-tärkein syy: voit antaa ensiapua
vahingoittuneelle koiralle
Sairaan tai vahingoittuneen koiran, kynsien leikuu ja
trimmaaminen on huomattavasti helpompaa jos se on siihen tottunut.
Sitä kannattaa harjoitella pienestä pennusta
lähtien. Aikuisellekin koiralle sen voi opettaa mutta vaatii enemmän aikaa
koiran luonteesta riippuen.
Mikäli et aloita jo pentuna tai annat periksi on sinulla
pahimmassa tapauksessa koira jota ei voi lainkaan tutkia tai käsitellä
ilman kuonokoppaa tai koiran rauhoittamista. Turkin voi trimmauttaa ja
kynnet leikkauttaa ammattilaisella, mutta mitä teet kun koira vahingoittuu
etkä voi sitoa esim. runsaasti vuotavaa haavaa eläinlääkärin ollessa
kaukana?
Koira pitää totuttaa että korviin, tassuihin, hampaisiin
yms. saa ihminen koskea ja katsoa. Sitä harjoitellaan jo pennusta pitäen.
Määrätietoisesti, rauhallisesti ja ystävällisesti. Tekemällä se suht koht
usein, eri paikoissa ja ympäristössä. Siitä ei tarvitse tehdä erikoista
numeroa. Koiraa voi myös toisinaan palkita. Palkitaan kuitenkin oikeasta
käytöksestä. Sinä palkitset kun se käyttäytyy haluamallasi tavalla, eikä
niin päin että koira "palkitsee" sinua jos käyttäydyt sen haluamalla
tavalla.
-osa koiran "huolto"
toimenpiteistä on helpompi suorittaa
Totutan koirani jo pienestä pitäen olemaan myös selällään.
Aikuisen koiran "selättäminen" on jo vaikeampaa toisinaan jopa täysin
mahdotonta.
Melkein kaikki mäykyt "löhöävät" selällään sohvalla tai
auringon lämmössä. Kynsisaksien ilmaannuttua näköpiiriin ei se enää
olekaan yhtä itsestään selvää.
Mielestäni kynsien leikkaaminen on koiran ollessa
selällään helpompaa. Näen paremmin miten paljon voin leikata.
Vatsan, jalkojen trimmaaminen myös sujuu yksinkertaisemmin jos koira osaa
olla selällään.
-harjoittelemalla, olemalla
periksiantamaton sekä ystävällinen
Koiran voi totuttaa selällään olemiseen siten että
pitää sitä sylissä selällään, edetä siitä pikkuhiljaa / tai heti
tilanteeseen missä koira makaa jalkojesi välissä selällään tai
pöydällä. Koiran rimpuillessa nosta hieman polvia ja pidä "puristamalla"
koira paikallaan. (Katso video) Harjoittele myös joskus niin ettei mitään
tapahdukaan. Älä leikkaa kynsiä tai tee muutakaan mikä ei ole koiran
mielestä kaikkein hauskinta puuhaa.
Koiraa voi aluksi vain rapsuttaa vatsasta. Useimmat
käsittelyyn tottumattomat rimpuilevat kun ne laitetaan selälleen,
silloin ei saa antaa periksi. Usein se on vain halua päästä pois mutta voi
myös johtua pelosta. Pelokkaan koiran kanssa kannattaa edetä varovasti.
Selällään olemisesta kannattaa pyrkiä tekemään miellyttävä kokemus. Koiraa
voi palkita herkuilla sen ollessa kylki-selällään, pää sivusuuntaisesti.
Varo ettei namit juutu kurkkuun, kokemus ei ole miellyttävä vaan
päinvastainen.
Toista harjoitus usein ja etene pikkuhiljaa siihen että
saat tutkia tassuja, korvia yms. koiran ollessa rauhallisesti paikallaan.
Harjoituksesta ei kannata tehdä suurta numeroa. Se kannattaa suorittaa
lattialla, sohvalla, sängyssä siis missä tahansa jossa koiralla on pehmeä
alusta maata selällään. Varo ettei koira pääse putoamaan! Myöhemmin
selällään oleminen toimii myös pöydällä.
Tässäkin harjoituksessa, kuten kaikissa koiran kanssa
tapahtuvissa, on tärkeää että sen mitä aloitat suoritat myös loppuun..
Sinä päätät, eikä koira, koska aloitetaan ja lopetetaan. Älä "lässytä" tai
ole vihainen koira vaistoaa käytöksesi ja tulkitsee sen sinun peloksesi
tai aggressiivisuudeksi. Koiran näkökulmasta katsoen sellaisessa
tilanteessa kannattaa joko puolustautua tai paeta. Ole rauhallinen ja
päättäväinen äläkä hosu tai ole aggressiivinen.
-Miksi > Liian pitkät kynnet
ovat haittalliset ja kivuliaat.
-Kuinka usein > Usein, aina
tarpeen vaatiessa
Hyvin monella mäyräkoiralla on valitettavasti aivan liian
pitkät kynnet. Kynsien lyhyenä pitäminen on tärkeää!
Kynnet myös tuntuvat kasvavan nopeammin kuin monella
muulla rodulla. Koska mäykyn kynnet ovat mustat eikä hermoa näy, on niiden
lyhentäminen monen mielestä vaikeampaa kuin valkoisten.
Kynnenkasvun nopeus on yksilöllistä sekä siihen vaikuttaa
koiran liikunnan määrä ja laatu. Paljon monipuolisessa maastossa vapaana
liikkuva koira kuluttaa kynsiään enemmän kuin lyhyitä hihnassa
tehtäviä lenkkejä tekevä koira. Koiran kynnet on hyvä tarkistaa
viikoittain. Kynnet lyhennetään aina tarpeen vaatiessa. Jos kynsiä
leikataan harvoin, kasvavat hermokanavat varsin pitkälle kärkeen. Leikkaa
kynnestä vain millimetri tai kaksi kerrallaan. Kynsien lyhyenä pitämisellä
estetään tassujen vääristymisen väärään asentoon ja jopa kynsien
kasvamisen ihon sisälle, varsinkin etukannusten, jotka eivät kulu
luonnollisella tavalla.
Kynnet voivat myös liian pitkinä haljeta tai katketa. Nämä
kaikki aiheuttavat koiralle kipua.
-Hyvät terävät
kynsileikkurit, kynsiviiloja (ja mahd. verenvuodon tyrehdyttävää
ainetta)
Kynsiä voi lyhentää leikkaamalla ja/tai
viilaamalla.
Yleensä teen molemmat. Mielestäni parhaimmat
kynsileikkurit ovat kuvassa olevat. Terät ovat riittävän ohuet
joten on helpompi leikata vain vähän kerralla.
Leikkureita on eläintarvike myymälöissä.
Leikkurit tylsistyvät ajan myötä ja on syytä
käyttää vain teräviä kynsisaksia, jottei kynnet leikatessa halkea.
Kynsiviiloja olen tehnyt itse, santapaperia ja
keppi (karkeus 100/metallin hiomiseen tarkoitettu) Viilana voi
käyttää ihmisille tarkoitettua jalkaviilaa (ei karkeaa metalli
raspia
Alla:
Bio Groom merkkinen Sure Clot
fast ackting STYPTIC POWDER, tyrehdyttää hyvin verenvuodon
jos osut kynnessä olevaan hermoon.
Yllä:
Kynsisakset ja itse tehtyjä kynsiviiloja
Alla:Saman koiran aivan
liianpitkätläksi kasvaneet kynnet (vasemmalla) ennen
ja jälkeen lyhentämisen. (oikealla)
Kynsien leikkuun voi aluksi suorittaa väsyneellä koiralla.
Kynsien leikkaamisessa on tärkeää, ettei leikkaa kynnestä liian paljon
kerrallaan pois, sillä kynsisaksien osuminen kynnessä olevaan hermoon on
koiralle kivuliasta mutta ei vaarallista. Kynsiä leikatessa tärkeintä
onkin pitää tassusta tukevasti kiinni, ettei koira pääse riuhtaisemaan
tassua irti kädestä ja siten aiheuttamaan vahinkoa itselleen. Olennaista
on, että leikkaaminen ei lopu siihen, että koira riuhtoo itsensä pois tai
kiljahtaa (kiljahtelu on yleensä vain esitystä), sillä näin koira oppii,
että tilanteesta pääsee tempomalla pois. Jos kuitenkin osut suoneen, älä
säikähdä, sillä kynnen päästä tulee yllättävän paljon verta. Paina päätä
hetkisen sormella, jolloin verenvuoto tyrehtyy. Eläintarvike kaupoissa on
myytävänä verenvuodon tyrehdyttäviä aineita joita suosittelen
hankitavaksi. (kuva alhaalla) Jos vahingossa leikkaat liikaa älä
kuitenkaan lopeta lyhennys-operaatiota tähän, vaan ole edes leikkaavinasi
muita kynsiä.
Ota tassusta
tukeva ote.
Leikkaa
tyhjä osa kärjestä pois. Se on täyttä sarveisainetta eikä
sisällä hermoja.
Leikkaa niin
että terät sijoittuvat kynnen ylä ja alapuolella, ei sivuittain.
Jos kynsiä leikataan harvoin, kasvavat hermokanavat varsin
pitkälle kärkeen.
Leikkaa
kynnestä vain millimetri tai kaksi kerrallaan (katso piirrettyä
kuvaa)
Leikkaamisen
jälkeen tai sen sijaan voi kynnet viilata. Viilaamalla saa
kynnet lyhyemmiksi, et varmastikaan vahingoita hermoa kynnen
sisällä ja kynnet eivät ole "terävät".
Viilaa vain
yhteen suuntaan tukien kynttä sormellasi.
-syytä välttää turhaan pesemästä tai suihkuttamasta.
Mäyräkoiraa ei kannata turhaan pestä eikä edes suihkuttaa
tassuja. Maantiesuolan pois huuhteleminen on suositeltavaa. Pestessä
poistuu turkista tarvittava "rasva" ja se pehmenee. Pehmeä karva ei
lämmitä. Koiraa ei saan ennen trimmausta missään nimessä
pestä. Koiran peseminen on tarpeellista vain jos se on kierinyt
"mukavissa" tuoksuissa. (esim. supikoiran ulosteet, vanhat raadot).
Luolametsästyksessä ollut koira voi myös saada kapitartunnan jolloin se on
syytä pestä. Olen pessyt koira shampoolla 9 vuotiaan
mäyräkoiramme ehkä 3 kertaa sen elämän aikana. Syynä on aina ollut
metsästä hankittu "parfyymi"
-Siksi että koiralla olisi turkki joka suojaa,
lämmittää eikä kutita.
On koira rotuja jotka vaihtavat turkin kahdesti vuodessa
(esim. harmaa pystykorva), rotuja jotka eivät vaihda karvaa lainkaan vaan
karva kasvaa kuten ihmisellä (esim. villakoirat) Karkeakarvainen
mäyräkoira on tältä väliltä. Vaihtaa karvaa mutta karva ei kunnolla irtoa
itsestään. Myös useimmat terrieri rodut omaavat tällaisen turkin.
Karkeakarvaisen mäyräkoirankin kaukaa takaa löytyy dandiedinmontinterrieri.
Turkki on trimmattava kun se alkaa näyttää kuolleelta
”seistä/sojottamaan ylöspäin”. Usein turkki alkaa tässä vaiheessa
irrota itsestään. Turkin "ajoissa " trimmaaminen pitää karvan karkeampana
ja hyvälaatuisena.
Vanha, kuollut karva on poistettava jotta uusi turkki
pääsee kasvamaan läpi. Kuinka usein koira on trimmattava on hyvin
koirakohtaista. Joillekin voi arkitrimmauksen suorittaa keväällä ja
syksyllä. Toisia voi trimmata melkein pelkästään siistimällä ja
toisille pitää laatia "aikataulu" jos turkin haluaa näyttelykuntoon.
Turkin kasvuun ja laatuun vaikuttavat perimän lisäksi
trimmaus, ruuan laatu, nartuilla juoksut, koiran turhaan peseminen sekä
myös toisille vuoden ajat.
Kannattaa seurat oman koirasi turkin kasvua ja opetella
ajoittamaan trimmaus oikein.
Alla kuvia koirista joita olen trimmannut:
Ensimmäisenä vasemmalla "mamma Rut". Rutin turkin on aina
voinut siistiä vaikka päivää ennen näyttelyä, kunhan ei ole päästänyt
turkkia moneksi kuukaudeksi ylipitkäksi. Koko koiran on voinut trimmata
kerralla ja sitten vain siistiä koira kauttaaltaan ennen näyttelyä.
Koiralla tiheä karkea turkki jossa on runsaasti pohjavillaa. Mikäli turkin
päästää aivan liian "vanhaksi" on alta kasvava karva myös valmiiksi
vanhaa.
Kuvat:Keskellä vasemmalla Noora. Kun Nooran haluaa viedä
näyttelyyn on turkin trimmaus ajoitettava eri osiin. Ensin tassut
kauttaaltaan sekä parta ja kulmakarvojen runsas siistiminen. Noin
parin-kolmen viikon kuluttua vartalo niskaa lukuun ottamatta. Taas parin
viikon jälkeen niska ja pää. Noin kolmen viikon kuluttua, siistimisen
jälkeen on Nooran
turkki parhaimmillaan.
Madde alhaalla oikealla. Madden jalat ja parta
kannattaa siistiä noin kuukauden välein. Karva pysyy silloin
parhaimmassa kunnossa. En koskaan poista Maddelta näistä kohdista
kaikkea turkkia, vain kuolleet karvat. Maddella on hyvin vähän
pohjavillaa ja vartalo on trimmaamisen jälkeen melkein kalju,
joten trimmaan sen noin 2 kk ennen näyttelyä.
Oikealla Miika, jota ei koskaan tarvitsi
"trimmata". Koiran voi vain siistiä näyttelyyn. Miikalla on
parta, kulmakarvat joten on selvästi karkeakarvainen
mäyräkoira. Vartalon turkki on luonnostaan lyhyt ja karkea.
Täydellinen karva metsästyskoiralle. Valitettavasti osa
näyttelytuomareista on "unohtanut" mikä on koiran käyttötarkoitus
ja Miikan turkkia osa pitää huonompana kuin Nooran.
-Ei, mikäli haluaa koiralla olevan turkin joka
lämmittää ja suojaa
Mikäli karkeakarvaisella mäyräkoiralla on rotutyypillinen
turkki, se on helppo nyppiä ja karva irtoaa helposti. Pentu karva usein on
tiukemmassa ja voi olla pehmeämpi. Ensimmäisen nyppimisen jälkeen yleensä
seuraava karva on karkeampaa ja irtoaa myös helpommin. Karkkarin turkkia
ei koskaan kannata trimmata leikkaamalla. Leikattu karva muuttuu
pehmeäksi ja kadottaa luonnollisen, likaa ja lunta hylkivän
ominaisuutensa. Pehmeä karva kuluu nopeasti eikä siksi suojaa koiraa yhtä
hyvin kuin karkea karva. Varsinkin metsästyksessä käytettävällä koiralla
on turkin laadulla hyvin paljon merkitystä. Ihanne turkki on suora ja
karkea.
Vanhan, sairaan koiran turkin leikkaamista voi
harkita. (Koiran joilla on jo ennestään pehmeä ja huonosti irtoava
turkki.) Täytyy kuitenkin muistaa että leikkaamisen jälkeen turkki muuttuu
vieläkin pehmeämmäksi ja muutaman leikkauskerran jälkeen on vaikeaa enää
palata takaisin turkin nyppimiseen.
-henkilökohtainen valinta, näyttelyyn tarvitaan
ainakin aluksi ammattilaisen apua
Koiran voi aivan hyvin opetella trimmaamaan itse, myös
näyttelyihin. Aluksi trimmaaminen voi tuntua työläältä mutta tekniikan
opeteltuasi alkaa se sujua nopeammin. Näyttelyihin trimmaaminen vaatii jo
enemmän taitoa. Turkkia voi muotoilla jolloin koira on edukseen ja parhaat
puolet tulevat esiin.
Koska turkit ovat eri laatuisia, ei voi tarkasti
määrittää, kuinka kauan aikaa siihen kerralla kuluu. Keskiarvoisesti
sanoisin n 2 tuntia. Minulla on koiria joiden trimmauksen suorittaa
puolessa tunnissa, mutta olen myös trimmannut mäykkyjä joiden trimmaus
kesti 5 tuntia.
Ammatti trimmaajalle mentäessä kannattaa ottaa huomioon
että kaikki "ammattilaiset" eivät ole ammattilaisia. Tiedän koiria joiden
turkki on ollut pilalla useamman kuukauden ammattitrimmaajalla käynnin
jälkeen. Koira trimmattiin trimmausveitsellä, joka katkoi karvan sillä
seurauksella että koiralla oli lyhyt vanha turkki jonka alta uusi turkki
ei päässyt kunnolla kasvamaan.
Osalla on niin "kiire" ja koiria trimmataan
liukuhihnamaisesti. Nuorelle koiralle voi tällainen käsittely jäädä
ainiaaksi mieleen epämiellyttävänä käsittelynä.
Suosittelen ottamaan ensin selvää minkälaiselle
ammattilaiselle olet viemässä koiraasi ja osaako hän trimmata nimenomaan
mäyräkoiria.
Toisaalta hyvä ammattilainen osaa käsitellä koiraa oikein
alusta alkaen. Pentu ei opi esim. rimpuilemalla pääsemään eroon
trimmaajasta. Ammattilainen myös tietää mitä tekee ja osaa muotoilla
koiran turkin niin että se on edukseen myös näyttelyissä. Ota huomioon
että huonosti hoidettua turkkia ei taiota näyttelykuntoon kerralla, vaikka
olisi kuinka hyvä ammattilainen.
Sillä saatko itse olla paikalla tai et, ei välttämättä ole
mitään tekemistä miten ystävällisesti trimmaaja koiraa käsittelee. (Syynä
voi yksinkertaisesti vain olla työ-ympäristö.) Omistajan joka "säälii
turhaan", voivottelee sekä hermostuttaa myös koiran käyttäytymisellään on
syytä poistua paikalta. Usein koira "pistää hanttiin" pääasiassa siksi
koska on tylsää olla paikkaillaan kuin että trimmaaminen tekisi kipeää.
Monet trimmaajat tulevat kotiin tai/ja saat halutessasi olla paikalla.
Samalla opit lisää ja näet miten trimmaaminen sujuu ilman suurimpia "minä
en halua" kohtauksia. Kerro trimmaajalle että juuri siksi haluaisit olla
paikalla ja käyttäydy myös siten ettet haittaa ja vaikeuta trimmaajan
työskentelyä. On aivan oikein "kertoa" koiralle jo alusta asti ettei
pureminen, näykkiminen tai yletön rimpuileminen ole sallittua. Tietenkään
koiran lyöminen, kivuliaasti sitominen yms. ei missään nimessä ole
asiallista koiran käsittelyä! (trimmauspöytiin kuuluva remmin on ok)
valitettavasti joillakin koiralla on pakko laittaa
kuonokoppa. Omistajat jotka eivät ole jo pennusta asti totuttaneet koiraa
siihen että sitä saa "käsitellä" ovat pää-asiallisesti itse syypäitä
kuonokopan tarpeellisuuteen.
Mitä tarvitset?
-Tarvitset hyvä laatuisan karstan, kamman ja omat
kätesi.
Työ helpottuu jos sinulla myös on ns. liitua
(kalsiumkarbonaatti jauhoa). Liitujauhetta käyttämällä saat paremman
otteen liukkaasta "rasvaisesta" karvasta.
Koiralla jolla on runsaasti pohjavillaa kannattaa
hankkia myös pohja villa kamman tai "furminaattorin". Se poistaa
pehmeän pohjavillan tehokkaasti mutta sitä ei sää käyttää
päivittäin.
Hyvän laatuinen karsta on sellainen mikä ei ole
liian terävä eikä katko karvaa. Karstaa ostaessasi kokeile sitä
omaan käteen. Pidä karstaa melkein vaakatasossa ja vedä pehmeä
suora veto. Karsta ei saa raapia vaan tuntua enemmänkin kuin
harjaisit karkealla juuriharjalla.
Kampa saa olla tiheäpiikkinen, metallikampa.
Liitua voi ostaa apteekista.
Trimmausveitsiä käytetään ainoastaan turkin
siistimisessä näyttely kuntoon. Niiden käyttö vaatii myös
ammattitaitoa.
Karstaa koirasta pois mahd. takut ja karvaan
tarttuneet siemenet yms. Muista pitää karstaa melkein
vaakasuorassa ja harjaa myötäkarvaan. Harjaa koko koira.
Aloita trimmaaminen pienistä alueista kerrallaan
siten että ensin harjaat kohdan varovasti vastakarvaan, pystyyn.
Laita liitujauhetta trimmattavaan kohtaan.
Korvakäytäviin EI SAA laittaa liitujauhoa !
Kiristä nahka toisella kädellä ja ala nyppimään
aivan karvan päästä hellävaraisesti peukalo-etusormi otteella.
Karvan on tarkoitus irrota kokonaisena.
Karva trimmataan ottaen pieni, ohut tuppo (muutama
karva) karvaa peukalon ja etusormen väliin ja nyppäisten karvan
kasvusuuntaan. Karvan kasvusuuntaan työskenteleminen on tärkeää!
Vastakarvaan nyppiminen tekee kipeää. (jos olet joskus nyppinyt
omia kulmakarvojasi tiedät mitä tarkoitan
Aroista paikoista (kainalot, napa, jalkojen
sisäpinta, "tissit", takapuoli, korvakäytävä ja sen reunat) on
syytä ottaa vain todella muutama karva kerrallaan. Arkoihin
kohtiin kannattaa käyttää pelkästään sormenpäitä.
Muista karvan"pyörre" kohdistakin nyppiä karvan kasvusuuntaan
-Varaa aikaa ja lue alla oleva teksti,
trimmaustekniikka ja teksti mitä tarvitsen
Älä pese tai uita ennen trimmausta. Karva on silloin
pehmeämpää ja se ei irtoa yhtä helposti joka taas vuorostaan on koiralle
kivuliasta.
Pennut trimmaan yleensä ensimmäisen kerran lattialla.
Huonoselkäiselle omistajalle se on vaikeaa. Koiran voi myös ensimmäisestä
kerrasta lähtien trimmata pöydällä. Se on ergonomisempaa trimmaajalle ja
siihen kannattaa siirtyä jatkossa.
Koiran ollessa pöydällä katso ettei se missään nimessä
pääse putoamaan tai hyppäämään alas ! Älä IKINÄ jätä koiraa yksin pöydälle
edes hetkeksikään.
Pöydäksi käy mikä tahansa pöytä mikä on vakaa. Laita
pöydälle jotakin mikä on pehmeää eikä liukas. Itse käytän ns. Vet-Bed
alustoja joissa on liukumaton pohja. Auton kumimatto ja sen päällä pehmeä
pyyhe käy myös mainiosti.
"Kypsä" karva nypitään koirasta kauttaaltaan. Myös häntä,
jalka-, rinta-, ja partakarvat vaativat nyppimistä. Poista karkeat karvat,
jätä alusvilla paikoilleen jos koiralla on sitä. Mikäli alus villaa on
paljon, voit karkean karvan nyppimisen jälkeen hyvä poistaa sitä
alusvillakammalla tai furminaattorilla. koirista joilla ei ole alusvillaa
voivat trimmaamisen jälkeen näyttää kaljuilta mutta se ei ole vaarallista.
turkki kasvaa takaisin.
Seuraavassa on suuntaa antavia ohjeita miten
päästään alkuun ja miten siitä sitten jatketaan. Työ opettaa aina
tekijäänsä, harjoittelukappale sinulla on jo kotona...
tartut vain toimeen ja nypit jotain. Mitään peruuttamatonta et
pysty tekemään, kun karvathan kasvaa kuitenkin aina takaisin
Sillä mistä kohtaa aloitat ei ole suurtakaan
merkitystä. Vartalosta turkki irtoaa helpoiten.
Älä suotta hermostuta pentua trimmaamalla yhdellä
kertaa liikaa, mutta jos tavoitteenasi on kunnon karkea turkki,
trimmaaminen pitää joka tapauksessa tehdä, vaikka sitten
pikkuhiljaa.
On syytä kuitenkin noin viikon sisällä trimmata
koko turkki jotta karva kasvaa tasaisesti koko koiraan. Aikuisen
koiran näyttelyyn trimmausta kuitenkin kannattaa jakaa eri
vaiheisiin koirakohtaisesti. (lue kohta: Koska ja kuinka usein)
Kuvat:
Ylhäällä vatsa ja kylki. Muista nyppiä varovasti
(karvan kasvusuuntaan) vatsa kainalot ja jalkojen sisäpinnat. Kyljistä
karvaa irtoaa helposti, eikä niitä ole yhtä runsaasti kuin lavoissa
tai reisien ulkopinnalla.
Alla kaula. Kaulassa,
korvasta vinosta lapaa kohti, kulkee "viiva" jossa karvan kasvusuunta
kääntyy. Tässä kohdassa on usein runsaasti karvaa ja näyttelyyn kohta
siistitään aina uudestaan.
Pään trimmauksesta:
Koiran päähän jättää moni aivan liian tuuheat
kulmakarvat ja parta jää siistimättä. Niistäkin kannattaa putsata
pois vanha turkki. (se on riistanvärisillä koirilla usein
vaaleampaa kuin hyvässä kunnossa oleva karva. Tämä kannattaa tehdä
vaikka ei ajattelisikaan ulkonäköä. Karkeaan karvaan ei
tartu lumi ja lika yhtä helposti
Kuvista voi katsoa pään trimmausta.
Ylinnä vasemmalla on Rutin pää ennen trimmausta,
niin kuin varmasti huomaatkin.
Seuraavassa kuvassa on poski ja korva siistitty
mutta silmän ympäriltä nuolen näyttämissä kohdissa on aivan liian
paljon karvaa.
Poskista voi kaiken irtokarvan poistaa silmän
ulkonurkasta vinosti suupielen alkuun.
Kolmannessa kuvassa on Rutilla edelleen
kulmakarvoissa kuollutta pitkää karvaa. Ne kannattaa ohentaa
nyppimällä pisimmät karvat pois. Silmän sisänurkasta nypitään
myös.
Alinna vasemmalla pään oikea puoli on trimmattu
melkein valmiiksi. Partaa voi vielä siistiä. Yritä olla tekemättä
liian jyrkkää rajaa parran ja posken välille.
Mäyräkoiralla ei saisi olla jyrkkää otsapengertä
joten sitäkin pitää siistiä. Otsapenkereen pitäisi näyttää
mahdollisimman loivalta. (Ylinnä vasemmalla oleva kuva)
Koira on hyvä totuttaa korvien sisällä olevien
karvojen nyppimiseen heti pienestä pitäen.
Niitä ei kuitenkaan pidä nyppiä jatkuvasti koska
korva siitä myös ärtyy.
Osalla koiria on paljon karvoja korvissa. jollei
niitä poisteta, ne takkuuntuvat vaha- likatakuiksi ja seurauksena
voi olla korvatulehdus.
Kuvat: trimmattu korva ja
"karvakorva"
Jalat ja tassut
Koiran jaloissa on karvat "tiukemmassa" kuin vartalossa.
Jalat on kuitenkin syytä trimmata kunnolla. Talvella niihin tarttuu lumi
eikä ohut töhnö turkki suojaa jalkoja koiran juostessa risukkoisessa
metsässä. Jalkojen sisäpuoli, tassun reunat sekä etutassussa olevan
"ylemmän anturan" ja polkuanturan väli ovat arkoja kohtia joista saa
nyppiä melkein karvan kerrallaan.
Oikealla ylimmästä kuvassa on vasen jalka kokonaan
trimmaamatta ja oikeasta jäljellä tassun reunat. Kuvan alapuolella olevat
kaksi kuvaa näyttävät eron keskeneräisen ja siistityn tassun eroa.
Kuvat:Harjattu trimmaamaton tassu
Tassun reunat nyppimättä
Tassu melkein valmis
Siistimätön tassu näyttää lattealta ja pitkältä.
Käpälä siistitään siten että se näyttää mahdollisimman pyöreältä
ns. kissankäpälältä.
Ainut kohta missä saa käyttää saksia on tassun
pohjat ja reunat.
Tassujen pohjista leikataan kaikki polkuanturoiden
välistä uloskasvanut karva pois ja tassun reunat pyöristetään
saksilla (huom. nypi ensin reunoista kaikki irtoava karva!)
Polkuanturat on muutenkin syytä tarkastaa silloin
tällöin. Polkuanturoiden väliin saattaa liasta muodostua
karvaklimppi, joka on liimautunut kovaksi möykyksi anturoiden
väliin. Sitä ei havaitse kovin helposti. Yleensä se on kaikissa
tassuissa samaan aikaan, joten koira ei välttämättä onnu, vaikka
klimppi saattaa vaikeuttaa liikuntaa. Poista karvatupot varovasti
saksilla. Varo ettet leikkaa varpaiden välissä olevaa nahkaa.
Loppusilaus
Kun olet nyppinyt koko koiran, siistinyt tassutkin alkaa
koira olla valmis. Takapuoli voi olla vielä kesken, sekin pääasiallisesti
nypitään. Ainoastaan aivan perä-aukon ympäriltä sekä nartuilta "se" ja
uroksilta pippeli on inhimillisempää leikata saksilla. Älä vedä karvoja
ulospäin leikatessasi. Varsinkin uroksella voi karvat alkaa kasvaa
sisäänpäin jos aivan pippelin pää on leikattu siten että karvoista on
pidetty kiinni.
Muista leikatessasi että karva joka on leikattu muuttuu
pehmeämmäksi. Joten kannattaa käyttää saksia säästeliäästi.
Muutaman viikon kuluttua voit halutessasi ja jos niitä on,
trimmata pois hapsuttavat karvat mitä yleensä aina jää jonnekkin.
Koirasta voi jopa tulla trimmatessa "kalju". Riippuu
jälleen karvan laadusta. Melkein kaljukaan koira ei kuitenkaan normaalisti
liikkuessaan tarvitse takkia tai vaatteita. Ainoastaan kovalla pakkasella
tai tuulella voi koiralla liikkuessaankin tulla kylmä.
Nyt sitten vaan hommiin ja koiran turkki
kuntoon.
(Jatkossa tulossa lisää näyttelytrimmaukseen liittyvää,
kulmauksia yms)