Näyttää pahasti siltä että jahti on ahvenann osalta
ohi tänä kautena. Kauris jahti loppuu 31.12 Lunta on tullut, ja
tulee lisää, viimeisen kuukauden aikana niin paljon ettei mäykyn kanssa
ole ollut asiaa metsään. Koirat saavat tyytyä lenkeillyyn remmissä ja
vain tiellä. Ainut huvi on keskustella skypessä kavereiden kanssa.
26.11.2010
Talvi tuli yhtäkkiä ja mielestäni liian
aikaisin. Jo marraskuussa yli 20 cm lunta + pakkasia
kylmimmillään yli - 20 astetta.
Saatiin vielä kuitenkin kaato Nooralle. Se
oli ensimmäinen kauris joka on tänä vuonna Nooran ajosta ammuttu.
Kyllä tekikin töitä sen eteen. Ajeli 45 min syvässä lumessa läpi
suon pukin isännän eteen. Sääli vain että sarvet irtosivat.
olisi ollut kiva säästää kun oli kuusitappinen kaurispukki.
Toivottavasti tänä vuonna vielä pääsisimme
jahtiin. Se edellyttää yli -10 lämpötilaa ja lunta alle 20 cm.
24.11.2010
Magnifika Miika (2v) on monipuolinen metsästyskoira
kuten mäyräkoiran kuuluukin olla.
Toisena päivänä ajosta kauriita seuraavana luolasta
supeja
Harmi vain etei ehtinyt tänä vuonna ajokokeisiin (meillä
kokeet loppu), luolastahan jo tuloksia on.
Miika on jo jälkivalio ja saanut näyttelystä sertin.
20.11.2010
Antoisa jahtipäivä Eckerössä. Ajossa ensin Sally (9 kk)
sen jälkeen Mia (2v). Päivän tulos kuvassa.
S-pennut ovat alkaneet ajella kivasti. Kuulumisia on
tullut Sussilta, Sisulta, Sven-Erikiltä (Veksu) ja Sulolta.
Sussi on ajellut 40 peuraa ja käynyt jäissä omistajansa
kanssa.
R-pennuista metsässä ovat olleet ainakin Rickard (Riku),
Ronja ja Riitta (Martta)
P-pentujen omistajien kanssa ei ole kovin paljon oltu
yhteydessä..
Sen kuulin että Peter Pan (Keke) käväisi
poliisiputkassa. Keke oli ottanut ensimmäisen rusakko-ajonsa ja poliisi
kytkenyt koiran tieltä.
Kuvassa Folke, Johnny, Andreas, Simon
sekä koirat Mia ja Sally.
15.11.2010
Teemme kyllä muutakin kuin juoksemme metsissä
Sohvalla löhöilee iltalenkin jälkeen Rut, Noora & Linnea
ja päivähoitolapset Ronja, Tom Tom ja Miika.
On muuten ihan kiinnostavaa käydä tämän lauman kanssa
kerralla lenkillä.
Ronjalla oli vaikeuksia uskoa ettei Tom Tomin lelua saa
ryöstää. Tomppa on kiltti poika ja murisee syvältä mutta ei sitten tee
enempää.
11.-12.11.2010
Metsässä harjoittelemassa Noora sekä Mia (kuvassa)
Filmailin ajon pätkät
Ekana....Näsvisa Noora
...sitten Mamma Mia Maria
5.11.-08.11.2010 Kolme uutta valiota!!!!
Listiga Linnea valioitui Suomen ajovalioksi, FI KVA-A.
Suurkiitos Tobiakselle joka toimi koiran-ohjaajana metsässä kun
en itse päässsyt. Ahvenmaalla ei ole aikaisemmin ollut koiraa
jolta löytyy tuloksia ajosta, jäljeltä ja luolilta.
Ruotsissa jälkivalioksi tulivat Ronja Ryövärintytär ja Snåla
Saliga Sally. Molemmat ovat vasta 9 kuukautta ja saavuttivat
valionarvon minimi koemäärällä.
02.11.2010
Nooran ja Linnean kanssa jahdissa.
Noora on nyt reilut puolitoista vuotias ja voidaan pikkuhiljaa
alkaa ajattaa tosissaan. Mielestäni moni on aivan liian
kiireinen ja ajattavat liikaa keskenkasvuista koiraa.
Tänään ajeli ihan kivasti. Ensin pukkia lyhen n 20 minuutin ajon
ja senjälkeen toisen ajon joka kesti reilun tunnin.
Linnea on loppu viikolla menossa ajokokeisiin ja tarvitsee
kuntoharjoittelua. Yhden ajoerän maksimi
pituus on 80 min ajoa.
Tänään koiran ja isännän suoritus oli kuin oppikirjasta. Linnea
ajeli 80 min ajon päättyessä Jonnyn kaato laukaukseen. Linnea
pysyi kuin liimattuna kiinni saaliissaan.
Päivän päätteeksi sohvalla lepotilassa kaikki "metsästäjät"
31.10.2010
Rut kävi taas "pimeissä töissä". Tienaa kohta
enemmän viikossa kuin minä.
Espanjalaisten jousiampujien kaurisnaaras
joka oli katkaissut jalkansa joskus aikaisemmin viikolla.
30.10.2010 taas jahdissa
Syksy ollaan jahdissa aina kun vain päästään.
Klo 9-17 ajossa olivat yksi kerrallaan: Linnea, Mia ja Noora.
Saaliiksi ei saatu kuin kaksi vasaa vaikka
koirat ajoivat muitakin kauriita. Viimetalven jälkeen vähemmän
kauriita joten emät ja viimevuotiset saavat tänä vuonna jatkaa
matkaansa.
Myöhään illalla kun olimme jo menossa saunaan
soi puhelin. Espanjalaiset jousiampujat, jotka ovat täällä
jahdissa, olivat ampuneet haavikon.
Nyt pääsi mamma-Rut töihin. Ensin meni kokemuksella ja hyvällä
nenällä varustettu Rut perässä minä ja viisi jousiampujaa,
osalla otsalamput osalla ei.
Kaurispukki löytyi tiheästä kuusikosta. Miehet pyysivät
jos voisin mennä uudestaan viimeiset 30 m jotta saisivat
jäljestyksen myös filmille. Toki mentiin onhan se mukavaa päästä
Espanjalaisille metsästyssivuille.
24.10.2010
Snåla Saliga Sallyn aloittelee ajavan koiran uraa.
Sallyn nuorempi isäntä ampui 10.10.2010 ajosta kuvassa olevan kauriin.
Se oli molempien ensimmäinen. Tänään tuloksena kaksi
kaurista. Sally asuu sijoituskoirana Hammarlandissa
23.10.2010
Listiga Linnean ajosta saatiin tällä viikolla kaksi
kaurista.
Keskiviikkona Linnea oli Tobiaksen kanssa metsällä ja
tänään Håkanin kanssa. Hyvä tyttö
Raskaat huvit rasittaa....
16.10.2010
Mian kanssa metsässä. Valitettavasti ei näy kunnolla
koira eikä kauris mutta ajo kuuluu kyllä.
Jälkiharjoittelua. Jos katsoisi kilpailumielessä
olisi vanha konkari Rut selvästi voittanut, kakkosena Noora,
kolmantena Ronja , jaetulla neljännellä sijalla Sally ja Madde. Linnea
ei sijoittunut lainkaan. Neitiä ei kiinnosta pakkasessa olleet kauriin
jalat jos eläviäkin on metsässä liikkeellä.
Sally
Ronja
"Rut"
Noora
Madde
09.10.2010
Linnea starttasi ajokokeessa saaden kolmosen. Tein
ehkä typerästi, ehkä en, kun pistin ekan erän poikki 40 kuluttua.
Koira ajeli niin lähellä tietä että pelotti. No
seuraava erä jatkui samaan rataa ja jollei Tobias olisi pysäyttänyt
autoa,
olisi Linnea nyt koirien taivaassa. Koe
pöytäkirjassakin on maininta hermostuneesta koiranohjaajasta ;-)
01.10.-03.10.2010
Leena ja Harri kutsuivat meidät peurajahtiin
Artjärvelle, Villikalan metsästysseuran vieraiksi.
Ihana viikonloppu. Kolme päivää metsässä, majoitus
täyshoidolla, savusaunalla sekä kylpytynnirillä.
Voiko sitä enenpää toivoakkaan.
Peuroja emme saaneeet mutta todella hienon
kaurispukin kylläkin. Saaliiksi saatiin myös yksi supi
ja saimme myös kuunnella ketun sekä rusakon ajoa.
Saimme maistaa punaviinissä marinoitua peuraa. Paula,
Leena ja minä kaadoimme myös yhden karhun,
toki vain puusta veistetyn mutta kuitenkin. (alla
kuvat)
Minä, Mia, Rut, Madde, Miika, Linnea ja takana myös
Noora.
5.09.-25.09.2010
Ei ole ehtinyt pahemmin päivitellä sivuja. Kuukausi
on pääasiallisesti kulunut metsätreeneissä.
Lyhyesti päätapahtumia.
Lotta (Lindas Lyxlott) ja Sussi (Söta Sexiga Sussi)
perheineen kävivät kyläilemässä.
Veneiltiin ja Sussi sai kokeilla kaurisajoa.
Lotta ja Sussi, alakuvassa myös Leena
Metsässä ovat käyneet Linnea, Noora ja Ronja. Ronja
on aikas äitinsä näköinen.
<Madde ja
Ronja
Olen ehtinyt siinä välissä käymään kylässä tapaamassa
Marttaa (Riski Riitta). Kiitos yösijasta
<Ronja ja Martta
Luolakokeissa Miikan ja Mian kanssa (molemmille C)
ja näytelmissä ilman merkittäviä tuloksia.
Mia oli karvan päässä viimeisetä sertistään.
Sisu (Som Saaren SisuSeppo ja Veksu (Svindyra
Sven-Erik) ovat käyneet penukka näyttelyissä, lisää kasvatien kuulumisia
sivuilla.
02.09.2010
Metsätreeneillä Olgan ja Nooran kanssa. Tulokset ei ollut kovin ihmeelliset mutta ei
menetyksetkään kalliita.
(Menetin kahdet pikkarit ja kolme sukkaa. Pyykkiä
lattialla ja ovi auki. Linnean mielestä oli ilmeisesti epäreilua kun ei
päässyt mukaan.)
Olga ja Noora ajelivat molemmat, mutta vain lyhyet
pätkät. No kausihan on vasta alussa.
Jonny teki pari jahti varoitus taulua autoilijoille,
jospa osaisivat paremmin varoa koiraa.
28.08.2010
Kävimme viikonloppuna moikkaamassa tytärtäni
Karlstadissa. Hyvin mahtui 28 neliön yksiöön kuusi koiraa.
Samana viikonloppuna Ludvig
Lurifax"Rontti" ja
Nyfikna Nils"Masi
" osallistuivat Suomen "metsästyskoirien jälkikokeisiin", MEJÄän.
Molemmille tulokseksi nolla. Masi alkoi ajella ja Rontin jäljen lopussa
olevaa "kaato työskentelyä" ei voitu arvostella koska sorkka oli
varastettu. Koiranko vika jos kaatoa ei olekkaan? Ihan järkevät
koesäännöt vai mitä?
Noora, Olga, Lnnea ja Rut
24.08.2010
Odotellaan jahtikauden alkamista
Olga & Lnnea
21.8.
Rontti (Ludvig Lurifax) on nyt myös Viron
muotovalio (EE MVA)
La: Paras Uros, Serti, CACIB, ROtunsa Paras, sijoittuen
ryhmä 4:ssä toiseksi, tuomari Agneta Pamp, Ruotsi
Su: Paras Uros, Serti, CACIB, Vastakkaisen
Sukupuolen Paras, tuomari Anne Sume, Eesti.
Paula & minä koirineen käväisimme Ruotsissa parissa
näyttelyssä ja miikan kanssa jälkikokeissa.
Miika, Linnea ja Madde
ihmettelevät puhvelilaumaa
Jycken Jonny " Onni"
Näyttelyssä ei tullut serttejä vaikka koirat
saivat muuten ihan hyvät arvostelut.
Kotiin tultiin yhden valion kanssa, Miikasta
tuli Ruotsin jälkivalio.
Alla: Miika ja jälkituomari
Ristiina
31.07.2010
Uudet Suomen muotovaliot:
Rontti (Ludvig Lurifax) SERT, PU 1,
ROP ja RYHMÄ 2 ja Junglande Julia SERT, PU 1, VSP
Playadel Bergs
Kasvatti ryhmä, KP: Junglande Julia, Jålande Johanna, Ludvig Lurifax &
Nyfiken Nils
Muut tulokset: Maura (Jålande Johanna)
ERI, PN 3, Madde ERI, PN 4, Masi (Nyfiken Nils) ERI, PU 3 ja
Onni (Jycken Jonny) EH. Kasvattiryhmäkin
saatiin aikaan.
Kiitos aktiivisille koiruuksien
omistajille ja Karoliinalle ihanasta lounaasta!!
25.-26.07.2010
Oolannin Oj Oj
Olga ja Näsvisa Noora ovat nyt Ruotsin verijälkivalioita.
Kuvassa
viimeisen kokeen tuomari Maria.
23.07.2010
Talossa oli
vipinää. Kasvatteja kävi päivähoidossa. Kotona oli parhaillaan 8 mäykkyä
ja yks villis.
Oli vaikeaa
saada kaikki samaan kuvaan kerralla. Tässä odotellaan iltaruokaa
16.-19.07.2010
Junamatkalla Piteå-Alfta-Bollnäs
Leena ja minä
koirinemme ajelimme junalla Ruotsia ristiin rastiin. tottakai kuului
ohjelmaan pari näyttelyä ja jälkikokeet.
Mukanani olivat
mäykyt Miika ja Olga (sijoitusnarttu joka asuu Lappeenrannassa)
Leenalla on
mäykky Lindas Lyxlott mutta tällä kertaa mukaan lähti heidän oma
kasvatti Gordon-setteri Terrismäen Capri. La ja Su oli näyttelypäiviä.
Mäykyt
saivat ykkösiä mutta ei enempää kuin sitten taas Capri keräili
sertit molempina päivinä sekä sijoittui myös tyhmässä
kolmanneksi!
Ei
hassumpaa setteriltä joka on ns. käyttölinjainen koira.
Kun kerran
matkustimme ilman autoa kävimme myös kesäterassilla oluilla.
Capri ja Olga ottivat
levon kannalta kun taas Miikalla oli tylsää. Kun ei kerran
voinut kaivaa niin maisteli terassin penkkiä. Miikalta ei
varmaan koskaan lopu energia.
Olga käväisi vielä
maanantaina verijäljellä. Sai AVO ykkösen
pitkästä matkustuksesta huolimatta.
15.07.2010
Olga on ollut
opettelemassa saaristolaiskoiran elämää.
Olga on
sijoitusnarttu joka asuu Lappeenrannassa "Onni" mäykyn kanssa.
Saatiin myös
kesäkuva Olgan siskosta Oilista
01.07.2010
Julian
pikku-emäntä Aino kävi kylässä. Koirapusuja tuli runsaasti, kuvassa
Ronja.
25-27.06.2010
Päivällisellä Tom, Ronja, Rut, Sally & Linnea (Noora oli
myyrän kaivuussa)
Vietimme Juhannuksen pienessä saaressa, onneksi on
vene mihin mahtui kätevästi kuusi koiraa.
Lepotuolissa Ronja & Rut
Nenän käyttöä Ronja & Sally
Tuomari Rauno Raitanen ja mäykyt
20.06.2010
Miika
teki sen uusiksi. Oli jälleen tuomarin mielestä luolakoirien
taipumuskokeen paras koira. Tuomari sanoi todella pitävänsä
Miikan työskentelystä.
Miika
sai siis toisen B tuloksensa ja tarvitsee nyt yhden A tuloksen
valioituakseen Suomen luolavalioksi.
Mia sai
myös ensimmäisen B tuloksensa ja Linnea E:n jota oltiin
hakemassakin.
Kokeen
jälkeen kävin koirien kanssa suorittamassa tyhjän luonnonluolan
tarkistuksen. Kaikki saivat hyväksytyn tuloksen. Miika taas
tapansa mukaan ei halunnut heti tulla pois "kolosta" kun
sinne kerrankin pääsi. Koiralle ei luulisi A kokeen
kaivuu-osuuden tuottavan vaikeuksia. Sen verran kaivuuhullu on
luonteeltaan.
Ludvig Lurifax
"Rontti" (kuvassa) ja Mamma Mia Maria olivat luolakokeissa
Nummisissa. Rontista tuli nyt Suomen luolavalio. Eikä millään
huonolla tuloksella A 50! Onnittelut kasvattajan puolesta koiran
omistajalle Lotalle (kennel Mouldhills).
Lisso, Mian emäntä,
oli Mian "ohjaajana" (kiitos Lisso, kun en itse päässyt)
Mia osallistui
elämänsä ensimmäisiin kokeisiin saaden C 35.
Siuntio- Kausala 27. ja 29.
5. 2010
Playadel Bergs Listiga Linnea, KÄY 1, KÄK 1, sertti, PN
1, ROP, FIN MVA
tuomari Pyyppönen ja Miika
Kuukauden viimeinen keikka suunnistui mantereelle.
Ensin
luolakokeisiin Siuntioon, sieltä luolaharjoituksiin
Ruotsinpyhtäälle ja sitten Kausalan näyttelyn kautta kotiin.
Miika
aloitti uransa luolakoirana todella komeasti.
Kokeen
paras koira ja tulos yhtä pistettä vailla maksimi eli B 43. Koe
Miikan kohdalla kesti vain kahdeksan minuuttia!
Tuomari
nimittäin keskeyttää kokeen kun koira on riittävästi ilmaissut
taipumuksensa luolailijaksi. Jos koira ei "toimi" voi koe kestää
korkeintaan 20 minuuttia.
Miika
olisi kyllä mielellään vielä jatkanut taikka mennyt uudestaan
mutta täytyy odotella seuraavaa koetta.
Seuraavan päivän harjoituksissa olivat Mia sekä Linnea myös samaa
mieltä. Luolassa haisee
kiinnostavalta ja sieltä löytyy Kettu! Kokeisiin pääsevät kohta tytötkin
eikä pelkästään vain Miika.
Kausalan näyttely oli
mukavalla paikalla metsän reunassa. Laitoimme koirille tarhan
kompostihäkeistä jotta saisivat temmeltää.
Madde ja Miika
kaivoivat itsensä syvälle maahan. Toisinaan vain häntä enää oli
näkyvillä.
Putsasin pahimmat
sannat pois ennen kehään menoa. Taas oli ensimmäiseksi Miikan
vuoro.
Tämä tuomari
arvosteli koiria eniten juuri liikkeessä niin kuin kuuluisikin.
Miika sai
käyttöluokasta arvosanan Erinomainen ja oli karvan päässä Suomen
sertistä. No ensi kerralla sitten. Eihän se ole hassumpaa tulla
kolmanneksi parhaimmaksi urokseksikaan.
Tytöistä tällä kertaa
kilpaili vain Madde sekä Linnea. Madde ei oikein ole vielä
kauneinmillaan äitiyslomansa jälkeen ja sai tyytyä punaiseen
nauhaan eli erittäin hyvä.
Linnealla taas pyyhki
loistavasti!
Voitti käyttöluokan
ja ollen paras narttu sekä rotunsa paras. Linneasta tuli siis
Suomenkin valio.
Aika likka, kaksi
valion arvoa viikon välein.
Miikalla hinku luolaan
Töissä
Gräsö-Sundsvall-Borlänge 20.05.-23.05.2010
SKK:n näyttely Sundvall, Playadel
Bergs Listiga Linnea, KÄY 1, KÄK 1, sertti, SE MVA, PN 1, ROP, BIG 1 &
BIS 5.
Torstai:
Lähdimme
yhdistetylle koe-loma-näyttelymatkalle mieheni koirien kera. ("Rut",
Linnea, Miika, Mia ja Noora)
Ensimmäisenä
torstai-aamun ohjelmassa oli Nooran ja Miikan jälkikokeet Gräsön
saarella, lähellä Öregrundia. Sinne on vain tunnin ajomatka
Grisslehamista, jonne Eckerö Linjen laiva saapuu. Molemmat koirat saivat
jälkokeista Avoimen luokan ykköstuloksen. Tällä kertaa emme viipyneet
saarella kauankaan vaan teimme koirien kanssa turisti kävelyretken
Öregrundissa, jonka jälkeen suunnistimme kohti Sundsvallia ja
Härnösandia.
Olin viime
vuonna tavannut Älandsbron näyttelyssä mukavan perheen. (päiväkirja
2009).
Ilmoitettuani
koirat näyttelyihin olin yhteydessä perheen tyttäreen, Mariaan.
Hekin olivat menossa samoihin näyttelyihin ja Maria toivotti meidät
tervetulleeksi yöpymään luonaan. (Eteenpäin luettuanne huomaatte ,että
emme saaneet ainoastaan yöpaikkaa vaan kyseessä oli hotelli täyshoidolla
parturipalveluineen. Ilta "teenä" Shampanjaa;-)
Saavuimme
illansuussa perille Härnösandiin jossa meitä odotti illallinen monin
herkuin. Jonny (mieheni) tapasi ensi kerran Almin perheen, Bossen,
Ingridin ja Marian. Sovimme ennen nukkumaan menoa että Bosse lähtisi
mukaan seuraavan päivän jälkikokeisiin.
Perjantai
Aamu koitti
aurinkoisena ja minua hieman jännitti jälkikokeet.
Bosse teki
kiusaa alueella olevasta karhusta. Ei minua karhu pelottanut vaan
mietiskelin kuinka paljon ajettavaa riistaa olisi koepaikalla.
Miika & tuomari
Noora ja Bosse
Miika
sai aloittaa ja Jonny jäi mäykkyjen; Rutin, Linnean sekä Nooran
kanssa autolle.
Miika
meni kuin höyryjuna jälkeä pitkin siihen malliin että sai
kokeesta korkeimmat mahdolliset pisteet!! AVO 1. 42 p ja KP
(kunniapalkinto). Noora oli vuorossa heti perään ja sai melkein
yhtä hyvän tuloksen, AVO 1. 42 p mutta ei KPtä.
Nyt
molemmilta puuttuu enää yksi ykköstulos jälkivalion arvosta.
Illalla
juhlistimme hyviä tuloksia shamppakaljan kera. (Jonka Bosse oli
hankkinut vaikka minun se olisi kuulunut tarjota).
Ilta
jatkui mukavasti merkeissä grillauksen merkeissä. Stefankin,
Marian veli, oli saapunut paikalle. Oli mukavaa tavata myös
Stefan. Almin perhe tarjosi loisto-aterian juomineen ja lisäksi
Maria parturoi minun "karvani". Siis lyhensi tukkani juuri
sellaiseksi jonka halusin. Voi suihkun jälkeen ravistaa ja
sitten menoksi. Miehet paransivat sillä välin maailmaa
calvadossin kera.
Aika
kuluu hyvässä seurassa aina liian nopeasti, oli aika mennä
sänkyyn ja valmistautua seuraavan päivän näyttelyyn.
Lauantai:
Sundsvallin SKK:n näyttelyyn oli ilmoittautunut reilut 1800 koiraa.
Kaikki mäyräkoirat (eri koot ja karvanlaadut) arvosteltiin samassa
kehässä
Stefanin lyhytkarvainen uros, Alex, ei voinutkaan osallistu
sairastuttuaan. Alexilla oli jonkunlainen tulehdus takajalassa ja oli
lääkekuurilla
Mamma "Rut" kilpaili
veteraaniluokassa ja oli paras veteraani.
Loppukilpailussa oli
ensin vuorossa veteraanin valinta. "Rut" ei tällä kertaa
sijoittunut. Lihapullia sai tietenkin niin kuin asiaan kuuluu.
Mäykkyryhmä oli
vuorossa ja Maria mietti mitä tekee jos koira voittaa ryhmän ja
saisi osallistua seuraavan päivän BIS (Best In Show = näyttelyn
paras) kisaan. Olimme nimittäin kaikki menossa seuraavana
päivänä Borlängen näyttelyyn
"Asti", Marian
pitkäkarvainen mäykkyneito, oli hyvässä vedossa. Koirasta tuli
ROP, eli rotunsa paras ja sai ensimmäisen serttinsä.
Tällä kertaa kaikki
karkeakarvaiset urokset kilpailivat käyttöluokassa. Miika sai
ykkösen sekä sijoittuu luokassaan neljänneksi. oli siis
uroksista neljänneksi "kaunein".
Nartuista ensin
kehässä kävi Mia jonka Maria esitti. Mia sai tällä kertaa tyytyä
käyttöluokan kakkoseen. Ei ole aina helppoa esittää toisen
koiraa mahdollisimman edukseen. Linnea keräsi Jackpotin. Ensin
käyttöluokan paras saaden sertin, sitten paras narttu ja myös
ROP, eli rotunsa paras. Linneasta tuli nyt Ruotsin muotovalio.
Tämä tarkoitti siis sitä että emme "voineetkaan" lähteä shoppailemaan
vaan odottelimme ryhmäkehiä jotka ovat aina näyttelypäivän viimeiset
loppukilpailut. Marian Asti ja minun Linnea kilpailisivat toisiaan +
muita mäyräkoiria vastaan Ryhmä 4:n loppu sijoituksista. "Rut"
osallistuisi paras veteraani kisaan. (Kaikkien rotujen kaunein
veteraani).
Kilpailu alkoi. Mäykyt kuulutettiin yksi kerrallaan kehään ja tuomari
katseli koiria liikkeessä sekä seisomassa. Maria ja minä olimme
vierekkäin. Katselimme jännittyneenä toisiamme joka kerta kun
kuulutettiin koiria. Palkintosijat ilmoitetaan huonoimmasta parhaimpaan.
Lopuksi vain me koiriemme kanssa olimme jäljellä. Jännitti molempia ja
samalla oli kivaa kun tiesimme jo siinä vaiheessa toisen olevan kakkonen
ja toisen ryhmän voittaja. eli paremmin ei voisi käydä.
Kuuluttaja ilmoitti: "ryhmän voittaa Playadel Bergs Listiga Linnea" Olin
aivan äimänä. Nyt siis minä saisin miettiä lähtisinkö Borlängeen ja
jättäisin näyttelyn parhaan kilpailun sikseen. (10 koiraa 1800 koirasta
jäljellä) vai satsaisinko Linneaan ja unohtaisin Borlängen mihin oli
kaikki mäykkyni jo ilmoitettu.
Nyt tuli Almin perhe apuun. Marian veli Stefan esittäisi sunnuntaina
Linnean ja me muut menisimme Borlängeen. Ihania ihmisiä. He ovat
ennenkin osallistuneet näyttelyihin ja tiesivät ettei BIS kehään päästä
joka päivä. Linnea jäi Stefanin hoiviin ja muut suunnistimme etelään
päin.
Taas illalla juotiin samppanjaa jonka taas tarjosi Bosse. Systembolaget
oli jo suljettu enkä ollut uskaltanut ostaa juhlajuomaa etukäteen. Siis
en uskaltanut nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Sunnuntai:
Aamu ei vesisateineen näyttänyt lupaavalta eikä ilma parantunut lainkaan
kehien alettua. Marialla oli teltta mukana. Sateen suoja ei ollut
pahaksi. Sen huomasivat muutkin ja ylimääräisiä hiipi telttaan tuon
tuosta. Kehät olivat kamalia! Leikkaamaton ruoho, savimaa ja sen päällä
lilluva vesi.
Miika
aloitti. Miika liikkui kummissaan eteenpäin koska saappaistani
roiskui joka askeleella vettä Miikan naamaan. No Miika sai
käyttöluokan ykkösen ja oli myös luokkansa toinen. (luokassa
kilpaili n. 8 koiraa).
Noora
sai vielä enemmän roiskeita silla sade vain yltyi. Noora
kilpaili juniorina sijoittuen luokassaan kolmanneksi.
Mian
vuoron tullessa oli tuomarin pöydän edessä oleva maa yhtä
kuravelliä. Mia tepsutteli sateesta huolimatta niin reippaasti
kuin siellä vain voi. Eikä huonosti tepsutellutkaan.
Voitti ensin käyttöluokan saaden toisen serttinsä, oli paras narttu sekä
VSP (vastakkaisen sukupuolen paras.) Tällä kertaa uros oli kauniimpi.
Stefanilta ei vielä kuulunut uutisia. Tiesin vain sen että hänellä oli
monta avustaa siis omat tukijoukot paikalla. Stefan ei ollut ennen
esittänyt koiraa, mutta halusin että hän tekee sen koska tiedän hänen
kohtelevan koiria ystävällisesti ja hyvin. (Linnea oli nukkunut yönsäkin
Stefanin peiton alla).
Vihdoin kuulimme tulokset. Linnea oli sijoittunut viidenneksi!!! Aivan
uskomatonta reilusta 1800sta koirasta BIS viides. Linnea oli saanut niin
ison rusetin että jos sen päällä istuisi näkyisi reunat kuitenkin.
Kyllä kannatti mennä Almien mukana Sundvallin kautta kotiin junalla. (Jonny
ja muut koirat menivät autolla suoraan Borlängestä).
Matkalla kuulin myös toisen mukavan uutisen. "Maura" Playdel Bergs
Jålande Johanna oli saavuttanut Suomen jälkivalion arvon. Onnea
Karoliinalle ja Mauralle. (storyn kuvineen voi lukea
Kasvatien kuulumisia 2010 sivulta)
Tuhannesti
kiitoksia Almin perheelle ja erityisesti Marialle sekä "ammatti-handerille"
Stefanille.
Tulokset:
Gräsö jälkikokeet:
Playadel Bergs Magnifika Miika
AVO
1.
Playadel Bergs Näsvisa Noora
AVO
1.
Sundsval jälkikokeet:
Playadel Bergs Magnifika Miika
AVO
1. KP
Playadel Bergs Näsvisa Noora
AVO
1.
Sundsvall SKK näyttely
Playadel
Bergs Magnifika Miika
KÄY
1,KÄK 4
Playadel Bergs Listiga Linnea
KÄY
1,KÄK 1, sertti, PN 1, ROP,SE MVA, Ryhmän paras & BIS 5.
Playadel Bergs Mamma Mia Maria
KÄY 2
Freckle-Face Calibra
VET 1
VEK 1
Borlänge näyttely:
Playadel Bergs Magnifika Miika
KÄY
1,KÄK 2
Playadel Bergs Näsvisa Noora
JUNKL
1 JUNKKL 3
Playadel Bergs Mamma Mia Maria
KÄY
1,KÄK 1, sertti, PN 1, VSP
Freckle-Face Calibra
VET 1
VEK 2
12.05.-16.05.2010 Mantereen turné
Ruotsinpyhtää-Kangasniemi-Turenki
Noora
teki san taas.
Molempina päivinä parasnarttu.
Noora
on osallistunut neljään näyttelyyn ollen kolmesti paras narttu, kahdesti rotunsa paras ja kerran vastakkaisen sukupuolen paras!
Mukana olivat Linnea, Madde, Miika, Mia ja juniorit Noora sekä
Olga.
Reissu alkoi luolaharjoituksilla Miikan, Mian sekä Linnean
kanssa. Kaikki menivät luolaan ja haukkuivat kettua.
Miika
oli aivan hurjana, samoin autossa Madde. Madde ei saa enää
osallistua koska on jo valio luolilta.
Tällä
reissulla paistoi aurinko ja minä olin varautunut sade-talvi
vaattein. No onneksi kaupasta löytyi kesävaatteita ja autossa on
ilmastointi.
Harjoitusten jälkeen suunnistin Kouvolaan josta poimin Olgan
emännän Paulan mukaan reissuun.
Ajelimme Kangasniemen näyttelypaikan kautta
majapaikkaamme.
Yövyimme järven rannassa vieraanvaraisten torppalaisten saunamökissä.
Tavaroiden kuljetus saunamökille hoitui isännän traktorin
avulla.
Meille olisi tarjottu tervetuliais juomaa ja mukavaa jutustelua
mutta valitettavasti kello oli jo niin paljon että jouduimme
jättämään seurustelun väliin.
Harmi, sillä isäntäväellä olisi ollut paljon mielenkiintoisia
juttuja elämän varrelta. Sen verran kävimme sisällä että Mia sai
ripuloitua kaksi räsymattoa. Mialla oli maha löysällä.
.
Ilta oli aivan ihana ja sauna lämmin. Menin järveen
mattopyykille ja totesin taas otsalappu on usein tarpeellinen, sillä
ilman sitä olisi matot jääneet pesemättä
Näyttely- aamu oli ensin lämmin, sitten sateinen
päättyen ukkosta edeltävään kuumuuteen.
Noora oli taas paras narttu saaden sertin. Ei tällä
kertaa kuitenkaan ollut kauniimpi kuin paras uros joten saimme
lähteä ajoissa kohti Olgan kotia Lappeenrantaa. Muut koirat saivat
tyytyä EH(erittäin hyvä) tuloksiin, paitsi tällä kertaa sai Miika
tuloksen H( Hyvä)
Hikoilun jälkeen kelpasi kylpeä Saimaan rannalla Jussin
ja Paulan mökillä Lappeenrannassa.
Koirista löytyi vielä virtaa. Riemulla
peuhasivat paikallisessa koirapuistossa.
Tässä olisi muutava filmi koirapuiston
tohinoista:
Lappeenrannan jälkeen oli
vuorossa Turengin näyttely.
Apulaiseksi bongasin matkan
varrelta Linda Lyxlott:in emännän Leenan. Minä yövyin Karoliinan ja
Villen luona Lammilla (Jålande Johanna alias Maura) ja Leena tuli
suoraan näyttelyyn kotoaan Iitistä
Ville on rakentanut ison
koira-aitauksen jossa kelpasi kaivella ja leikkiä. Mäyräkoirat
syvensivät yhteistuumin Villen tekemää ojaa
Sunnuntai
aamu koitti yhtä lämpimänä kuin lauantaikin oli ollut. Onneksi
sain koirat ja auton varjoon.
Nooralle tuli taas menestystä. Noora oli
ainut karkeakarvainen mäyräkoira joka sai Erinomaisen. Noora oli
siis jälleen paras narttu sekä rotunsa paras. Ryhmässä 6 ja 4 ei
Noora enää kuitenkaan sijoittunut
Muille tuli tulokseksi EH(erittäin hyvä)
paitsi tällä kertaa sai Mia tuloksen H( Hyvä)
Paluumatkalla olimme ajoissa
Turussa joten ehdimme käväistä paikallisessa koirapuistossa ennen laivan
lähtöä.
Meinasin jäädä laivasta koska
sain pyydystellä Miikaa puunrungon sisällä olevasta "luolasta". Siellä
oli hiiri tai joku muu ja Miika jatkoi keskiviikkona aloittelemaansa
luolakoiran haukkua. Onneksi sain koiran tarpeeksi ajoissa pois ja
ehdimme kotia kohti menevään laivaan.
Gotland- Jälla 07.05.-09.2010
08.05.2010 Visby
Noora ja Miika olivat elämänsä ensimmäisessä
näyttelyssä rotunsa parhaat uros ja narttu !
Näsvisa Noora Junlk 1:1
sa, PN, ROPja BIS Junior
Mamma
Mia Maria käyttölk 1:2sertti, PN 4
Magnifika Miika käyttölk 1:1sertti,
PU 1 ja VSP
Reissu alkoi ja päättyi hyvin
sateisessa merkeissä. Mukana olivat Linnea,
Miika, Mia, juniorit Noora, Olga sekä Riitta lyhytkarvaisen mäykkyn
Niilon kanssa.
Olimme varanneet ylimääräisen
lomapäivän tutustuaksemme Gotlantiin. Ohjelma oli tiivis kuten
yleensäkin näillä Ruotsin turneilla.
Torstaina heti saavuttuamme
Gotlantiin starttasimme neljällä koiralla jälkikokeissa. Joopa joo,
olisi ehkä kannattanut miettiä riistatiheyttä ennen kuin ilmoitti koiria
kokeisiin. Neljällä koiralla oli tuloksena kolme nollaa ja yksi
kakkonen.
Jäljillä minä bongasin syödyn
linnun, kaksi kuollutta kaurista, pesiviä pikkulintuja poikasineen ja
yhden jänön. koirat kai tarkemmalla nenällänsä bongasivat vielä enemmän.
Sateisena perjantaina oli tulos melkein sama. Kaksi nollaa, yksi kakkonenja Niilolle hyväksytty
taipumusluokka.
Turisti päivästäkään ei tullut kovin iloista. Kävimme kyllä
tuulessa ja sateessa kuvaamassa Visbyä, ostamassa sadevaatteet
ja pressuja koiraboksien päälle.
Sadevaatteet olivat käytössä iltalenkillä jossa alkoi haukkuen
ajo kolmesti, mutta toki vain remmissä.
Lauantaina koitti näyttelypäivä tuulisena mutta ei onneksi
satanut. Täällä oli parempi menestys kuin jälkikokeissa.
Noora ja Miika olivat elämänsä ensimmäisessä
näyttelyssä rotunsa parhaat uros ja narttu !
Näsvisa Noora Junlk 1:1 sa, paras narttu,
rotunsa paras, Oolannin Oj Oj Olga Junlk 1:2, Mamma Mia Maria käyttölk 1:2 ja sai sertin,
ollen myös paras narttu 4, Linnea sai tyytyä käyttölk 1:3.
Magnifika Miika käyttölk 1:1 sai sertin, paras
uros sekä vastakkaisen sukupuolen paras.
Lyhytkarvainen Niilo sai kokkosen joten voi nyt
saavuttaa ajovalion arvon.
Noora voitti myös BIS Juniori kisan (ryhmä
6 ja 4 yhdistettynä) hienon posliini lampaan ja ison säkin koiran ruokaa. Laiva oli jo melkein lähdössä emmekä ehtineet osallistua
Gotlannin mäykkykerhon kieropalkintokisoihin
Ruotsin aurinko ei ilmeisesti ole Riitan paras ystävä koska aina
sataa kun Riitta on Ruotsin kamaralla.
Sade
siis jatkui saavuttuamme seuraavaan majapaikkaan. Sunnuntaina
oli Jällan näyttely.
Tulokset olivat tällä kertaa toisin päin. Miika ei saanut kuin
kakkosen. Mia, Linnea, Olga ja Noora saivat ykkösen mutta ei muuta ihmeenpää.
Näyttelyssä oli kiire ja saimme avuksi "kennel pojat" Kjellin ja
Göranin.
Ehdimme aikaisemmalla laivalla kotiin ja vihdoinkin lämpimään
saunaan.
04.05.2010 Jälkikokeet, Ruotsi
Magnifika
Miika, taipumusluokka hyväksytty 40 p
Näsvisa Noora,
taipumusluokka hyväksytty 42 p
Oolannin Oj Oj
Olga, taipumusluokka hyväksytty 42 p
Jälkituomari Sixten Jansson ja
harjoittelu arvostelu Fredrik Löwberg
PB Mäyräkoiravappu Evolla 30.4.-2.5.2010
Ajatus kevään kasvatti-/ vaellustapaamisesta alkoi
kypsyä marraskuisen jahtiviikonloppumme aikana ja kevättalven
pentutohinoiden lomassa suunnitelma muodostui. Tällä kertaa
tapahtumapaikaksi valikoitui mantereen puolelta Evon retkeilyalue ja
tapahtuma-ajaksi vappuviikonloppu
Jonny ja Karoliina
kokit:
Karoliina ja Sirke
Perjantai, vapunaatto
Porukkaa alkoi saapua alueelle klo 16 lähtien.
Mauran ( Jålande Johanna) emäntä Karoliina oli kaiken muun
valmistelutyönsä ohessa ehtinyt tehdä hienot mäyräkoiraopasteet,
joita kävimme laittamassa tienristeyksiin vinkiksi tulijoille.
Saavuttuaan perille jokainen kävi purkamassa kimpsunsa ja
kampsunsa mökkeihin ja sen jälkeen kokoonnuttiin kodalle
maistelemaan vappusimaa ja nauttimaan vappuisesta iltapalasta.
Tarjolla oli myös huumorimielessä suomalainen aikuisten
vappusima = Kossu + yksi rusina.
Tässä yhteydessä muistettiin pienimuotoisesti
Karoliinaa ja Veksun (Svindyra Sven-Erik) emäntää Sirkeä
kaikesta siitä ennakkoon tehdystä valmistelutyöstä mitä ilman
tällaisen tapahtuman järjestäminen on mahdotonta. Illan edetessä
osa porukasta vetäytyi jo yöpuulle. Saunojat jakautuivat mökkien
saunoihin nauttimaan löylyistä.
Lauantai, vapunpäivä
Koko yön ja aamun mökkien kattoja rummuttanut kaatosade
ei lupaillut hyvää ulkoilusäällemme. Onneksi ohjelmassa ei ollut jahtia,
jonne olisi pitänyt lähteä aamuvarhaisella
Kokoonnuimme kodalla klo 11 ja
sadekin lakkasi sopivasti. Lähdimme ”koiravaellukselle” Keken
(Pojken Peter Pan) isännän Juhan johdolla. Kaatosateen jäljiltä
metsä oli kovin märkä, joten päätimme pysytellä metsäautoteillä
ja jätimme ”korpivaelluksen” odottamaan sopivampia olosuhteita.
Pennutkin lähtivät matkaan. Pennuilla on kuitenkin vain pienten
koirien voimat, joten pienimmät osallistujat suunnistivat pian
takaisin mökeille lepäämään ja leikkimään.
Noin puolessavälissä matkaa reittimme kulki mökkien ohi ja osa
poppoosta jäi huilaamaan tai harjoittelemaan verijälkien
tekemistä kokeneiden jälkientekijöiden opastamina.
Harventunut kävelijöiden joukko kävi kävelemässä
vielä toisen lenkin.
Iltapäivän puolella herkullinen keittolounas
houkutteli reippaat jäljestäjät ja lenkkeilijät kodalle
aterioimaan ja pian ruoan jälkeen savusaunan löylyt odottivatkin
jo saunojia. Ensimmäinen saunavuoro annettiin tällä kertaa
miehille. Hyvin pojat saunoivat häkälöylyt pois ennen naisten
saunavuoroa ja herrasmiehinä olivat myös jättäneet lämmintä
pesuvettä naisten käyttöön.
puhtaat pojat: Juha ja Harri
Kodassa käytiin keskusteluja pienten sekä suurten kesken. Osa
porukasta oli jo hieman uuvuksissa päivän tapahtumien jälkeen.
Saunan jälkeen syötiin taas, Mauran isäntä Ville
wokkasi kodan ulkopuolella. Kun kaikki keskittyivät ruokailuun
Jannen koira Osku (Kloka Kristian) ehti käydä ottamassa
maistiaiset sekä wokkipannuun jääneistä herkuista että kodan
sisällä olleesta porkkanakakusta.
Ruokailun jälkeen istuimme iltaa kodassa. Rontin
(Ludvig Lurifax) emäntä Lotta lupautui letun paistajaksi
avotulen ääreen ja saimme vielä nauttia maukkaista letuista.
Sunnuntai
Sunnuntaiksi sovimme näyttelyharjoitukset kodalle puoli
yhdeksitoista. Harjoituksen vetäjäksi ja ”tuomariksi” lupautunut Lotta
alusti ensikertalaisille hieman näyttelyistä yleensä ja sitten
harjoittelimme koirien kanssa kehässä toimimista ja näyttelypöydällä
oloa. Aamupäivän hurmaavimmat kehäsuoritukset saatiin pentujen Sagan (Rinsessa
Ruusunen), Sussin ( Söta Sexiga Sussi) ja Veken laittaessaan parastaan
ihan ensimmäisissä treeneissään.
Harjoitusten jälkeen ohjelmassa oli enää lounas ja
paikkojen siistiminen. Siistimme joukolla kodan ja jokainen huolehti
itse vielä mökkien jättämisestä siistiin kuntoon.
Kiitos kaikille mukanaolosta.
Erityisesti kiitoksia kokeille, jäljestyksesen
opastajille, "näyttely tuomarille" sekä vaellus oppaalle.
on aivan uskomatonta miten aktiivisia PB mäykyn
omistajia on olemassa!
Vapun viettoon osallistui 31 koiruuden omistajaa ja
Playadel Bergs mäykyt:
On jäänyt tässä pentuhulinassa päiväkirjojen kirjoittelu toissijalle.
Kasvattini Playadel Bergs Ludvig Lurifax on
kunnostautunut luolakokeissa kaksi B tulosta.
A:ta koitellaan ensikuun puolivälissä. Hyvä "Rontti" !
Meidänkin poppoolla alkaa koekausi. Ensi viikolla
lähtevät jälkikokeisiin Noora, Olga ja Miika.
Toivottavasti pelaa myös nämä kotisivujen päivitykset.
Koekautta odotellen vietämme päiviä saaressa
kirmailen(ennen lintujen pesintää vielä mahdollista) ja sohvalla
lötköillen.
Ja tietenkin kasvattitreffeillä Evolla vapun yli.
Ronja. Sally ja Noora
Linnea ja Ronja
Linnea, Pi ja "Rut"
Mia, Ronja, Sally, Noora ja Linnea
Linnea, Madde, Ronja ja Sally
Ronja ja Sally
Vanhin kotikoiramme Tom Tom ja nuorin Noora täyttivät
23.03.molemmat samana päivänä vuosia.
Tomppa 10 ja Noora 1. Alla molempien vauvakuvat
Tom Tom
N-pennut
Kaikki pennut ovat muuttaneet omiin koteihinsa (kuvia
löytyy P-, S- ja R- pentueiden päiväkirjoista.
Kaikista pentueista jäi yksi tyti sijoitukseen
Ahvenanmaalle.
P-pennut
S-pennut
R-pennut
08.03.2010
Madden R-pentun, Rickardin,tulevat omistajat kävivät
katsomassa pentuja
Heidän oli tarkoitus olla Ahvenanmaalla keskiviikosta
torstaihin. Jäätilanteen vuoksi reissu venyi lauantaihin.
Eipä minua haittannut. Oli mukava tavata näin mukavia
lapsia.
Kuvassa Ronja ja Jarno mäykkylauman kera.
Alla kuva S-pennuista jotka ovat ulkoilleet ensimmäistä
kertaa.
26.02.2010
Joopa joo, ihan mukava
perjantai-ilta.
Kävin lenkillä ensin lenkillä "äitien" Idan ja
Madden kanssa ja sen päälle lenkille "Rut"in, Linnean, Mian,
Nooran ja Tom Tomin kanssa.
Olikin tarkoitus tehdä hieman pidempi lenkki
mutta ei ihan niin pitkää mikä siitä muodostui.
Tien reunoilla on isot lumivallit koska lunta on
niin paljon, Ajattelin että metsätiellä voin huoletta päästän
irti muut paitsi Linnean. Sitä ei voi irti laskea vaikka olisi
lunta kaulaan asti. Linneahan vaikka menee eteenpäin lumen alla
jos ei päällä pääse.
Kauriin ruokinta paikan ohitettuamme laskin koirat irti. Kello
oli puoli kuuden paikkeilla ja hämärään oli vielä aikaa. Olisi
kannattanut miettiä kahteen kertaan koirien irti laskemista.
Mamma
"Rut" äkkäsi ensimmäisenä tien yli menneen kauriin ja pinkaisi
metsään. Perässä meni Noora ja Mia. Villakoiran sain karjaisulla
takaisin ja Linnea oli onneksi kiinni. Siinä sitten odottelin
minuutin ja kaksi. Tupakat olin tietysti urheiluhenkisenä jättänyt kotiin.
Aika
kului eikä koiria missään. Haukkukin oli vaiennut ja mieleen
hiipi suoalue jossa käy vesipumppu estämässä veden jäätymistä.
Hämärän hiipiessä ja koirien oltua poissa lähes tunnin soitin
Pi:n emännälle Marja-Leenalle.
En
voinut kävellä kotiin sillä mikäli koirat palaisivat
lähtöpaikalle seuraisivat ne jälkiäni isommalla tiellä.
En
myöskään voinutseurata jälkiä metsään sillä
minulla ei ollut taskulamppua ja remmin päässä oli Tom ja
Linnea.
Ajattelin ensin jos jättäisin Tomin, ainut kenellä on paksu
turkki, remmin päässä tien reunaan odottamaan. Sillä ei tulisi
kylmä ja koirat ehkä jäisivät sen luo odottamaan eivätkä
seuraisi jälkiäni kotiin. No enpä uskaltanut mustaa koiraa ilman
heijastimia sitoa keskelle tietä.
Puolen tunnin kuluttua tuliMarja-Leena samoin Miikan
isäntä Tobias. Sain taskulampun ja tupakkaa.
Minä lähdin jälkiä seuraten metsään. Koirista oli jäänyt ura mitä oli kyllä
helppo seurata mutta vaikea kulkea. Tobias ja Marja-Leena
tutkivat metsätiet lähempänä kotiamme.
Aikani rämmittyäni tuli Mamma "Rut" vastaan. Samalla alkoi Mian
ja Nooran ajo uudestaan. Olin ilmeisesti
huhuilullani karkoittanut uuden kauriin koirien eteen.
Eiväthän ne sieltä huutamalla pois tulleet. "Rut ei olisi
viitsinyt enää rämpiä lumessa, sitä oli niin paljon ettei
koirasta näkynyt edes hännän päätä. Ei auttanut kangerrella. Sanoin koiralle
että sinä se tänne tulit aivan vapaaehtoisesti, minä
pakottamalla, joten antaa vain rämpiä eteenpäin, minä en kanna.
Aikani rämmittyäni,
muiden ajellessa ristiin rastiin, sai Tobias Nooran ja Mian kiinni.
Löysin myös pois metsästä.
Kello oli 21.10, joten koirat olivat reilun
kolmen ja puolen tunnin "lenkillä".Kotona oli sitten mukava lämmitellä
kamiinan alla. Siis en minun, vaan
koirien, minulla oli aivan riittävän lämmin tämän metsälenkin
seurauksena.
21.-25.02.2010
Tahtoo jäädä tämä päiväkirjan kirjoittaminen väliin tässä
pentuhyörinnässä.
Idan
sijoitusperhe kävi katsomassa pentuja. Vietimme muutaman mukavan
päivän yhdessä. Lenkilläkin käytiin vaikka pakkanen paukkuikin.
Janne ja minä menimme pidemmän lenkin jossa sai rämpiä
lumihangessa. No eipä kukaan koirista vetänyt remmissä kun lunta
oli melkein bikini rajaan saakka. Kuvassa Idan poika "Osku"
lenkin jälkeen.
Muiden kotiuduttua jäi Ronja vielä muutamaksi päiväksi
"kenneltytöksi". Ronja piti pentuja
sylissä vuoronperään, punnitsi, madotti ja
leikkaisi kaikkien kynnet. Tullessani
kaupungilta oli jopa talo siivottu. Jos mainoksessa
kysytään "Mistä niitä senttejä oikein tulee?", niin minä kysyn
mistä tällaisia kenneltyttöjä oikein löytyy?
Pennuista tulee Idan perheenjäsenten kaimoja.
Yksi
Idan pentu tulee samaan nimekseen Jannen vaimon mukaan Sari.
Madden pennuista kaksi lapsien mukaan Ronja sekä Risto.
Osa suomeksi,
osa ruotsiksi, mutta kuvat ovat kansainvälistä kieltä ;-)
(Kuulumisia Lotalta Anjalankoskelta
"Rontti", Ludvig Lurifax, 26.12.2010)
Eilinen mäyriäisen debyytti tositoimissa.
Haukkua paukutti 1,5 tuntia kettua eikä sitten yhtään syvemmällä kuin
kolmessa metrissä... Pojat kaivoi ja mä näytin valoa ja hermoilin
Sähköisesti saapuneita Joulun- ja Uuden Vuoden
tervehdyksiä kasvateilta
(ps.
kiitos myös kaikista ihanista joulukorteista)
e-posti & kuva "Steffe"n
(Stenrika Stefan) isännältä, Per-Andersilta Ahvenanmaalta.
16.12.2010
Vad gäller
jakt så har det skjutits flere djur för honom. Hans jaktlust är det
inget fel på. Sök och drev samt skall har han fått mycket beröm för av
jaktkompisar. Det som han vill glömma bort är inkallningen när
jaktlusten är så stor.
Steffe är mycket social med alla så jag är mycket nöjd med honom. Han
kommer säkert att visa sej väl framme på drevproven inkommande år. Det
är nu slut jagat pga. snödjupet om ryggen skall hålla på honom.
Tässä muutama kuva Remusta. Hieno koira siitä on kasvanut, sekä
kooltaan, että luonteeltaan. Myös ajohaluja löytyy. Heti kun näkee
tutkaa laitettavan lataukseen, menee viereen nukkumaan, ettei vaan
unohdeta matkasta. Kyytiä ovat saaneet niin peurat kuin hirvetkin. Harmi
vaan että kaato vielä puuttuu.
Remulla on myös mahtava taito kävellä takajaloillaan pitkiä matkoja. On
yritetty kieltää hyppiminen ilosta, kun kotiin tullaan, joten seisoo
sitten vieressä kahdella jalalla.
Antaa leikata kynnet hyvin selällään maaten ja muutenkin hoitotoimet
sujuu ongelmitta. Nyt täytyy keskittyä jatkossa enemmän
näyttelyharjoitteluun, koska se on jäänyt vähälle.
Hauskaa joulunodotusta sinne kaikille!!
T. Minna, Jukka, pojat, Remu ja Fasu
07.12
(kuulumisia Jyrkiltä Tammelasta, Samvetsgranna Sami
"Oiva" 07.12.2010)
Terveisiä
Tammelasta
Viime Lauantaina (4.12.2010) onnistuin lopulta kaatamaan Oivan (Samvetsgranna
Sami) ajosta peurapukin.
Ajoa ehti kulua n.40 minuuttia ja ajo kävi enimmillään n. kilometrin
päässä.
pojalla on hyvä kuuluva ajoääni, ennen ylös saantia "herättelee" hiukan
mikä on passimiesten mielestä mukavaa
kuultavaa.
Yöjäljen päästä peura löytyy yleensä aika nopeasti, mutta haku ilman
yöjälkeä vaatii vielä hiukan parantamista.
Peura- ja kaurisajoja on ollut melkein joka viikko, mutta vasta nyt
saatiin siis tämä 6 piikkinen pukki nurin.
Tänään sitte lähdetiin vaan metsälle vaikka lunta tulikin melko
runsaasti. Ja kyllä se Veksu sieltä ajettavaa löysi. Ketun perässä se
pinko reippaasti, mut se loppui hiukan ennenaikojaan kun kettu sujahti
rivitalon kokoiseen kantokasaa. Onneks koira ei yrittänyt perässä. Johan
se olis ollu jossain syvyyksissä juurenpalassa liivistään kiinni niin
siinähän sitä olis ollu naurus pidättelemist ku olis joutunu sitä sieltä
etsimään! Mut kyllä se jätkä ajaa! Ohessa muutama kuva tältä päivältä.
Hei!
Jukan piti myös tänään lähteä metsälle Remun kanssa, mutta täällä
pakkanen sen kun kiristyy. Intoa kyllä Remusta löytyy. On jo ajanut
hirveäkin ja peuraa muutaman kerran. Ja tietty noita jäniksenjälkiä
löytyy takapihalta joka päivä. Ei meinaa kakalle keritä aamuisin kun
joka jäljen perään pitäisi lähteä.
Hauskaa
pikkujoulua sinne kaikille!!
(Kuulumisia Juhalta Hollolasta, Pojken Peter Pan
26.11.2010)
Moi!
Tässä nyt muutama kuva Kekestä. Osa kuvista otettu jo aikasemmin en ole
vaan saannu aikaseks lähettää.
Siitä Keken ekasta metästys reissusta ...
Lyhyesti reissuhan meni niin että, aamupäivä kierreltiin metässä ja
vaihdettiin paikka aika usein että oltais löydetty yölliset jäljet.
Makkaran ja kahvin jälkeen ajateltiin vielä kerran vaihtaa paikkaa jos
vaikka jälkiä löytyis.
Matkalla
ajateltuun paikkaan tapasin metsästyskaverini joka oli nähnyt rusakon
n.10min ennen kun paikalle satuttiin ja kaveri kysy josko laitettaisiin
keke jäljelle.
No ei muuta kuin
auto parkkiin ja koira jäljelle 300m kun oli tieltä kävelty niin Keke
tajus oikeasti että joku elukka on tehnyt niitä jälkiä, jättänyt hajuja
ja intoa löyty todella. Siitä koira ei mennyt kuin hetki niin alkoi
haukku kuulumaan ja ajoa kesti ehkä 5min. Ajo loppui tiehen ja koira
ilmeisesti seurasi jälkiä tietä pitkin mutta ilman ääntä.
Kaverin kanssa yritettiin selvittää että, mihin päin keke on mennyt ja
ei saatu sitä selvittetyä niin ajateltiin että laitetaan tulet ja
odotellaan.
Odottelua
kestikin 1,5 tuntia kun sitten mulle soitettiin Lahden löytökoira
paikasta jonne "ystävällinen" poliisi oli vienyt "pienen" ja "väsyneen"
koiran kun oli juossut tiellä!
No ei ollut ensimmäinen kerta kun meidän perheestä joku viedään valtion
kyydillä lämpimään koppiin yöksi, mutta onneksi keke oli putkassa vain
tunnin ja pääsi vapauteen =)!
Olihan ainakin ikimuistettava ensimmäinen ajo!
(Kuulumisia Tanjalta Maskusta ,Som Saaren SisuSeppo"Sisu"
25.11.2010)
Morjens Mervi!
Tässä vähän Sisun kuulumisia syksyn varrelta! Sisu aloitti
metsästyskauden jo varaslähdöllä! Osku lähti ruokintapaikalle ja otti
Sisun mukaansa, vähän haistelemaan ajatuksella...no toisin kävi. Sisu
nappas rusakon jäljet ja ponkaisi perään, ei tutkaa, ei liiviä!
Meinas tulla hätä! Onneksi meijän Roope (13v.)oli mukana ja lähti perään
minkä kintuistaan pääsi ja pysyi näkösällä. Siinä otettiin eka pieni ajo
ja kauhia pelästys että mistä se koira löydetään.
Sittemmin on metsällä käyty noin joka toinen viikonloppu. On ollu
ajopäiviä ja "metsäretkiä". Viime viikonloppuna ajeli pätkän
rusakkoa ja peuraa, Osku oli ihan mielissään keikasta. Osku on myös
ollut ajotuomari-kurssilla, ja raportit ovat toisinaan melko
tyhjentäviä kun hän hommaansa harjoittelee samalla :).
Ollaan myös harjoiteltu näyttelyjä ajatellen. (Sun ei oo tarvinnut
potkia viemään koiraa näytille, Sirke on sen hoitanut sun puolesta!)
Käytiin syksyn aikana muutamissa Match Showssa, ja yhdessä ihan oikeessa
koiranäyttelyssäkin, alkusyksystä Köyliössä.
Ja Sisuhan loisti! Pentuluokassa vain Sisu ja Veksu, meidän aikana satoi
vähän ja Veksun kehän aikana kaatamalla.
Tuomari piti Sisusta kovasti, katsoi hampaat tarkoin, ja vielä sormella
kokeili, olin varma et hylätty tulee, koska yhden hampaan
kärki on edelleen väärällä puolella. Hyvät lausunnot ROP-pentu ja vielä
kunniapalkinto, vau! Veksukin sai hyvät arviot, riekku vain
hihnassa, tässä kohtaa poikien rooli oli vaihtunut, yleensä Sisu riehuu
ja Veksu on kauniisti!
Siis pähkinänkuoressa, syksy mennyt hienosti ja Sisusta kasvanut
persoonallinen ja tosi kiva koira. Edelleenkin hän
on sitä mieltä ettei kynsiä tarvitsis leikata, kun on niin kurjaa
hommaa. Mut aina ne on leikattu Sisun vastustuksesta
huolimatta.
Jatkamme harjoituksia täällä Maskussa, ja kuulumisia tulee kun on
jotakin kerrottavaa...
Veksun kanssa on ahkeraan käyty metsällä melkein joka
vkloppu, mutta ei kuitenkaan hulluntavalla ajatettu. Kahden koiran
kanssa kun on samana päivänä niin toinen saa vaan pientä liikuntaa kun
toisella on enemmän ohjelmaa. Välillä on vaan hiukan päästy irti
juoksemaan metsälle. Ajoakin sieltä tulee ihan mukavasti ja jätkä etsii
ahkerasti hajuja. Peuran perässä on oltu ja myös pupujen. Vain kaato
puuttuu kun puuttuu ne passimiehet. Pari kertaa on saatu passikaveri
mukaan. Ei tunnu lumi ja pakkanenkaan haittaavan, se on vaan hauskaa kun
voi haukata lunta ja pelmuta valkoisessa pöllyävässä.
Täällä Nousiaisissa peuroja on ihan omiks tarpeiks ja vaikkei olekkaan
meidän metsästysaluetta niin ollaan käyty narun päässä aika lähellä
laumaa ja siitä se kiljunta alkaa kun ei päästetä irti :) Mut haju ja
elukka on nyt varmalla yhdistetty että mikä siellä hajun edessä oikeen
juoksee. Innostusta ei ainakaan puutu! Toivotaan että saatais joku kaato
vielä tänä talvena.
Nyt mullakin on vihdoin se metsästyskortti että saa nähdä mihin se sitte
johtaa tulevaisuudessa. Onko munsta koskaan mitään apua missään
metsätouhussa enemmän Jannelle ja koirille. Jää nähtäväks.
Huomiselle toivotaan maltillista lumimyrskyä koska Veksun "isoveikalla"
Pertillä olis elämänsä eka ajokoe..Sitä odotetaan jännityksellä mitä
siitä tulee. Nyt ei näytä hyvältä koska kaks maailman laiskemman
näköistä mäyräkoiraa koisii takan edessä sen näköisenä et jos mentäis
vast keväällä ulos seuraavaks. Jätkät on molemmat kyl sen sortin
nautiskelijoita et huh huh :)
Tänään oli
avanto uinti päivä, mäyräkoira (Sussi) ensin ja minä perässä vaatteet
päällä pelastus hommiin. Autolle oli matkaa n 1km, onneksi Leena piti
autoa lämpöisenä. Nyt kuivatellaan itseä, vaatteita ja kännykkää.
( Kuulumisia Peteriltä ja Anettelta Paraisilta, Mysiga
Malena, ”Madde” 20.11.2010)
Hej!
Här är pojken och flickorna färdiga för dagen =) Ollis Kölvi, Mattssons
Ofelia och Våran Madde!
Hälsningar från Pargas
Hei
Peura ajo alkoi n 9.26. Hukka tuli n 10.10 jolloin Sussi kävi minun
luona metsäautotiellä, olin menossa katsomaan hukkaa ja
metsäautotiellä oli hirvien jäljet yli tien. Sussi lähti samantien
ajamaan hirviä (emä ja vasa) reilut 10 min.
Kuvassa ajo joka alkoi Piikkisten pellon reunasta ja vaihtui hirviksi
Sutilammen metsäautotiellä.
Hollanninkielinen nimeni muuttui tänään
ruotsinkieliseksi…
Masi oli mukana juhlatamineissa…
T. Päivi
(Kuulumisia Juhalta ja Merviltä Iittalasta ,Sluga
Slösaren Sulo, 05.10.2010)
Moi!
Pistin muutaman kuvan Sulosta.
Kaivoin noita tähtihetkiä.
Olemme harjoittaneet metsällä käyntiä varsin maltilla jottei tapahdu
mitään peruuttamatonta.
Koira on jo kerran metsällä olleena lunastanut paikkansa
vakikokoonpanossa halutessaan.
Me kuitenkin pidetään jäitä hatussa emmekä rynni tänä syksynä vielä
"sata lasissa"
(Kuulumisia Merjalta &
Karilta Paimiosta (Proffsiga Patrick "Karo")26.09.2010)
Hei pitkästä aikaa, Karo on
pysynyt terveenä ja reippaana, joskin hieman "pänkyränä" pikku mäykkynä.
Leikkikaveriksi käy niin toinen mäyräkoira kuin irlanninsusikoirakin,
suuren egonsa takia Karo tosin "välillä" unohtaa kokonsa ja kuvittelee
olevansa suurempi kuin onkaan.
Koko kesä ollaan harjoiteltu metsästystä ja viimein eilen saatiin vuoden
ensimmäinen kauris kiitos Karon. Ohessa muutama kuva Karosta
metsästysvalmiina ja saaliinsa kanssa.
No
niin, näin siinä kävi – mielestäni kyllä hyvä arvostelu, mutta…
Masi
ei todellakaan pidä vesisateesta eikä oikein edes märästä maastosta,
joten se liikkui kehässä tosi laiskasti. Jos maa ja ilma olisi ollut
kuiva… jos ja jos… =)
mutta kyllä tuomarikin sanoi minulle, että liikkeiden takia hän antaa
eh:n – näin ymmärsin..
Kaiken lisäksi Masi oli ainoa uros nuorten luokassa, joten se oli meillä
sitten nopeasti ohi. Jälkeenpäin ajateltuna sen olisi sittenkin pitänyt
olla avoin-luokassa…
Olisi saanut vipinää kinttuihin, kun muitakin olisi ollut kehässä.
-18 months
-Bigger size
-Very good masculine head
with correct expression and bite
- normal lenght of neck
-Good forechest
-Standing and going with
forefeet in french
-Normal angulation behind
-A bit flat in the croup
-Moves very narrow in
behind and without inspiration (kiitos huonon kelin L )
-Excellent coat and colour
-Kind temperament
(Kuulumisia Sirkeltä ja Jannelta Nousiaisista ,Svindyra Sven-Erik "Veksu"
18.09.2010 )
Tänään taas
säätä uhaten olimme epävirallisessa pentunäyttelyssä Turussa ja tulos
oli 1. ja punainen nauha :) Koira liikkui hienosti ja myös seisoi
mukavasti. Ehkä alkaa oivaltamaan mikä on kehässä liikkumisen idea..Tai
sitten oli vaan muuten hyvä päivä. Tuomarina tänään oli Esko Nummijärvi.
Paperissa luki seuraavaa: Rotutyyppi hyvä. Uros jolla on kaunismuotoinen
pää, pitkä hyvä kaula, selässä pieni painauma, hyvä lantio, hieman pysty
häntä. Hyvä pitkä rintakehä, suorat liikkuvat raajat. hyvät kulmaukset.
Karvapeite voisi olla karkeampi. Koira liikkuu varmasti ja on kehittynyt
valmiiksi.
Tämän päälle sit vielä menin pentukehään mätsärin puolelle kun aikaa oli
ja sieltä tulos oman luokan voitto ja BIS 4 sihen päälle.
Höpöhöpöpuoleltakin ollaan siis iloisia 5 kilon ruokapussista ja
kassillisesta roinaa sekä kahdesta kehällisestä hyvää harjoittelua. Bis
kehän aikana satoi kaatamalla.
Että ihan mukava päivä kaatosateesta huolimatta
T. Veksu & Co
(Kuulumisia Tuomakselta Hämeenlinnasta,
Nojsiga Nelli 11.08.2010)
Terveisiä
Hämeenlinnasta.
Sattumalta
sain kohtuulisen kuvan meidän tytöstä. Nautiskelee elämästä kotona mutta
veri vetää metälle.
Viime syksynä
näytti jo ajuri veret mukavasti. Ajoi rusakkoa kimakasti ja seurasi
peuraa. Yhtään kaatoa ei ole ammutta vielä. Kaksi kaadettua peuraa löysi
pimeästä metästä joten verijäljellekin on taipumusta.
Viikonloppuna
näytti todellisen luonteensa kun ajoi supin oma-aloitteisesti
risukasapesästä metsään. Muutaman minuutin ajon jälkeen sai kiinnni ja
kävi arkailemattta niskaan ja ravistelin supin selväksi. Supi ei tosin
ollut vielä täysikasvuinen.
terv. Tuomas
(Kuulumisia Tanjalta Maskusta ,Som Saaren SisuSeppo"Sisu"
ja
Sirkeltä ja Jannelta
Nousiaisista ,Svindyra Sven-Erik "Veksu" 06.08.2010 )
Tervehdys
mantereelta.
Tässä
kuulumisia Veksulta ja Sisulta.
Pojat on
kasvaneet huimaa vaiutia jo ihan mäyräkoiruuden näköisiksi. Tuskin
muistaa enää millaisia palleroita ne hetki sitten oli. Vilkkaita jätkiä
ovat kumpainenkin. Melko usein veljekset pääsevät telmimään keskenään ja
siitä ei sitten puutukkaan menoa ja meininkiä. Aivot narikkaan ja
hyrskynmyrskyn. Siihen sekaan vielä Pertti-Mäyris ja Topi-Beagle niin
homma on melko nopeatempoista. Toistaiseksi kaikki 4 urosta tulee
toimeen ihan hyvin kimpassa.
Veksu on osoittanut kesällä olevansa melkoinen uimamaisteri. Pulahtaa
viilentymään aina kun on mahdollisuus ja keppiäkin hakee merestä
reippaasti. Täysverinen venekoira siitä on myös tullut. Ohessa kuvia
jotka kertovat kyllä stressitason laadun merellä olessa :) Molemmat
jätkät voivat ainakin vielä oleilla pihalla vapaana...kuinka mahtaa olla
hetken kuluttua kun päästään riistanhajun tuntumaan, tilanne voi
muuttua. Pojat ovat molemmat myös yltiöiloisia ja ihmisystävällisiä,
missä on ihmisiä, siellä ainakin myös Veksu. Nukkumapaikkakin löytyy
melko varmalla jonkun jaloista tai ainakin samasta huoneesta, jota
vaihdetaan sen mukaan, missä omat ihmiset oleilee.
Veljekset ovat luultavasti lähdössä yhteiselle näyttelyreissulle
lähitulevaisuudessa, kunhan trimmaaja ensin käy kylässä. Veksulla
ainakin niin karvainen naama että puoliksi hävettää laittaa kuvia tänne!
Sisu on huomattavasti sivistyneemmän näköinen :)
Ohessa kuvia veljeksistä.
Loppukesän terveisin Veksu ja Sisu + omat ihmiset
(Kuvia Sarilta ja Jannelta Raahesta, Oolannin
Oscar,04.04.2010)
(Kuulumisia Sirkeltä ja Jannelta ,Svindyra Sven-Erik "Veksu"
25.06.2010)
Hyvää ja
rauhallista juhannusta täältä saaresta! T: Sirke, Janne ja kansimiehistö
Pepe ja Veksu
(Kuulumisia Arilta
Mynämäeltä, Krutkubben Kurt "Nuusku" 19.06.2010)
Hej ja
kesäiset terveiset Myniksestä
Olin tänään Nuuskun kaa Pöytyällä ja sieltä saatiin seuraava
arvostelu:
Över medelstor av god typ .
aninge grov skalle korekt bett bra hals o rygg. välutveclad bröstkorg.
altför knappa vinklar munt om ger korta skuttiga steg. utm
pälskvalitet.
EH 2
jotta sillai hyvin meni vai mitä?
(Kuulumisia Juhalta ja Merviltä Iittalasta ,Sluga
Slösaren Sulo ,12.06.2010)
Hauska
video Playadel Bergs Sluga Slösaren Sulosta & pupusta.
Saga toipui hyvin nopeasti flunssastaan ja nyt ollaan sitten saatu
tehoste rokotuksetkin hoidettua. Pikku neidissä riittää energiaa ja se
leikkikin yksi päivä uuden mopsi kaverinsa kanssa 3 tuntia yhtä menoa!
Mahtaako nimessä olla ennuste, mutta meidän Rinsessa Ruusunen on
todellakin oikea hienosto leidi. Hänen korkeutensa ei suostunut pihalle
menemään sateessa, istui vain terassilla kun äiti yritti houkutella
sateessa sitä tulemaan ulos. Sitten kun Sagan sai sinne, hän rupesi
etsimään lähimpää ovea tai sateen suojaa ja esittämään mielipiteensä
säästä hyvinkin selkeästi. Kivahan se on ettei sateella tarvitse
pitkälle pihalle mennä, mutta toivotaan että neiti karistaa
hienohelmaisuutensa vähän vanhempana! Metsässäkin ollaan liikuttu ja
siellä Saga on kuin jänis ja jyrkemmätkään kohdat eivät ole ongelma,
korvat vain lepattavat kun hän pomppii eteen päin maastossa.
T: Saga ja hänen henkilökuntansa
(kuulumisia Jyrkiltä Tammelasta, Samvetsgranna Sami
"Oiva" 27.05.2010)
Terveiset
Tammelasta
Kaikki on sujunut pennun kanssa mainiosti. Kutsumanimi on nykyään Oiva (
koska naapurissa on pieni poika, jonka nimi on Sami ajattelin, että on
paras vaihtaa.) Oiva on aivan mainio mäykyn alku, utelias,rohkea,
oppivainen ja kiltti. Metsässä ollaan kuljettu pieniä retkiä useita
kertoja viikossa.
Vielä ei riista kovasti kiinnosta ja hyvä niin, kyllä sitä vanhempana
ehtii. Lyhyellä verijäljelläkin oltiin, alkoi vähän arastellen, mutta
loppuun päästiin
hyvin ja jäljen päässä ollutta peuran jalkaa kannettiin ja pureskeltiin
iltaan asti.
Terveisin Jyrki Hakala
(kuulumisia Karoliinalta ja Villeltä Lammilta (Jålande
Johanna"Maura") 25.05.2010 )
Hei!
Liitteenä kuva
Maurasta ja jälkikokeen tuomaroineesta Petri Pelkosesta. Koepaikkana
Heinolan Paistjärvi 23.5.2010, kokeen järjestäjä Lahden seudun
mäyräkoirakerho. Mauran tulos VOI1 46p (maksimi 50p.) Kolmanneksi paras
voittajaluokan koira, sama pistemäärä kuin voittajallakin.
Voittajaluokassa oli kaikkiaan yhdeksän koiraa. Lisäksi kuvia
synttäri/valiokahveilta maanantaina.
Tässä kertomus
koeen tapahtumista
Niinhän
siinä sitten kävi, että menin hetken mielenhäiriössä
ilmoittamaan Mauran oman alueemme mäykkykerhon mejä-kokeeseen.
Mielenhäiriössä siksi, että tiesin varsin hyvin, että Ville ei
ehdi Mauraa ohjaamaan ja korvaavaa koejälkeä meistä ei ollut
kumpikaan tehnyt aiemmin. Kaikilla potenttiaalisilla
jäljentekoavuilla oli kyseisenä viikonloppuna muuta menoa, mutta
kokeen järjestäjä lupasi ottaa ummikon mukaan kokeeseen ja
hankkia kokeneen jäljentekoparin.
Niinpä
sitten lähdin lauantaina 22.5. soitellen sotaan kohti Heinolaa
"elämysmatkalle" suomalaiseen mejämaailmaan. Maura jäi vielä
kotiin keräämään voimia ja Ville lähti peltotöihin.Heinolan
Paistjärvelle oli kokoontunut sekalainen seurakunta erirotuisia
koiria omistajineen.
Kaikkiaan kokeeseen osallistui 18 koiraa,joista 9 oli
voittajaluokassa. Rotuina oli erilaisten mäykkyjen lisäksi niin
rhodesiankoiraa, labbista kuin yksi parsonikin.
Jäljentekoparikseni sain rhode Edenin omistajan Lauran, jonka
kanssa pääsin sitten todenteolla opettelemaan jäljenteon saloja.
Kiitos Laura opastuksesta!
Teimme
yhden avoimenluokan jäljen ja yhden voittajaluokan jäljen. Ensin
jäljet suunnistettiin metsään kokeen järjestäjän ilmoittamaan
paikkaan oikean muotoisiksi ja pituisiksi. Seuraavalla
kierroksella jälki veretettiin ja merkit vaihdettiin vähemmän
näkyviin. Tosin eipä sitä koiraa sieltä kuuden metrin narun
päästä paljoa voisi ohjata, vaikka tietäisikin, missä jälki
kulkee...
Lauantai meni siis iloisesti helteessä hyttysten seassa metsissä
samoillen ja hieman meinasi nukkumatti vaivata illalla kotiin ajaessa.
'Sunnuntaiaamuna kello viisi pakkasin autoon unisen mäyräkoiran,
jälkivaljaat ja puolikuutiota vaihtovaateita ja suuntasin takaisin kohti
Heinolaa.
Koepaikalla söimme aamiaista ja ylituomari Petri Pelkonen piti
tuomaripuhuttelun osallistujille. Jäljet arvottiin ja koirille pidettiin
laukauksensietotesti. Vähitellen ekat koirakot lähtivät tuomareiden
kanssa maastoon ja koe alkoi.
Minun piti ennen Mauran suoritusta opastaa meidän tekemälle jäljelle
tulleen suoritus eli hakea ensin kaatosorkka edelliseltä jäljeltä,
kuskata sorkka, tuomari ja tuomarin eväät omalle jäljelle ja viedä kaato
metsään paikoilleen. Vasta sitten lähdimme tutkaileman miten pk-mäykky
Tilliltä sujuisi jäljestys.
Eli metsässä kulki ensin mäyräkoira ja narunpäässä koiran ohjaaja.
Perässä tulivat tuomari ja opas. Opas oli siis porukasta ainoa, joka
tiesi tarkalleen mihin ja miten jälki oli tehty. Tilli jäljesti hyvin ja
reipasta vauhtia ja opaskaan ei eksynyt jäljeltä suurista epäilyksistään
huolimatta.
Tilli pääsi lähes kaadolle saakka, mutta valitettavasti tuoreet
sorkanjäljet olivat kiinnostavampia kuin kuollut sorkka ja muuten
loistava suoritus ei saanut aivan arvoistaan loppua.
Jätin tuomarin seuraavalle jäljelle ja lähdin keskuspaikalle syömään
lounasta ja stressaamaan Mauran suoritusta. Tilanteen kruunuksi alkoi
sataa tihuttaa.
Mäyräkoira otti tilanteen aivan rennosti ja heräsi oikeastaan vasta kun
ajelin meidän koejäljelle odottamaan tuomaria ja opasta. Jälkivaljaat
päälle saatuaan Maura oli aivan innoissaan lähtemässä metsään.
Koemaastokin oli ahvislaiselle aivan sopivaa, nimittäin ihan kuin
Bergössä. Koemaasto vaihteli eri jäljillä melkoisesti lähes avokalliosta
kuusikkoon ja hakkuuaukeista rantakoivikkoon. Arpa siis saattoi
ratkaista enemmän kuin arvasikaan.
Pääsimme lopulta alottamaan Mauran koesuorituksen tuomari Petrin ja opas
Joonaksen kanssa. Maura osoitti olevansa varsin pätevä ja kulki
alkujäljen erinomaisen tarkasti. Ensimmäinen makaus ilmoitettiin
hienosti pysähtymällä ja nuuskimalla ja veretön katkokulmakin meni
varsin tyylikkäästi. Jäljen jatkuessa narun päässä hermoilleen ohjaajan
epävarmuus alkoi vaikuttaa jo koirankin suoritukseen ja Maura teki
loppupätkällä useamman tarkistuslenkin, ei kuitenkaan hukkaan asti.
Makaukset 2 ja 3 mentiin ohi vierestä (eihän niihin ole tarvinnut
ennenkään pysähtyä...) mutta neljäs makaus löytyikin jo taas ja samoin
suon reunasta myös kaato. Maura oli ihan innoissaan hommasta ja
ohjaajakin huokaisi helpotuksesta.
Mitään en kuitenkaan pystynyt tässä vaiheessa arvioimaan suorituksen
tasosta, paljonko haittasi jos ei löydä kaikkia makauksia ja vähän
poikkeaa jäljeltä?
Nyt tarvitsi enää käydä purkamassa pois merkit omatekemältä jäljeltä ja
siirtyä keskuspaikalle odottamaan tulosten julkistusta.
Jälkeä purkaessa kastuin lopulta aivan läpimäräksi ja löysin mukavan
läjän korvasieniä. Eihän niitä voinut sinnekään jättää, joten pussiin
vaan ja mukaan. Metsästysmajalla kuivat ja puhtaat vaatteet olivat hieno
asia ja korvasienet lahjoitin avoimen luokan tuomarille Tuulalle. Mä
tykkään kyllä sienestää, mutten tehdä sieniruokaa...
Lopulta kaikki koirat, ohjaajat ja tuomarit saatiin pois
metsästä,tulokset oli saatu kirjattua ja järjestykseen ja palkintojen
jako saattoi alkaa.
Kunkin koiran kohdalla luettiin koekertomus jäljestyksen kulusta ja
kerrottiin palkintosija ja pisteet. Lopulta lueteltiin jo VOI1-tuloksen
saaneita koiria ja Mauran nimeä ei oltu vieläkään mainittu. Siis
mullehan ei ollut kukaan kertonut, että tässä mentiin
paremmuusjärjestyksessä.
Maura oli lopulta kokeen kolmanneksi paras koira tuloksella VOI1 46p
(maksimipisteet 50p) Ykkönen ja kakkonen saivat saman pistemäärän, mutta
olivat tietyllä osa-alueille parempia,joten järjestys meni sen mukaan.
Maura on jo Ruotsin jälkivalio ennestään, joten meille siis riitti tämä
yksi ainoa VOI1-tulos Suomesta Suomen jäljestämisvalion eli FI
JVA-arvoon. Eli Maura on nyt kahden maan jälkivalio pienimmillä
mahdollisilla koemäärillä. Upea suoritus!
Palkintojen jälkeen otettiin pakollinen tuomari ja koira-poseerauskuva.
Tuomarin kommentti jäljestyksestä oli, että erinomainen suoritus
koiralta, mutta ohjaaja voisi luottaa koiraan enemmän, se tietää kyllä
mitä tekee... Oikeassa oli kyllä, mutta kun mehän siis vaan lähdettiin
katsomaan milaista puuhaa tämä suomalainen mejä on ja tarkoitus oli,
että Ville tulee sitten joskus ihan oikeasti kokeeseen. No mehän
hoidettin sitten Mauran kanssa naisten kesken homma kotiin. Tuskin uskon
itsekään=)
Kuten kaikkia suuria urheilusankareita, myös Mauraa juhlittiin
"mitalikahveilla". Maanantaiksi osui myös J-pentueen nelivuotissynttärit
ja Maura sai hienon lihapullilla koristellun kakun. Isäntäväki kohotti
lasit kuohuvaa hienolle koiralleen. Että sellainen elämysmatka meillä
tällä kertaa.
Karoliina
(Kuulumisia Latelta Kemiöstä,
Saris Sparsamma Sara,13.05.2010)
Terve!
Tuossa tuoreet kuvat koiruudesta, kaikki on mennyt hyvin.
koira/Riku on sopeutunut erinomaisesti tänne luokseni!!
Kaikilla oma paikka laumassa.
Syö, lepää, ja touhuaa sisällä/ulkona. Viihtyy hyvin autossa,
omassa lepopaikassaan ja tuntuu jo hyvin ymmärtävän minun
puheeni(äänenpaino) ja "viittomiseni"
Oivaltaa uusia asioita nopeasti ja RR:llä terve rohkeus/uteliaisuus.
Siinä paljon superlatiiveja ja ansaitusti...
Tällä viikolla tulee mm. rokotukset hoidettua (aika varattu
e-lääkäriin).
Heippa!
Ilmoittelen tässä vaan, että Leijonanmielellä elämä alkaa olla
uomissaan.
Yöllä riku viellä piippaa, mutta viime yönä herätti vain kerran.
Ronjakin alkaa tottua eikä arista kuin pureskelua.
Jarno menee ensi viikolla metsästäjäkurssille ja parin viikon päästä
olisi metsästäjäntutkinto. (Saas nähä kui äijän käy).
T: Jere M.
P.s. Talutushihnassakin menty jo yli kilsan lenkki.
Uusia kuvia Paulalta , lappeenrannasta,
Jycken Jonny "Onni" & Oolannin Oj Oj Olga
(Kuulumisia Sarilta ja Jannelta Raahesta, Oolannin
Oscar,04.04.2010)
Hei.
Viimeinkin nuo valtavat lumikinokset alkavat sulaa. Vettä ja kuraa siis
riittää. Oscari pääsi maaliskuussa mukaan jääsukellusleirille. Oli siinä
ihmettelemistä kun isäntä hävis jään alle. Naapurin bordercollie-Danalla
on
juoksuaika ja Oscari on mennyt siitä ihan sekaisin. Itkee ja valittaa
sisällä eikä ruokaakaan voi lemmentuskissaan syödä. Lisäksi nypin
Oscarin
ensimmäisen kerran nyt pääsiäisenä. Kohta varmaan naapurit ilmoittaa
eläinsuojeluun, että koira ei saa ruokaa eikä sillä ole karvojakaan,
laiha
karvaton raukka. Eipä tartu lumipallerot enää. Karvoja ja lämpimämpiä
kelejä
odotellen Sari, Janne ja Oscar.
(Kuulumisia Marja-Leenalta Ahvenanmaalta ,Pinglan Pia
Paula ,04.04.2010)
Piin, 16 vk, (Pinglan Pia Paula) kanssa on sujunut
oikein hyvin. Tässä kuvassa olemme haistelemassa metsän tuoksuja
Kastelholmassa. Kovin kauas emännästään Pii ei vielä lähde, mutta
metsäkauriin jälkiä lähtee kyllä seuraamaan ja haukkuu välillä pitkiä
kantoja ja jotain sellaista, mitä emäntä ei näe. Harmi, ettemme ole
vielä kohdanneet kauriita, että näkisi, miten Pii silloin käyttäytyy.
Lumi on juuri nyt upottavaa myös pikkumäykyn alla siellä missä sitä
vielä on. Siitä huolimatta metsälenkit lienevät niitä kaikkein
halutuimpia.
Marja-Leena Annala & Pii
(Kuulumisia Juhalta ja Merviltä Iittalasta ,Sluga
Slösaren Sulo ,03.04.2010)
Moi!
Kotimatka meni tosi hyvin! Ei ollut mitään ongelmia..koira söi
ja pissasi kuten kuuluukin.
Laivalla olleet humalaiset meinasi muodostua riesaksi..HEH!
Kuva otettu su (yksi yö jo mukavasti mennyt Sipoossa).
Tuntuu soveltuvan oikein hyvin uuteen ympäristöön.
Välillä sanotaan "R-Superiksi" koska oikein sitä onkin.
Syö hyvin-sopivasti, välillä itkee (huomiota), kun ei heltiä
uikuttamalla - niin sen jo melkein sen lopettanut.
Nyt aamulla Jesse(kissa) ja RistoR tuijottelivat& ihmettelivät
tioisiaan.
Vaaksaa lähemmäks RR ei mennyt,
silloin 180 astetta ja loikaten tuttuun turvalliseen TV
huoneeseen....
MVH/ BR & Pekka
(Kuulumisia Tanjalta Maskusta ,Som Saaren SisuSeppo"Sisu"
,28.03.2010)
Heipä hei!
No huh huh, saatiin koirat kotiin perjantai-iltana, ja rättiväsyneenä.
Matka sujui hyvin ja kotona tapaaminen
Topin kanssa sujui loistavasti. Topi-herra tuntui tietävän että se on
ihan vauva! No eilen sitten ihmeteltiin paikkoja
tutustuttiin uuteen kotiin. Eka yö Isännän ja Emännän makkarissa,
tuloksena levännyt koira ja väsyneet ihmiset.
No sitten toinen yö, hyvä suunnitelma, pentu pesuhuoneeseen ja Topi
kodinhoitohuoneeseen, portti väliin
jotta säilyisi näköyhteys.... no parku tuli illalla kun sinne piti
jäädä. Aamulla vastassa olikin takkahuoneessa
Sisu!! Siis matkalla kaksi koiraporttia, ja molemmista läpi, kyllä
kannattaa olla hoikka ja joustava!
Ja epäilen muutenkin, että joku varmasti vaihtoi yöllä pentua, virtaa
meinaan tuplasti enempi kuin eilen.
Sisu on ollut tosi reipas ja rohkea pentu. Ei oikein malta syödä, ku on
niin paljon kiinnostavaa touhua.
Jatkamme harjoituksia, kuulumisiin Tanja ja Sisu
(Kuulumisia Sirkeltä ja Jannelta ,Svindyra Sven-Erik "Veksu"
28.03.2010)
Morjens!
Nonnii, matka takana ja hetki kotonakin. Tuntuu tästä Sven-Erikistä,
jota nyt kutsumme nimellä Veksu, niin tulla melkoisen sinnikäs
tahtopakkaus! Kertakaikkiaan mikä päättäväisyys kaikessa! Mitään ei
pelätä, kaikkea mennään katsomaan ja mietitään vasta sitten jos oli hyvä
idea, jos sittenkään :) Kyl meitin Pepe oli pentuna paljon rauhallisempi
tapaus. Saas katsoa millainen koiruus Veksusta kasvaa. Varmasti sinnikäs
ja peloton.
Muttä tässä siis muutama kuva matkalta ja pari kotoa.
T. Sirke, Janne, Pepe ja Veksu
(Kuulumisia Kimmolta ja Pialta Kutajärveltä ,Riski Riitta
" Martta" ,28.03.2010)
Moi!
Martan alias "Riski Riitan" kotimatka sujui erittäin hyvin. Oli erittäin
hyvä idea ottaa yhteinen hytti Sagan "Rinsessa Ruususen" kanssa. Tytöt
nukkuivat autossa melkein koko matkan laivalle asti. Laivalla
tutustuivat yhdessä hytin vessaan, mutta, kun ei ollut hätä, niin
kävivät nukkumaan vessan lattialle, josta ne siirrettiin Sagan koppaan
yhdessä. Noin tunti ennen Turkuun saapumista oli pakko herättää molemmat
sikeästä unesta, molemmat söivät erittäin niukasti. Martta teki pissan
ja kakan lehden päälle, mutta Saga oli hieman hämillään eikä tehnyt
kumpaakaan. N. 15 minuutin sitkeän heräämisen jälkeen alkoi tytöille
tulemaan virtaa ja hyttiin tuli vauhtia. Kokolattia matto yritettiin
yhteistuumin repiä irti ja muutakin mukavaa piti keksiä. Iidan varpaat
ja Pian puntit olivat kovilla, tuli sinne muutama pissikin hytin matolle
ja kaatui myös vesikuppikin. Mutta verrattuna viereisiin hytteihin,
meillä hytti oli luovutettaessa hyvässä kunnossa,
tosin roskis täynnä sanomalehtiä.
Automatka Turusta Hollolaan sujui hyvin nukkuessa, ihan muutama
viimeinen kilometri piti osoittaa, että hengissä ollaan ja vähän jo
kyllästyttää.
Tutustuminen uusiin ystäviin labradori-poitsu Elmoon ja Enkeli-kissaan
sujui iloisissa merkeissä, Martta ei ujostellut yhtään, vaan oli
erittäin kiinnostunut uusista kavereista. Samaa ei välttämättä voi sanoa
Elmosta ja Enkelistä, jotka olivat hieman varautuneita uudesta
tulokkaasta. No, tänään on sitten jo kannettu leluja uuden kaverin
eteen, mutta, kun sitä ei kiinnosta muu kuin tassujen pureminen, niin se
tuntuu vähän Elmosta tunkeilevalta.
Kaikenkaikkiaan alku uudessa kodissa on sujunut enemmänkin kuin hyvin.
Koko talo on jo rohkeasti haisteltu... häntä heiluu kokoajan kiivaasti,
hieman jo väsyttäisi mutta ei malta.
Niin se aika on mennyt, että Masikin on tänään 1 vuotta! J
Ohessa pari kuvaa pojusta, komea poikahan pennusta kasvoi… ja kiltti!
T. Päivi
(Kuulumisia Merjalta &
Karilta Paimiosta (Proffsiga Patrick "Karo")13.03.2010)
Tässä muutama
kuva meidän P-pentueen pölhöstä
Karo on
kasvanut ja "komistunut", pikkupennusta on tullut melkoinen menijä.
Lenkkeily
maistuu ja kaikki vieraat ja tutut ihmiset ovat ihania. Eka rokotus meni
ok, kynsienleikkaamisen kanssa hieman taistellaan. Koirakavereiden
kanssa leikitään, toisten kanssa rajummin ja toisten hieman alistuen.
Kevättä
odotellessa ja lumessa kahlaillen ... T: Merja
(Kuulumisia Titalta &
Tompalta Turusta (Pigga Playboy Primo "Uno")08.03.2010)
Uno on kovasti
kasvanut, pojalla valtava ruokahalu koko ajan ja osaa komentaa jos
ruuansaanti on liian "hidasta"Voikaa hyvin ja odotellaan kevättä!!!
T:titta ja tomppa
(kuulumisia Karoliinalta ja Villeltä Lammilta (Jålande
Johanna"Maura") 24.02.2010 )
Tässä on nyt
ensihätään joku kuva reissusta. Laitan pidemmin juttua perässä.
Kehistä ei ole kunnollisia kuvia, joten nämä kotona poseeratut saa
kelvata=) Nää on vähän epätarkkoja.
Ja ne
tulokset:
-Valmiera,
Latvia, kansallinen näyttely: VAL-ERI, SERT, ROP, RYP2, LV MVA.
-Panevezys,
Liettua, kansallinen näyttely: VAL-ERI, SERT, ROP, RYP3 ja
LT MVA:ksi saa
anoa kun valioituu Suomestakin.
(Kuulumisia Titalta &
Tompalta Turusta (Pigga Playboy Primo "Uno")19.02.2010)
Hei, tässä jo
ystävystyneet "veljekset", päivisin jo leikitään yhdessä yöt nukutaan
visusti erikseen.
Uno on kova
poika komentelemaan, varsinkin jos hidastelen ruoan antamisessa ( miten
sillä onkin AINA niin kova nälkä??) Hyvin on poika kotiutunut, ulkona
käy asioilla muutamat pisut ja kakat on tietty sisällekkin tullut,
kaikinpuolin hienosti on mennyt.
Voimia uusien
pentujen kanssa, ne on niin söpöjä!!!
Kuullaan ja
terveisiä: Titta ja Tomppa, Hugo ja Uno Playboy
(Kuulumisia Titalta &
Tompalta Turusta (Pigga Playboy Primo "Uno")10.02.2010)
Moikka,täällä
menee hyvin pennun kaa,nukkui eka yön tosi rauhassa ja hiljaa.Hugo oli
aluksi vähän ihmeissään pennusta ja ärähtikin kerran kun pentu tuli
liian lähelle luuta.Tein takapihalle sellaisen polun
ulkoilureitiksi,siitä tuli loppujen lopuksi vähän sellainen
labyrintti..siellä se tykkää mennä eestaas. Menohaluja näyttää pojalla
löytyvän,on rohkea,murisee,hyökkäilee ja haukkuu.Hugekin alkaa
pikkuhiljaa vähän leikkisämmäksi.Laitetaan tässä samalla vähän kuvia
mukaan.Niin ja pojan lempinimeksi tuli UNO, looginen jatko Primolle..
Meillä menee
täällä hyvin yhtään ei ole Uno vikissyt, ihan kun olis aina täällä ollut
meidän kanssa, hyvää niin! Ollaan kuulolla ja mukavaa pakkaspäivää
Terv. Tomppa,
Titta ja UNO
(Kuulumisia Merjalta &
Karilta Paimiosta (Proffsiga Patrick "Karo")04.02.2010)
Hei.
Kaikki on mennyt tähän asti tosi hyvin. Karo on oppinut jo meidän
päivärytmin eli öisin nukutaan. Yhtään yötä ei olla valvottu ja Karo
nukkuu OMASSA korissaan, olemme kuitenkin samassa huoneessa, jotta
pissavinkumiseen herätään. Kovasti ollaan ulkoiltu ja tutustuttu talon
ympäristöön, jotta paikat tulisivat tutuiksi, ainahan sieltä jotain
ihmeteltävää löytyy kuten roskis, traktori, lapio, huojuva puu.... ja
niitähän kannattaa varoa emännän jalkojen takana. Sosiaalinenluonne
tällä koiralla, kaikki kelpaavat kavereiksi kunhan jaksaa leikkiä ja
kestää hampaiden terotuksen nilkkoihin tai ranteisiin.
Ruoka maistuu ja luita on kaluttu (olohuoneen matolla, kyllä Karo saa!)
Lapset ovat aivan myytyjä, jopa meidän poika laittoi Karon kuvan heti
facebook sivulleen. Viikonloppuna varmaan lähdetään katsomaan
koirakavereita tuohon lähistölle, jospa niistä olisi leikkikaveriksi.
Aurinkoisia kevätpäiviä odotellessa...
Terveisin Merja, Kari ja Karo Paimion Maljamäestä
(Kuulumisia Marjolta &
Ristolta Karkkilasta (Personliga Petra "Lulu")01.02.2010)
Hei !
Meidän kotimatka sujui mukavasti. Lulu nukahti pian auton lämmössä ja
hurinassa, pari pientä vinkaisua päästi ennen nukahtamistaan. Yön
laivassa nukkui peittoni alla tyytyväisenä. Minni ei ollut kovinkaan
kiinnostunut pennusta matkanaikana, mutta kotona alkoi leikkiä Lulun
kanssa ja ovat nyt kuin paita ja peppu. Hämmästyin miten hienosti Minni
Lulun kanssa osaa olla, yhdessä kanniskelevat leluja ja leikkivät. Nyt
on rauhallinen hetki, molemmat nukkuvat vierekkäin. Virtaa Lulussa
näyttää todella löytyvän ja on rohkea pikku koira. Lulu hakeutuu
hienosti paperille asioilleen ja ulkona myös tekee pissat ja kakat.
Onneksi nyt pakkanen on hellittänyt, että voidaan käydä ulkonakin
ihmettelemässä, kun lumi pölisee. Kiitos vielä kerran ihanasta pennusta
:)
Tässä sulle tänään otettu kuva Masista,
poju painaa 12,5 kg ja voi erinomaisesti.
Olemme edelleen treenanneet jälkeä ym.
harjoituksia, joissa Masi pärjää hienosti – nenä pelaa edelleen! Mikään
ei jää tältä pojalta noteeraamatta.
Masi ei päässyt vielä hirven, kuten ei
peurankaan metsästykseen mukaan (vaikka oli muuten messissä mukana),
mutta ensi syksynä/talvena onkin sitten tosi kyseessä, kun lähdetään
jahtiin. Hirven kuten peuran sorkilla olemme treenanneet ja lupaavalta
näyttää!
Ketut ja jänikset saisivat myös kyytiä,
jos vain irti päästäisi eli Masia ei enää voi pitää piha-alueella
vapaana, se olisi menoa, mutta kuten sanottu; ne menot odottaa pojulla
sitten syksyllä.
Aion viedä Masin huhtikuussa
koiranäyttelyyn ja sillä olenkin jo vähän nyppinyt Masin turkkia, tosin
pohjavillan jätän vielä koskematta.
Aikamoinen karvaturrihan se on ollut,
mutta eipä sitä talven pakkasilla ole kyllä palellutkaan ja vielähän
niitä pakkaspäiviäkin on kuulemma tulossa…
Jos ohjeistusta turkin suhteen, niin
ohjeita otan mieluusti vastaan.