TERVEYS

Rokote	Koiran ikä			Tehosterokote	Valmiste
	12 vko	16 -20 vko	12-13 kk
Penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja parvo ^(a	X	X	X	3 vuoden välein	NOBIVAC DHP DURAMUNE DAP
Penikkatauti, tarttuva maksatulehdus, parvo ja parainfluenssa ^(a	X	X	X	3 vuoden välein (parainfluenssa vuoden välein)	NOBIVAC DHPPI DURAMUNE DAPPi
Parvo ^(a	X	X	X	3 vuoden välein	NOBIVAC PARVO
Rabies ^(b		X	X	1-3 vuoden välein	NOBIVAC RABIES VET RABDOMUN RABISIN
Parainfluenssa ^(a	X	X	X		NOBIVAC PI NOBIVAC KC (parainfluenssa ja bordetella bronchiseptica) DURAMUNE PI

a) Lisääntyneestä tartuntavaarasta johtuen pennut voidaan rokottaa alle kolmen kuukauden iässä, jo kuuden viikon iästä alkaen. Tälloin rokotusohjelmaa jatketaan suosituksen mukaisesti kolmen kuukauden iästä eteenpäin. Parainfluenssa rokoitteita on erilaisia. Laajakirjoisemman suojan antaa ns. sumuterokote, joka annetaan vuoden välein. Rokote ei sisälly yhdistelmärokoitteisiin.

b) Luolametsästyksessä käytettävät koirat rokotetaan MMMELO:n määräyksestä vuoden välein rabiesta vastaan. Muut metsästyskoirat ja viranomaisten palveluskoirat rokotetaan joka toinen vuosi raivotautia vastaan. Muilla koirilla rokotusväli (2-3 v) riippuen käytetystä valmisteesta.

Koiranäyttelyn järjestäjien rokotusvaatimukset voivat poiketa tässä esitetyistä suosituksista

Leptospiroosirokotetta suositellaan käytettäväksi koirille, jotka matkustavat maihin, joissa tartunta on yleinen. Rokottaminen antaa suojaa kliinistä tautia vastaan, mutta ei estä mahdollista bakteerin kantajuuden kehittymistä. Tartunnan saanut koira voi rokotuksesta huolimatta erittää leptospira-bakteeria. Leptospiroosi on zoonoosi eli eläimestä ihmiseen tarttuva tauti

Miksi koiria rokotetaan? Lähde: Intervet ja Evira fi

Pennut rokotetaan rokotusohjelman mukaisesti penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvovirustartuntoja vastaan kolmen ja neljän kuukauden iässä. uusintarokotukset vuoden kuluttua ja sen jälkeen kahden tai kolmen vuoden välein, riippuen käytetystä valmisteesta.

HUOM! Koiranäyttelyn järjestäjien rokotusvaatimukset voivat poiketa tässä esitetyistä suosituksista

Rokottamalla pyritään ennaltaehkäisemään tai lieventämään tartuntatauteja. Koirilla esiintyviä ja rokotuksilla torjuttavia virustauteja ovat mm. raivotauti, penikkatauti, parvovirusripuli ja tarttuva maksatulehdus. Raivotauti eli rabies on tappava keskushermostotauti, joka siirtyy eläimestä toiseen (myös ihmiseen) pääasiassa pureman välityksellä.

Penikkatauti on oireiltaan monimuotoinen sairaus, jonka jälkiseurauksena kehittyvät hermosto-oireet tai bakteeritulehdukset voivat johtaa koiran pysyvään vammautumiseen tai jopa menehtymiseen. Parvovirusripuli on tavallisimmin nuorilla koirilla esiintyvä viruksen aiheuttama suolistotulehdus, jonka oireina ovat voimakas oksentelu ja ripuli.
Tarttuva maksatulehdus on virustauti, jonka taudinkuva vaihtelee lähes oireettomasta koiran menehtymiseen.

Mitä rokottaessa tapahtuu?

Koiralle annetaan rokotettaessa taudinaiheuttajia tai niiden osia sellaisessa muodossa, että elimistön puolustusjärjestelmä aktivoituu. Elimistö muistaa tämän altistuksen ja reagoi jatkossa samaan taudinaiheuttajaan puolustautumalla nopeasti ja tehokkaasti. Rokottaminen ei anna välitöntä suojaa, vaan koira muodostaa itse mm. vasta-aineita rokotteen sisältämille taudinaiheuttajille. Siksi on tärkeää, että koira on terve rokotushetkellä ja sillä ei ole sisäloisia. Koira on hyvä lääkitä sisäloisten varalta hyvissä ajoin (viimeistään 10 päivää) ennen rokottamista. Tällöin puolustusjärjestelmällä on parhaat edellytykset toimia ja rokotteelle muodostuu mahdollisimman hyvä vaste. Parhaassa tapauksessa rokotteen aikaansaama puolustautumisreaktio on samankaltainen kuin luonnollisen tartunnan seurauksena syntyvä. Eläviä taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden aikaansaama puolustautumisreaktio muistuttaa enemmän luonnollista tartuntaa kuin tapettuja taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden herättämä.
Rokotesuoja varmistetaan antamalla koiralle tehosterokotuksia rokotekohtaisten ohjeiden mukaisesti. Ennaltaehkäisevän rokottamisen ja sisäloishäätöjen lisäksi on huolehdittava muista koiran hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä (esim. tasapainoinen ravitsemus), jotta koiran elimistön puolustusjärjestelmä toimisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä rokotteet sisältävät?

Rokotteiden sisältämät aineet voidaan jakaa vaikuttaviin aineisiin ja apuaineisiin. Rokotteiden vaikuttavat aineet ovat taudinaiheuttajia tai niiden osia, jotka ovat välttämättömiä elimistön puolustusreaktion herättämiseksi. Taudinaiheuttajat ovat joko inaktivoituja eli tapettuja tai eläviä, joita on heikennetty niin, että ne eivät aiheuta koiralle tautia. Rokotteiden apuaineet ovat välttämättömiä rokotteiden tehon, säilyvyyden ja käyttöominaisuuksien kannalta. Tällaisia aineita ovat esim. tehosteaineet eli adjuvantit, jotka ovat yleensä alumiiniyhdisteitä. Niitä tarvitaan tapettujen taudinaiheuttajien aikaansaaman puolustautumisreaktion tehostamiseksi.

Onko rokottaminen turvallista?

Vaikka rokottaminen on rutiinitoimenpide, se ei ole täysin riskitön. Kaikkien rokotteiden käyttöön liittyy aina haittavaikutusten mahdollisuus. Rokottamisen jälkeen saattaa joskus esiintyä ohimenevää kuumeilua, pahoinvointia ja kutinaa sekä pään, silmäluomien tai kuonon turvotusta. Vain pieni osa rokotuksista aiheuttaa haitallisia reaktioita. Ne menevät yleensä ohi itsestään muutamassa tunnissa tai parissa päivässä. Haittavaikutusten varalta on hyvä odottaa eläinlääkärivastaanoton läheisyydessä noin 15 minuuttia rokotuksen jälkeen. Rokottamisen seurauksena kehittyvät vakavat reaktiot ovat hyvin harvinaisia. Jos koira oireilee kotona rokottamisen jälkeen, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Huolimatta siitä, että rokottaminen voi aiheuttaa joskus haittavaikutuksia, ovat riskit vähäisiä hyötyyn nähden. Rokottaminen suojaa koiria tehokkaasti vaarallisilta tartuntataudeilta.

Penikkatauti

Pennut rokotetaan ensimmäisen kerran 12 viikkoisina ja uudestaan 16 viikon iässä. Uusinta rokotus vuoden kuluttua ja jatkossa kolmen vuoden välein.

Penikkatauti on helposti tarttuva virustauti, jonka oireet ovat hyvin monimuotoisia. Tauti tarttuu koirasta toiseen pisaratartuntana hengitystie-eritteiden välityksellä. Tartunnan saaneet koirat voivat erittää virusta jopa kuukausia. Sairauden ensivaiheissa tyypillisimpiä oireita ovat kuume, sierainvuoto, silmätulehdukset, hengitystie- ja ruoansulatuskanavaoireet. Joillakin koirilla esiintyy polkuanturoiden ja kirsun paksuuntumista. Tautia sairastavat koirat ovat alttiita bakteeritulehduksille, jotka voivat olla kohtalokkaita. Erilaisia hermosto-oireita voi esiintyä myöhemmin, yleensä muutaman viikon kuluttua ensioireiden parannuttua. Tyypillisiä hermosto-oireita ovat lihasnykäykset jalkojen tai pään lihaksissa, tuntopuutokset ja halvaukset sekä erilaiset kouristuskohtaukset. Vakavat hermosto-oireet ovat invalidisoivia ja johtavat usein koiran lopettamiseen. Maassamme oli laaja penikkatautiepidemia vuosina 1994-1995, jolloin tuhansia koiria sairastui.

Parvovirusripuli

Rokotus sisältyy perusrokotteisiin. Pennut rokotetaan rokotusohjelman mukaisesti kolmen ja neljän kuukauden iässä. Osa eläinlääkäreistä suosittelee uusintarokotusta vuosittain. (Toisinaan pennut voidaan rokottaa ensimmäisen kerran 6-10 viikon iässä. Jos pentu ei ole saanut ternimaitoa, rokotukset voidaan aloittaa 6-8 viikon iässä. Rokotusten väliksi suositellaan neljää viikkoa).

Koiran parvovirus kestää hyvin erilaisia ympäristöolosuhteita (lämpötila ja pH) ja voi säilyä tartuntakykyisenä useita kuukausia. Se kestää käsittelyn yleisimmillä desinfektioaineilla. Virus tarttuu kosketustartuntana koirasta toiseen. Ulosteiden saastuttaman materiaalin välityksellä tapahtuva tartunta on merkittävässä asemassa. Itämisaika on 3-8 päivää. Tartunnan saaneet koirat voivat erittää virusta kolme viikkoa tartunnasta ja myös ennen oireiden ilmaantumista. Parvoviruksen aiheuttama ripuli ja oksentelu saattaa lyhyessä ajassa johtaa koiran kuivumiseen ja menehtymiseen. Virustartunnan aiheuttama kuolleisuus voi olla jopa 35 %. Pikkupennuilla virus saattaa myös aiheuttaa sydänlihastulehduksen, jolla on vakavat seuraukset. Suomessa tautia esiintyy jatkuvasti paikallisina taudinpurkauksina.

Tarttuva maksatulehdus

Sisältyy yleensä yhdistelmä rokotteeseen. Taudin aiheuttaja on koiran adenovirus 1 (CAV-1 ), joka säilyy tartuntakykyisenä koiran ulkopuolella viikkoja, jopa kuukausia. Koira saa tartunnan sairaan koiran ulosteiden, virtsan tai syljen välityksellä. Taudin itämisaika on 4-9 päivää. Taudinkuva vaihtelee lievästä kuumeilusta vakavaan maksan toimintahäiriöön. Mitä nuorempi koira, sitä todennäköisemmin se kuolee tautiin.
Sairastuneilla koirilla on kuumetta, keltaisuutta, keskushermosto-oireita, oksentelua ja ripulia sekä turvotusta eri puolilla kehoa. Noin 25%:lle koirista kehittyy jälkioireena ns. sininen silmä -oire, jossa molempien silmien sarveiskalvot ovat samentuneet. Yleensä samentuma häviää itsestään. Lievissä sairastapauksissa ohimenevä samentuma voi olla taudin ainoa oire. Taudista parantuneet koirat voivat levittää virusta virtsassaan jopa kuukausia.

Rabies eli raivotauti

Ensimmäinen rokotus suositellaan annettavaksi koirille noin 4 kuukauden iässä ja toinen vuoden iässä ja tämän jälkeen tehosterokotukset annetaan valmisteesta riippuen joka toinen tai kolmas vuosi. RABISIN ja RABDOMUN voimassa 2 v, NOBIVAC RABIES VET voimassa 3 v

Poikkeuksena tästä ovat luolametsästyksessä käytettävät koirat ja viranomaisten palveluskoirat, jotka rokotetaan vuosittain (MMMELOn määräys). Kaikki koirilla käytetyt rokotteet ovat inaktivoituja. Raivotautirokotteen antamista samanaikaisesti muiden rokotteiden kanssa ei suositella, koska samanaikaista käyttöä ei ole riittävästi tutkittu.

Raivotauti on rabiesviruksen aiheuttama aivo- selkäydintulehdus, joka voi tarttua kaikkiin nisäkkäisiin. Ihmisellä esiintyvää rabiesta kutsutaan vesikauhuksi. Oireiden puhjettua tauti on lähes poikkeuksetta kuolemaan johtava.
Koira voi saada tartunnan esim. raivotautisen supikoiran tai ketun puremasta. Tartunnan saanut koira voi levittää tautia edelleen puremalla syljen välityksellä tai jos sylkeä pääsee limakalvoille tai rikkoutuneelle iholle. Sairauden itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta kuukausiin, jopa vuosiin. Koiralla se on useimmissa tapauksissa 21-80 päivää. Virus etenee purema-alueelta hermoratoja pitkin selkäytimeen ja aivoihin. Keskushermostosta virus leviää sylkirauhasiin ja sitä erittyy sylkeen. Virusta voi olla syljessä jo ennen sairauden oireiden ilmenemistä.
Taudinkuvalle ovat tyypillisiä käyttäytymismuutokset ja erilaiset halvausoireet. Klassisessa raivoisassa tautimuodossa eläin on kiihtynyt ja aggressiivinen. Se hyökkää muiden eläinten, ihmisten ja esineiden kimppuun purren niitä raivokkaasti. Hiljaisessa tautimuodossa käyttäytymismuutokset ovat vähäisiä, jolloin erilaiset halvaukset esim. nielun ja alaleuan lihaksissa ovat usein ensimmäiset havaittavat oireet. Myös raivoisa tautimuoto etenee halvausvaiheeseen. Taudin eteneminen on nopeaa ensimmäisten halvausoireiden ilmaannuttua ja kuolema on väistämätön viimeistään 10 päivän kuluessa. Suomessa on raivotautia todettu viimeksi 1989 (2003 yksittäistapaus tuontihevosessa ).
Suomen lähialueilla Venäjällä ja Virossa raivotautia on sekä kulkukoirissa ja -kissoissa että petoeläimissä. Maamme kaakkoisrajalle levitetään vuosittain villieläinten syöttirokotteita maastoon, jotta tartunta ei leviäisi Suomeen.

Kennelyskä ja parainfluenssavirusinfektio

Kennelyskä on henkitorven ja keuhkoputkien tulehdus, joka on luonteeltaan monisyysairaus. Tauti voi alkaa parainfluenssavirusinfektiolla, jolloin koiralla on lieviä hengitysoireita, kuten sierainvuotoa ja yskää. Virusten vaurioittamiin hengitysteihin pesiytyy helposti bakteereja (yleensä Bordetella). Taudin itämisaika on 3-10 päivää. Oireina on tyypillinen kuiva ja voimakas yskä sekä sierainvuotoa. Vakavassa tautimuodossa tulehdus etenee syvemmälle hengitysteihin, jolloin koiralle nousee kuume ja sierainvuoto muuttuu märkäiseksi. Pennut saattavat menehtyä tautiin ja vanhemmilla koirilla jälkiseurauksena voi olla krooninen keuhkoputkentulehdus. Kennelyskää esiintyy Suomessa paikallisina ja myös laajempina taudinpurkauksina.

Madotus

Koira tulisi antaa matokuuri vähintään viikkoa ennen rokotusta. Matokuuri on tärkeä rokotuksen tehon kannalta.

Pennut saavat helposti matoja. Pentu tulee madottaa 2-3,5,7 ja 11 viikon iässä. Tämän jälkeen parin kuukauden välein. Matojen häätö on todella tärkeää pennun normaalille kehitykselle. Madot elävät koiran suolistossa, jolloin ravinteiden imeytyminen häiriintyy. Pentu tarvitsee ravinteita kasvuun ja kehitykseen

Aikuisen koiran madotus riittää 2 kertaa vuodessa, jollei matoja ole näkynyt kakan joukossa madotuksen jälkeen. Silloin on syytä uusia vielä toinen kerta (11-14 vrk:n kuluttua ensimmäisestä), että kaikki ovat varmasti pois.

Tyypillisiä oireita madoista ovat köhiminen ja kyökkiminen. Madot ovat muna-asteella keuhkorakkuloissa, toukkina nousevat kurkkuun ja matoina matkaavat eteenpäin suolistossa. Matoja ei yleensä näe ulosteessa, kuin vasta matolääkkeen jälkeen. Karvan huono kunto ja laihtuminen ovat seurausta pitkään jatkuneesta ongelmasta. Säännöllinen häätö pitää nämä ongelmat loitolla.

Kynnet

Kynnet on leikattava säännöllisesti kerran viikossa heti pennusta alkaen, jotta kynnen sisällä oleva hermo ei pääse kasvamaan liian pitkäksi. Koiran liian pitkät kynnet ovat sille epämukavat ja vahingolliset.

Sivulla: Kynnet ja turkki, lyhentämistapa kuvin ja videoin

Turkin hoito

Karkeakarvaisen mäyräkoiran turkki ei vaadi erityisen paljon hoitoa. Harjaa silloin tällöin ja tarkista ettei koiralla ole haavoja taikka turkissaan lois-eläimiä. Useimmiten turkki trimmataan (nypitään pois kuollut karva) kahdesti vuodessa. Älä pese koiraa ennen trimmausta tai näyttelyä.

Trimmatessa nypitään karvoja pois sormin myötäkarvaan pieni tupsu kerrallaan, jättäen kulmakarvat ja parta. Niistäkin on syytä kuollut karva poistaa. Kokemattomalle trimmaajalle en suosittele veitsien taikka saksien käyttöä.

Jollet halua oppia itse trimmaamaan koiraasi, ota yhteyttä ammattimaiseen koirantrimmaajan.

Sivulla: Kynnet ja turkki, lyhentämistapa kuvin ja videoin

SAIRAS KOIRA?

MUUTAMIA YLEISIÄ SAIRAUDENOIREITA:

• Koira ei syö eikä juo normaalisti
• Paino putoaa tai lisääntyy nopeasti
• Virtsaa enemmän/vähemmän kuin normaalisti
• Ripuloi
• Yökkäilee pitkään ja toistuvasti
• Ei jaksa leikkiä tai juosta
• Raapii korviansa epänormaalia enemmän
• Turkki muuttuu elottomaksi
• Kuolaa tavallista enemmän

LÄMMÖN MITTAAMINEN

Koiran normaali ruumiinlämpö on 38,5-39°C. Jokaisen koiran omistajan kannattaa mitata koiransa normaalilämpö sen ollessa terve. Sairaustiloissa normaalilämmön tietämisellä voi olla suurikin apu.
Lämmön mittaamiseen kannattaa käyttää nopeaa minuuttimittaria – samanlaista kuin ihmisillä käytetään. Mittarin päähän voi laittaa hiukan vaseliinia liukastamiseksi. Aseta koira maahan kyljelleen. Laita mittari koiran peräaukkoon noin parin sentin syvyyteen. Nojaa mittarilla peräsuolen seinämää vasten.
Yritä pitää koira rauhallisena puhuen sille mukavia. Lämpötilan lukemisen jälkeen on hyvä desinfioida mittari tavallisella desinfiointiliuoksella.

RIPULI:

Ripuli on hyvin tavallista ja voi aiheutua eri syistä. Ripulin aiheuttajana voi olla ruokavalion muutos, vanhentunut ruoka, loiset, bakteeri- tai virusinfektio allergia, tai stressi (uuteen kotiin tulo, autoilu). Ruokavalion muutokset tuleekin toteuttaa hitaasti.
Ripulin hoitona käytetään mm. paastoa, neste-
lisäystä, ulostetta kiinteyttäviä lääkkeitä ja antibiootteja.
Pienen pennun pitkään kestävä ripuli on aina vaarallinen, koska pentu voi kuivua! Myös vaarallisten tartuntatautien oireena voi olla ripuli. Ota yhteyttä eläinlääkäriin mikäli ripuli kestää yli vuorokauden.
Kotihoitona voit kokeilla porkkanaraastetta jonka kiehautat. Koirat yleensä pitävät siitä ja porkkana tasapainottaa vatsan toimintaa.

Ruokinta aloitetaan varovaisesti koiran tultua terveemmäksi. Ruoki koiraa vatsaystävällisellä ruualla muutama päivä, esim. lihaliemessä keitetyllä riisillä. Siirry asteittain takaisin normaaliin ruoka-valioon

Anaalirauhaset (Anaalirauhastulehdus )

Mitkä anaalirauhaset ovat?

Anaalirauhaset ovat ihonalaiset rauhaset peräaukon molemmin puolin noin klo 3 ja 9 kohdilla. Pienet käytävät yhdistävät rauhaset peräaukon suulle. Anaalirauhaset tuottavat tummaa, voimakkaalle haisevaa eritettä, joka tyhjenee rauhasista normaalisti huomaamattomasti ulostuksen yhteydesssä. Juuri tämän tyyppisiä rauhasia haisunäätä käyttää karkoittaakseen vihollisensa. Vaikkakin koira voisi käyttää rauhasia samaan tarkoitukseen, asuvat koirat yleensä ympäristössä, jossa vihollisia ei ole.

Millaisia ongelmia anaalirauhasiin voi liittyä?

On kolme sairautta, jotka liittyvät anaalirauhasiin.

1.) Kun nestemäinen erite muuttuu paksuksi ja kiinteytyy, rauhasen tyhjentymiskanava tukkeutuu. Tällöin puhutaan anaalirauhasten impaktiosta.

2.) Kun bakteerit alkavat kasvamaan tässä eritteessä muodostaen märkäistä, kellertävää tai verekästä nestettä, puhutaan anaalirauhasten tulehduksesta, infektiosta.

3.) Kun tulehdus etenee muodostaen anaalirauhaseen kuumottavan ja kipeän turvotuksen, puhutaan märkäpaiseesta, abskessista. Kun rauhanen on täyttynyt märkäisestä eritteestä, puhkeaa anaalirauhasen seinämä ihon läpi ja märkäinen tulehduserite valuu iholle. Tällöin puhutaan anaalirauhasen fistelöitymisestä.

Mistä tiedän onko koirallani ongelmia anaalirauhasissa?

Anaalirauhasiin liittyvien sairauksien oireita ovat mm.

Miten anaalirauhasiin liittyviä sairauksia hoidetaan?

Anaalirauhasen impaktiossa rauhanen tyhjennetään ja rauhaseen kiinteytynyt erite huuhdellaan pois. Huuhtelu vaatii yleensä koiran rauhoittamisen. Infektiossa rauhaset tyhjennetään ja tulehdus hoidetaan pois antibiootti-lääkityksellä. Anaalirauhasen muodostettua fistelin iholle, rauhanen tyhjennetään ja se huuhdellaan huolellisesti, lisäksi aloitetaan antibioottilääkitys. Kotona jatketaan hoitoa mm. suihkuttelemalla peräpäätä päivittäin lämpimällä vedellä.

Koirallani on toistuvasti ongelmia anaalirauhasten kanssa, onko olemassa pidempiaikaista helpotusta tuovaa hoitoa?

Useilla koirilla on toistuvia anaalirauhasten sairauksia. Taustalla saattaa olla pidempään löysänä ollut uloste, siis myös ruoka-aineallergia, johon liittyy mahdollisesti löysä uloste. Löysä uloste estää anaalirauhasten normaalia mekaanista tyhjenemistä. Lihavilla koirilla anaalirauhaset tyhjenevät hoikempiin koiriin verrattuna huonommin ja siten lihavat koirat saattavat kärsiä toistuvista ongelmista. Myös jotkin rodut, esim. villakoirat, ovat herkempiä anaalirauhasten sairauksille.

Jos koira kärsii toistuvista anaalirauhasten sairauksista, rauhaset voidaan poistaa leikkauksella. Koska koiralla ei ole käyttöä anaalirauhasille, ei niiden poistaminen heikennä koiran elämän laatua. Anaalirauhasten poistaminen on ainut pysyvän parantumisen aikaansaava hoitomuoto.

Liittyykö leikkaukseen riskejä?

Leikkaus vaatii yleisanestesian eli nukuttamisen, mikä aina sisältää riskin. Kuitenkin tämä riski nykyisillä nukutusaineilla on muuten terveelle koiralle erittäin pieni.

Leikkauksen jälkeen joillakin koirilla voi esiintyä ohimenevää ulosteen pidätyskyvyttömyyttä. Koirat saattavat tiputella kävellessään ulostepallosia. Tämä johtuu siitä, että peräaukkoa hermottavat hermot sijaitsevat erittäin lähellä anaalirauhasia ja ne saattaavat leikkauksessa vaurioitua. Kuitenkin, ongelma on yleensä ohimenevä ja häipyy itsestään muutamassa päivässä - muutamassa viikossa.

Koirani haisee jatkuvasti oudolle ja toisinaan sohvalla on pahan hajuinen tippatahra - liittyykö tämä anaalirauhas-ongelmaan?

Joillakin koirilla on häiriö anaalirauhasista peräaukon suulle johtavan kanavan täydellisessä sulkeutumisessa. Näillä koirilla anaalirauhas-eritettä tihkuu karvoihin koko ajan ja eritteen tuoksu on koko ajan aistittavissa. Tämä on toinen hyvä syy anaalirauhasten poistoon.

Koiran korvatulehdus

Kuinka yleisiä korvatulehdukset ovat koirilla?

Koiran yleisimpiä infektioita ovat bakteerien tai hiivan aiheuttamat ulkoisen korvakäytävän tulehdukset. Sairautta kutsutaan ulkokorvatuledukseksi, otitis externa.

Eräät rodut, esim. Cocker Spanielit ja kääpiövillakoirat ovat muita herkempiä korvatulehduksille, mutta tulehduksia voi esiintyä kaikilla roduilla.

Mitkä ovat korvatulehduksen yleisimmät oireet?

Korvatulehduksesta kärsivän koiran vointi on epämiellyttävä, korvakäytävät ovat erittäin herkät. Koira ravistelee päätään ja kapsuttaa korviaan yrittäen saada lika- ja tulehduseritettä pois korvista. Korvat alkavat punoittamaan ja haisemaan epämiellyttävälle. Useasti korvista nousee puhdistettaessa mustaa tai kellertävää eritettä.

Mitä oireita esiintyy korvapunkkien yhteydessä?

Korvapunkit voivat aiheuttaa useita edellämainituista oireista, mm. mustaa, kahvinpurumaista eritettä, pään ravistelua ja korvien kapsutusta. On kuitenkin muistettava, että korvapunkkeja todetaan yleisimmin vain pennuilla. Vanhemmilla koirilla korvapunkkeja esiintyy yleisimmin silloin, kun perheeseen tuodaan korvapunkeista kärsivä koiranpentu tai vielä yleisimmin kissa. Joskus korvapunkit luovat korviin olosuhteet, jotka ovat tavallista herkempiä bakteeri- ja hiivainfektioille. Kun koira tällaisessa tapauksessa tuodaan eläinlääkäriin, ovat korvapunkit jo saattaneet hävitä, mutta tulehdus on jäljellä.

Voinko hoitaa koirani korvatulehdusta millä tahansa lääkkeellä?

On olemassa useita eri bakteerilajeja ja ainakin yksi hiivalaji, jotka voivat aiheuttaa korvatulehduksen. Ilman, että tiedetään korvatulehduksen aiheuttaja, ei lääkitystä pystytä kunnolla valitsemaan. Joskus tulehduksen aiheuttajana voi olla myös vierasesine tai kasvain korvakäytävässä. Tällaisessa tapauksessa pelkkä lääkehoito ei luonnollisesti auta. Lisäksi on tärkeää tutkia ennen lääkityksen aloittamista, että korvan tärykalvo on ehjä. Tiettyjen lääkeaineiden käyttö korvan tärykalvon ollessa rikkoutunut voi aiheuttaa kuulon heikkemisen.

Miten korvatulehdukseen sopiva lääke selvitetään?

Ensimmäisenä korvakäytävät tutkitaan otoskoopilla, korvien tähytykseen tarkoitetulla instrumentilla. Tällä tutkimuksella selvitetään ovatko tärykalvot ehjät ja onko korvakäytävissä mahdollisia vierasesineitä. Jos koiran korvat ovat erittäin kipeät, täytyy tämä tutkimus tehdä koiran ollessa rauhoitettuna.

Seuraavaksi korvakäytävästä otetaan sytologinen näyte, jotta pystyttäisiin selvittämään tulehduksen aiheuttava bakteeri/hiiva. Näytteen mikroskooppinen tutkiminen on erittäin tärkeää oikean lääkityksen löytämiseksi. Varmimmin paras lääkitysvaihtoehto löydetään viljelemällä korvasta otettu näyte ja tekemällä siitä herkkyysmääritys. Tähän kuluu kuitenkin vähintään kaksi vuorokautta ja yleensä lääkitys aloitetaankin jo ennen viljelytulosten valmistumista. Tarvittaessa lääkitys vaihdetaan myöhemmin tulosten mukaiseksi.

Miten korvatulehdusta hoidetaan?

Lääkitys valitaan edellä kerrottujen tutkimusten perusteella. Joskus sytologisessa tutkimuksessa löydetään useampi eri bakteeri tai hiiva ja bakteeri yhdessä tulehduksen aiheuttajiksi. Tällöin otetaan käyttöön laajakirjoinen antibiootti tai useampi lääke yhdessä. Yleesä korvatulehdusta hoidetaan sekä suun kautta annettavalla antibiootilla sekä lääkitsemällä korvaa paikallisesti. Jos korvakäytävissä on reilusti tulehduksesta johtuvaa eritettä, on paras vaihtoehto rauhoittaa koira ja suorittaa korvien perusteellinen puhdistus, korvaimu, ennen lääkityksen aloittamista. Tämä antaa paremman ennusteen kotona suoritettavalla hoidolla saavutettaviin tuloksiin. Jos korvassa havaitaan vierasesine, koira rauhoitetaan ja vierasesine poistetaan.

Tärkeä osa potilaan tutkimisessa on mahdollisen taustalla olevan korvatulehduksia aiheuttavan sairauden selvittäminen. Toistuvien korvatulehdusten tai kroonisen korvatulehduksen taustalla voi useinkin olla allergia tai kilpirauhasen vajaatoiminta, hypotyreoidismi. Korvatulehdusten taustalla oleva perussairaus on ensin diagnostisoitava ja hoidettava. Jos tätä sairautta ei onnistuta hoitamaan, korvatulehdukseen kohdistuvalla hoidollakaan ei saada hyvää tulosta. On myös mhdollista, että korvatulehdus hetkellisesti helpottaa lääkityksellä, mutta todennäköisesti uusiutuu myöhemmin. (yleensä silloin, kun korvan lääkitseminen lopetetaan)

Mikä on hoidon ennuste?

Lähes kaikki korvatulehdukset, joiden aiheuttaja tai taustalla oleva systeemisairaus selvitetään voidaan parantaa. Jos taustalla olevaa sairautta ei hoideta, ennuste on merkittävästi huonompi. Kroonisissa korvatulehduksissa kontrollikäynti eläinlääkärillä hoidon kuluessa on yleensä aiheellinen.

Kuinka tärkeää on hoitaa korvatulehdusta?

Korvatulehduksesta kärsivä koira on yleensä erittäin kipeä. Kivuliaat korvat aiheuttavat pään jatkuvaa ravistelua ja raapimista. Tämä ei kuitenkaan ole ainut ongelma. Pään ravistelu ja raapiminen voi myös johtaa verisuonten hajoamiseen korvalehdissä. Tällöin muodostuu ns. verikorva, otheamatoma, joka vaatii erillistä hoitoa. Lisäksi krooninen ulkokorvan tulehdus voi johtaa tärykalvon rikkoutumiseen ja edelleen sisäkorvan tulehdukseen. Tällöin koira yleensä pitää päätä vinossa tai kulkee jopa kehää.

Koirani korvakäytävä on lähes umpeutunut kiinni. Mitä se merkitsee?

Korvakäytävän sulkeutuminen/ahtautuminen on myös seurausta kroonisesta korvatulehduksesta. Eräillä lääkkeillä pystytään hetkellisesti helpottamaan tätä kudosten turvotusta, mutta yleensä joissakin tapauksissa päädytään lopulta tilannetta helpottavaan leikkaukseen. Leikkauksen tarkoituksena on poistaa korvakäytävän vertikaalinen osa ja samalla poistaa turvonnutta kudosta horisontaalisesta korvakäytävästä. Kroonisen korvatulehduksen vakavin seuraus on korvakäytävän rustottuminen ja sulkeutuminen lahes kokonaan. Tällöin paras hoitovaihtoehto on poistaa korvakäytävä kokonaisuudessaan.

Mitä minun tulee tietää koirani korvien lääkitsemisestä?

On tärkeää saada lääkitys korvakäytävän horisontaaliseen osaan. Koiran korvakäytävä voidaan kuvitella L -kirjaimen muotoiseksi. Vertikaalinen käytävä muodostaa korvakäytävän ulkoisen osan ja horisontaalinen käytävä on korvassa syvemmällä päätyen tärykalvoon.

Korvia voidaan lääkitä seuraten seuraavia ohjeita:
1 Varovasti nosta korvalehti ylös pidellen sitä toisella kädellä
2. Samalla laita pieni määrä puhdistusainetta korvakäytävään
3. Pidä toisellä kädellä korvalehteä edelleen ylhäällä, hiero toisella kädellä hellästi korvan ulkopuolelta korvalehden tyveä - tällä tavalla puhdistusaine kulkeutuu myös korvakäytävän loppupäähän, horisontaaliseen osaan
4. Anna koiran ravistaa päätään, likaerite poistuu yhdessä puhdistusaineen kanssa.
Tarvittaessa puhdistus uusitaan vielä muutaman kerran. Pyyhi korvan ulko-osa ja korvalehti puhdistuksen jälkeen. Korvien puhdistuksessa ei tule käyttää ns. topsytikkuja. Pumpulipuikkoja käytettäessä lika helposti kulkeutuu syvemmälle korvakäytävän horisontaaliseen osaa.

Korvaa paikallisesti lääkittäessä saadaan myös lääke horisontaaliseen käytävään edellä kerrotun mukaisesti.

On syytä vielä kerran muistuttaa, että on erittäin tärkeää ennen korvan paikallista hoitamista varmistua siitä, että tärykalvo on ehjä!

Myrkyllistä syötävää:

• Ksylitoli (jo pieninä määrinä hengenvaarallista)
• Kaikki lääkkeet, myös e-pillerit ja särky- sekä unilääkkeet
• Hyasintit ja muut kukat joidenka varressa on valkoista nestettä
• Kaikki sipulit paitsi valkosipuli
• Suklaa paitsi suklaa joka on erikoisesti valmistettu koirille
• Avokado
• Rusinat
• Rotanmyrkky
• Kaikki kemikaalit, myös puhdistus- ja pesuaineet

Pevisa

(Jalostusohjelma) Suomen kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma. Normaalikokoisten karkeakarvaisten mäyräkoirien pevisa ( voimassa 31.12.2008) edellyttää koirien silmien tutkimista ennen jalostuskäyttöä. Koiraa joka on PRA tai HC sairas ei saa käyttää jalostukseen. (katso silmäsairaudet)

Svenska Taxklubben:in jalostustoimikunnat suosittelevat että alle 3 -vuotiasta koiraa ei käytetä jalostukseen. Molemmat vanhemmat tulee olla tunnistusmerkittyjä. Ruotsissa ei silmätarkastus enää ole pakollista rekisteröintiä varten.

Tunnettujen PRA - kantajien ja sairaiden koirien jälkeläisiä ei tulisi käyttää jalostukseen. Jalostukseen ei tulisi käyttää selkäongelmaisia koiria eikä koiria joiden vanhemmilla on selkäongelmia. Sukusiitosaste pitäisi, jos mahdollista olla alle 2,5 %. Tavoitteena on, että keskiarvo ei nousisi yli 2 %. Nartulle ei saisi käyttää samaa urosta kuin kerran. Kokonaisjälkeläismäärä karkeakarvaisilla on rajoitettu 20 pentuemäärään. Karvan laatujen välillä ja ulkomaiset astutukset ei vaikuta pentuemääriin.

Norjassa silmätarkastus ei ole pakollista rekisteröintiä varten. Norjassa kuitenkin tarkastetaan koiria kohtuullisen aktiivisesti. Silmätarkastusten suosio on noussut lonkkakuvausten edelle. Lonkiltaan karkeakarvaiset mäyräkoirat ovat yleensä terveitä. Selkäkuvaukset ovat vasta alkutekijöissään, vain muutama koira kuvataan vuosittain. Vuosina 2001 – 2005 tutkittuja koiria on ollut yhteensä 263.

Tanskassa silmätarkastus ei ole pakollista rekisteröintiä varten. Useimmat kuitenkin tarkastuttavat koiriensa

silmät. 1994 – 2005 on Tanskassa tarkastettu 341 karkeakarvaisen mäyräkoira silmät. Selkäkuvaus pakollinen.

Periytyminen

Resessiivisesti periytyvä

Resessiivinen periytyvyys tapahtuu väistyvän geenin välityksellä (resessiivinen), voi koira olla kliinisesti terve, vaikka kantaakin sairautta geeneissään.

Koirat, joilla on vain yksi viallinen geeni ovat kantajia, mikäli niillä on kaksi viallista geeniä ne sairastuvat. Resessiivinen eli väistyvä periytyminen tarkoittaa, että sairastuakseen täytyy koiran saada viallinen geeni molemmilta vanhemmiltaan. Kun molemmilla vanhemmilla on viallinen geeni, osasta jälkeläisiä tulee kantajia, osasta sairaita ja osasta terveitä

Dominantisti periytyvä

Vallitseva eli dominantti periytyminen, ts. vian ilmenemiseksi riittää, kun pentu saa ominaisuuteen vaikuttavat perintötekijät jommalta kummalta vanhemmalta. Vaillinainen penetranssi, ts. geenien vaikutus tulee esiin vain tietyssä osassa pennuista

Polygeenisesti periytyvä

Mitä virallinen silmätutkimus tutkii

Rodusta ja etsittävästä sairaudesta riippumatta virallinen silmätutkimus etenee saman kaavan mukaisesti. Tutkija tutkii silmän rakenteet edeten silmän etuosasta sen takaosaan pannen merkille poikkeamat normaalista ja mahdolliset sairauden oireet. Apuvälineinä käytetään oftalmoskooppia ja biomikroskooppia sekä erillistä linssiä silmänpohjan tutkimukseen. Silmän pupillit laajennetaan silmän takaosien tutkimuksen helpottamiseksi käyttäen lyhytvaikutteista tropikamidi-tippaa

1. Silmäluomet ja niiden reunat. Merkittäviä muutoksia ovat mm. entropium/ektropium (silmäluomen sisään/ulospäinkiertymät), distichiasis (ylimääräiset ripset)

2. Kolmas silmäluomi eli vilkkuluomi sijaitsee silmän sisänurkassa löydöksinä voidaan nähdä vilkkuluomen ruston kiertymää ja vilkkuluomen rauhasen esiinluiskahdusta

3. Konjuktiva eli silmän sidekalvo peittää silmäluomen sisäpintaa ja silmämunan etupintaa kirkkaaseen sarveiskalvoon asti

4. Silmäluomien sisänurkan läheisyydessä sijaitsevat kyynelkanavien aukot eli punktat löydöksenä voidaan nähdä aukkojen ja kanavien puuttumista tai vajaakehitystä

(varmistus vaatii rauhoituksessa tehtävän kanynoinnin; tämä ei ole osa virallista silmätutkimusta)

5. Sarveiskalvo eli kornea on silmän läpinäkyvä osa. Löydöksiä ovat sarveiskalvotulehdukset (keratitis) ja ”pannus” eli krooninen immuunivälitteinen keratokonjunktiviitti, ja korneadystrofia

6. Etukammio on sarveiskalvon ja värikalvon/linssin väliin jäävä nestetäyteinen silmän osa. Etukammion syvyys pannaan merkille ja samalla tarkastellaan linssin sijaintia silmässä

7. Iiris eli värikalvo on nimensä mukaisesti värillinen pupillaa eli mustuaista ympäröivä silmän osa.

Merkittäviä iiriksen muutoksia ovat persistoivat pupillamembraanit (PPM), jotka ovat sidekudosjäänteitä ja kulkevat juosteina iiriksestä iirikseen tai sarveiskalvon takapinnalle tai linssin etupinnalle

8. Silmän linssi eli mykiö on valoa taittava, pupilla-aukon takana sijaitseva osa.

Löydöksinä voidaan nähdä linssin sijainnin muutoksia eli linssiluksaatioita ja linssin samentumina eli kaihimuutoksia (katarakta); myös PHTVL/PHPV–sairauteen liittyy mykiön samentumaa ja muodon epänormaalisuutta; muutokset nähdään parhaiten biomikroskoopin avulla

9. Lasiainen sijaitsee linssin ja värikalvon takana täyttäen silmän takaosaa PHTVL/PHPV-sairauteen liittyy verisuoni- ja sidekudosjäänteitä lasiaistilassa

10. Silmänpohjan verkkokalvolla sijaitsevat silmän näkösolut ja näköhermon pää eli papilla. Silmänpohjassa nähdään synnynnäisiä muutoksia kuten CEA-sairauden muutokset colliella ja RD-muutokset (retinan dysplasia, verkkokalvon vajaakehitys); papillan vajaakehitystä voidaan nähdä erillisenä sairautena ja sen osittaiset puutokset (coloboma) voivat liittyä CEA-sairauteen; PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuma aiheuttaa verkkokalvolla silmänpohja-tutkimuksessa nähtäviä muutoksia

Silmien tutkimusta voidaan täydentää silmän sisäisen paineen mittauksella. Glaukoomassa eli viherkaihissa silmän paine on kohonnut. Silmänpaineen mittaus ei kuulu rutiininomaiseen silmätutkimukseen.

Silmän nestekierto tapahtuu värikalvon ja sarveiskalvon yhtymäkohdassa sijaitsevan filtraatio-kulman kautta. Filtraatiokulman muutokset, vajaakehitys ja ahtauma, ovat merkittäviä silmänpainetaudin kannalta. Tämän kulman rakenteiden tarkastelu vaatii erityisen linssin eli goniolinssin käyttöä; tämä gonioskopiatutkimus ei ole osa rutiininomaista virallista silmätutkimusta.

Virallinen silmätutkimus tutkii kyseisen yksilön ilmiasua eli fenotyyppiä; genotyypiltään eli perimältään sairas yksilö (kantaja) voi olla ilmiasultaan normaali.

Silmistä tehtyjä havaintoja ja löydöksiä verrataan kyseisellä rodulla tunnettujen, perinnöllisiksi osoitettujen tai epäiltyjen sairauksien löydöksiin ja silmistä annetaan lausunto näiden sairauksien osalta.

On hyvin tavallista, että silmistä löydetään poikkeavuuksia, joita ei pidetä merkittävinä tai joiden merkitystä ei tunneta. Nämä havainnot kirjataan ylös seurantaa varten sivulöydöksinä.

Mäyräkoiralla esiintyviä sairauksia

Silmä sairauksia:

PRA

PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä, eri rotujen PRA:t ovat erilaisia ja jopa samassa rodussa voi olla useita eri muotoja. PRA on löydetty yli 100 rodulla ja näistä ainakin 22:lla mutaatio on voitu paikallistaa. Se voi esiintyä millä tahansa rodulla. Yleisin periytymismekanismi on autosomaalinen resessiivinen. Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy vääränlaiseen näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua. Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujen surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen mustuaiseen. PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokeakin koira voi pärjätä erittäin hyvin. Kokeellisesti koirille on käytetty geeniterapiaa näköhermosolujen perinnöllisessä sairaudessa, jossa periyttävä geeni on tunnettu. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia

HC KATARAKTA, harmaakaihi

Kataraktassa silmän linssi eli valoa taittava osa samentuu. Yleensä se tulee molempiin silmiin ja on etenevä eli sokeuteen johtava. Ilmenemisikä vaihtelee suuresti. Oletetaan olevan periytyvä mutta ei tarkalleen tiedetä miten se periytyy.

PRA voi aiheuttaa seuraustautina Kataraktan. Ns. Vanhuuden harmaakaihi ei ole varsinainen kaihi, vaan seuraus linssin tiivistymisestä iän myötä, sillä linssiin kasvaa uutta kuitua koko iän ajan. Mäyräkoiria joilla on todettu HC ei saa Suomessa käyttää jalostukseen, Ruotsissa ei vaikuta jalostuskäyttöön.

PERINNÖLLINEN HARMAAKAIHI eli hereditäärinen katarakta samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta katraktasta voidaan mainita sokeritautiin liittyvä, hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä katarakta. Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi eli linssin kovettuminen vanhalla koiralla ei ole varsinainen kaihimuutos, vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin muuttuu ’opaalinharmaaksi’. Näkökykyyn se ei vaikuta. Perinnöllinen kaihi voidaan todeta perinnöllisten silmäsairauksien varalta tehtävässä silmätutkimuksessa. Erityisen tärkeää kaihin toteamisessa on viralliseen silmätutkimukseen kuuluva biomikroskooppitutkimus. Kaihi voidaan poistaa leikkauksella fakoemulsifikaatiomentelmällä. Paras leikkaustulos saadaan, kun leikkaus tehdään ennen kuin kaihimuutos on täydellinen. Hoidon edellytyksenä on se, että silmänpohja on terve. Perinnöllinen katarakta voi esiintyä yhdessä PRA:n kanssa, yleensä PRA:han liittyy kuitenkin ns. toissijainen kaihi.

Suomessa käytössä oleva koodaus:: HC: mykiön muiden osien kaihi huomattava , mykiön muiden osien kaihi lievä, posterior polaarinen kaihi laaja-alainen, posterior polaarinen kaihi lievä pistemäinen, posterior polaarinen kaihi selvä kolmiomainen, totaalisesti samentunut mykiö todettu

Ruotsissa käytössä oleva koodaus : Katarakt: bakre polär, total, främre y-söm, övrig partiell

RD RETINA DYSPLASIA, verkkokalvon kasvuhäiriö

(retinan dysplasia eli verkkokalvon kehityshäiriö) jaetaan kolmeen muotoon, multifokaaliin (MRD), geografiseen (GRD) ja totaaliseen (TRD).

MRD:ssa verkkokalvolla näkyy poimuja, jotka syntyvät verkkokalvon paikallisen virhekehityksen seurauksena. Poimujen määrä voi vaihdella. MRD ei vaikuta näkökykyyn.

GRD:ssa verkkokalvo on väärin kehittynyt laajemmalla alueella, mikä voi vaikuttaa koiran näkökykyyn, ja TRD:ssa verkkokalvo on kokonaan irtautunut, mikä aiheuttaa silmän täydellisen sokeuden.

MRD-muutokset eivät pahene iän myötä, vaan saattavat pikemminkin osittain hävitä näkyvistä vanhemmiten. GRD:aan saattaa iän myötä liittyä paikallista verkkokalvon rappeumaa muutoksen alueella.

Mäyräkoirilla on tavattu lähinnä poimuista verkkokalvon irtoamista. Nykykäsityksen mukaan näkökyky ei ole oleellisesti alentunut, jos poimuja on vähemmän kuin 10.

Useilla roduilla verkkokalvon kasvuhäiriön on todettu periytyvän resessiivisesti (katso resessiivinen ) ja voidaan todeta jo pentuiässä. Eri RD-muotojen välistä geneettistä yhteyttä ei tunneta

SML:n Jalostussuositus: Koiria, jolla on lievä muoto (MRD) voi käyttää, mutta kahta MRD-koiraa ei tulisi yhdistää. Koiria, joilla on RD:n vakavampia muotoja (GRD tai TRD) ei saisi käyttää siitokseen.

Retinopatia (esiintyy ulkolaisissa silmälausunnoissa)

Retinopatia tarkoittaa verkkokalvosairautta. Tällaiset pienet paikalliset muutokset tarkoittavat yleensä jälkeä jostakin menneisyydessä sairastetusta taudista, joka on jättänyt verkkokalvolle merkin. Ne eivät ole eteneviä eikä niitä tule sekoittaa periytymään liittyviin oireisiin.(lähde: http://www.elainsairaalanystavat.com)

PHTVL/PHPV

kirjainyhdistelmät kuvaavat sairautta, jossa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen

verisuoni ei ole normaalisti surkastunut. Sairaus esiintyy eriasteisena vaihdellen merkityksettömistä

kauneuspilkuista sokeutta aiheuttaviin voimakkaisiin muutoksiin. Löydös jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen, joista aste 6 tarkoittaa sitä, että silmä on sokea. Lievimmässä asteessa (1) näkyy linssin takapinnalla ainoastaan pieniä pigmenttipisteitä, jotka eivät vaikuta näkökykyyn eivätkä muutokset pahene iän myötä. Vakavammissa asteissa muutokset voivat aiheuttaa linssin lisääntyvää samentumista.

STK:n jalostussuositus: Koiria, joilla on lievä muoto (aste 1) voi käyttää, mutta kahta tällaista koiraa ei tulisi yhdistää. Koiria, joilla on muita asteita (2–6), ei saa käyttää siitokseen.

PPM

persistent pupillary membranes tarkoittaa sikiöaikaisen rakenteen eli pupilla membraanin (kalvon) jäännettä aikuisen koiran silmässä. Pupillakalvo peittää pupillan ennen pennun syntymää ja huolehtii osaltaan kehittyvän linssin verenkierron ylläpidosta. Normaalisti pupillakalvo häviää kokonaan 4-5-viikon

ikään mennessä, mutta joillakin yksilöillä rihmaisia kalvon jäänteitä nähdään vielä aikuisenakin.

Perinnöllisyys on mahdollinen. SML:n Jalostussuositus: Koiria, joilla on vaikea-asteinen PPM ei saisi käyttää jalostukseen.

DISTICHIASIS / EKTOOPPINEN CILIA

(Kennelliitto tallensi aiemmin yhteisellä nimikkeellä cilia aberranta) ylimääräiset ripset, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia). Caruncular trichiasis tarkoittaa silmän sisänurkan ihon karvoja, jotka kääntyvät sarveiskalvon sisänurkan päälle ärsyttäen silmää. Luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai ne kääntyvät sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla ’uivat’, pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan nykyään silmätarkastuksissa lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin muotoihin.

KORNEADERMOIDI, sarveiskalvon ihosaareke

Synnynnäinen epämuodostuma, jossa karvaista ihokudosta kasvaa sarveiskalvolla. Saarekkeet häiritsevät silmän toimintaa ja ne on poistettava kirurgisesti

KORNEADYSTROFIA

Perinnöllinen KORNEADYSTROFIA tarkoittaa esimerkiksi rasvakristallien kerääntymistä sarveiskalvon keskiosiin, sen pinta- ja keskikerrokseen, ovaalin muotoiseksi samentumaksi. Tämäntyyppinen sarveiskalvon dystrofia on perinnöllinen sairaus esimerkiksi siperian huskylla. Sairauden epäillään periytyvän autosomaali resessiivisesti.

PUNKTAATTI KERATIITTI

Mäyräkoirilla esiintyy läiskittäinen, osittain haavainen sarveiskalvotulehdus (PUNKTAATTI KERATIITTI), jonka epäillään periytyvän autosomaalisesti resessiivisesti

PPM

ikään mennessä, mutta joillakin yksilöillä rihmaisia kalvon jäänteitä nähdään vielä aikuisenakin.

Perinnöllisyys on mahdollinen. SML:n Jalostussuositus: Koiria, joilla on vaikea-asteinen PPM ei saisi käyttää jalostukseen.

Muita sairauksia:

Selkärangan välilevytyrä, (mäyräkoirahalvaus)

Välilevytyrä on yleinen sairaus kondrodystrofisilla koiraroduilla, kuten kiinanpalatsikoiralla, tiibetinspanielilla ja mäyräkoiralla. Sairautta kutsutaan usein mäyräkoirahalvaukseksi. Tavallisimmin mäyräkoira sairastuu välilevytyrään 3–7 vuoden iässä.

Oireet: Rinta- ja lannerangan alueen välilevytyrän oireet vaihtelevat kipukohtauksista täydelliseen molempien takajalkojen halvaantumiseen. Selkäkivuista kärsivän koiran olemus on tyypillinen: se seisoo selkä köyryssä ja on haluton liikkumaan, hyppäämään tai kulkemaan portaissa. Syliin otettaessa se saattaa valittaa. Vatsalihakset ovat usein jännittyneet, vaikka kyseessä ei ole vatsaontelon alueen kipu. Hyvin usein koiralla on ollut kipuoireita jonkin aikaa ennen halvausoireita.

Kannattaa kuitenkin muistaa että monet muutkin sairaudet saattavat aiheuttaa samantapaisia oireita! Esim. virtsatulehdus, anaalirauhastulehdus, punkeista johtuvat sairaudet yms.

STK:n jalostussuositus: Sairaita yksilöitä tai sisaruksia ei saa käyttää jalostukseen. Ihanteellista olisi karsia myös sairaiden yksilöiden vanhemmat ja jälkeläiset, mutta taudin yleisyyden takia tämä ei aina ole mahdollista. Koiria, joilla on paljon sairaita jälkeläisiä ei suositella käytettäviksi. Ongelmalliseksi sairauden vastustamisen tekee myös se, että koirat sairastuvat yleensä vasta 4–5 vuoden iässä, ja silloin niitä on jo käytetty jalostukseen.

Epilepsia

Epilepsiassa aivojen sähköinen toiminta häiriintyy kohtauksittaisesti. Epilepsia voi olla primaarista tai sekundaarista. Periytyvä epilepsian muoto on primaarinen. Suomessa primaarista epilepsiaa esiintyy monissa koiraroduissa ja mäyräkoirissa muutamissa suvuissa. Sekundaarinen epilepsia voi kehittyä mille tahansa koiralle esimerkiksi kallovamman tai aivokasvaimen jälkiseurauksena.

Epilepsian periytyväisyyttä ei vielä tarkasti ole pystytty selvittämään. Kaikissa roduissa esiintyy epilepsiaa keskimäärin 0,5 - 5,7 %:ssa rodun yksilöistä. Tällä tehdään hetkellä useissa roduissa DNA-tutkimuksia, joissa pyritään löytämään epilepsian periytyvyyden määräävä geeni, haaveena kehittää jonain päivänä testi, jolla sairauden kantajat pystyttäisiin tunnistamaan.

Epileptinen kohtaus johtuu sähkönpurkauksista isoissa aivoissa. Primaarinen epilepsia alkaa usein ensimmäisen tai toisen elinvuoden aikana. Kohtauksia tulee aluksi harvakseltaan, ehkä kerran pari vuodessa, mutta ajanoloon niitä alkaa tulla yhä tiheämmin. Kohtauksen lähestyessä monet koirat muuttuvat pelokkaiksi ja levottomiksi. Itse kohtaus saattaa ilmetä ainoastaan pienenä poissaolon hetkenä, lihasnykäyksinä tai klassisena rajuna kouristus- ja tajuttomuuskohtauksena. Kouristuskohtauksen aikana koira makaa kyljellään, kouristelee ja puree leukansa yhteen. Sen suusta tulee vaahtoa ja se virtsaa usein alleen. Kohtaus kestää tavallisesti muutaman minuutin. Kohtauksen jälkeen koira on yleensä väsynyt ja poissaoleva muutamien minuuttien tai tuntien ajan.

Cushingin oireyhtymä,

hyperadrenokortismi johtuu lisämunuaiskuoren kortisonin liikatuotannosta. Syynä voi olla lisämunuaiskuoren kasvain tai liian runsas ACTH:n (aivolisäkkeestä erittyvä hormoni) erittyminen, minkä voi aiheuttaa aivolisäkekasvain ai jokin muu syy. Cushingin oireyhtymän kliinisiä oireita ovat lisääntynyt jano ja lisääntynyt virtsaaminen sekä ylenmääräinen syöminen. Vatsa laajenee ja tulee päärynän muotoiseksi, iho muuttuu ohueksi ja kylmäksi ja turkki muuttuu yhä harvemmaksi, kunnes koira on melkein kalju muualta paitsi päästä ja raajoista. Diagnoosi tehdään verikokeiden ja erityisten lisämunuaisten toimintatestien avulla. Sairautta pystytään nykyisin hoitamaan lääkkeillä.

Diabetes mellitus, sokeritauti

johtuu haiman sisäeritteisen osan vaurioitumisesta. Insuliinin eritys vähenee. Haima erittää verenkiertoon insuliinia, joka säätelee elimistön sokeriaineenvaihduntaa. Kaikkia taudin puhkeamiseen vaikuttavia syitä ei tunneta. Vanhoilla koirilla sairaus on yleisempi kuin nuorilla. Sokeritaudin oireet ovat runsas juominen, runsas virtsaaminen, ruokahalun lisääntyminen ja ylipaino. Pitkälle edenneessä sokeritaudissa oireet ovat vakavia; laihtuminen, väsymys, oksentelu, asetonin haju hengityksessä, happomyrkytys, joka johtaa tajunnan menetykseen ja lopulta kuolema. Diagnoosi varmistetaan verinäyte – ja virtsatutkimuksin. Sokeritautia hoidetaan insuliinipistoksin ja ruokavaliolla.

Endokardioosi, sydänläppärappeuma

on kaikista koiran sydänsairauksista yleisin. Se johtuu sydänläppien kroonisesta rappeutumista ja johtaa sydämen vajaatoimintaan. Sitä esiintyy keski-ikäisillä ja iäkkäillä mäyräkoirilla. Oireisto kehittyy vähitellen ja useimmilla mäyräkoirilla sydämessä on todettavissa sivuääni vuosien ajan ennen kuin oireilu alkaa. Tyypillinen oire on kuiva yskä. Koira köhähtelee etenkin aamuisin ja rasituksen jälkeen. Myös rasituksensietokyky alenee. Koiran lenkkeilyinnostus hiipuu ja liikkuminen hidastuu.

Sairaus etenee vääjäämättömästi, mutta sitä voidaan hoitaa lääkkeillä menestyksellisesti vuosien ajan.

Acanthòsis nigricans, ”elefanttinahka”, ”negereksem”

Sairaus esiintyy ainoastaan mäyräkoirilla. Taudin aiheuttajaa ei tunneta ja sen oletetaan olevan periytyväistä. Koira sairastuu nuorena, yleensä alle vuoden ikäisenä. Aluksi ihosta tulee paksu ja punainen, muuttuen mustapigmenttiseksi, karvattomaksi ja poimuilevaksi kuten elefantilla.. Sairaus alkaa kainalokuopista, leviten nivuksiin ja korvien sisäpuoliin ja leviää myös vähitellen vatsaan, kaulaa sekä kylkiin. Sairaus on parantumaton, mutta sen leviämistä voidaan lääkkeillä rajoittaa.

...Karkeakarvainen mäyräkoira

on rotuna terve ja pitkäikäinen (STK 2006)

Sairauksien ehkäisy & terveydenhoito: