas iltaisin vähintään neljä pötkylää. Pitkille lenkeille ei pääse vieläkään mukaan mutta kilometrin pituiset lenkit jo sujuvat. Tennispallo on takaisin kuvioissa. Madde rakastaa noutaa palloa ja on aika harmissaan kun pallo laitetaan kaappiin.

Lopetan päiväkirjan tähän. Nyt vaan annetaan ajan kulua ja lihasten vahvistua.

Kaksi kuukautta leikkauksesta

Madde on muuttanut  Taalintehtaalle saaristomaisemiin. Madden uusi perheenjäsen Anci, joutui vähän aikaa sitten luopumaan 13 vuotiaasta mäyräkoirakaveristaan.

 

Päivitetty 24.02.2015

www.playadelbergs.fi.
phone: +358 405 294 391    e-mail: info(at)playadelbergs.fi
Bergövägen 968, AX-22220 Emkarby, Åland / Långholmen, KIMITO FINLAND

       Copyright © All Rights Reserved. - KENNEL PLAYADEL BERGS